1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. pankkisalaisuus

Veronkiertäjä nukkuu nyt huonosti – tilitietojen laaja vaihto ympäri maailman käynnistyi

Ihan tavallisella suomalaisella sairaanhoitajallakin voi olla Sveitsissä pankkitili. Jos sellaisesta on jättänyt kertomatta Suomen verottajalle, riski jäädä kiinni on nyt suuri.

Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Ulkomaisten tilien haltijat eivät ole aina rikkaiden sukujen jäseniä, suuryritysten johtajia ja sijoittajia.

– On sairaanhoitajia, opettajia, insinöörejä, joilla on perittyä tai lahjana saatua omaisuutta joitain satojatuhansia euroja tai yksittäisiä miljoonia euroja, asianajaja Sami Tuominen kertoo.

Tuominen on kansainvälisen Bird & Bird -asianajotoimiston Helsingin-toimiston vero-oikeudenryhmän vetäjä.

Hän hoitaa myös ulkomailla varojaan pitävien suomalaisten asioita.

Tuomisen mukaan heidän tarinansa voi olla, että isoisä tai -äiti on siirtänyt 1950-luvulla varoja ulkomaille –  yleensä Sveitsiin tai Luxemburgiin. Jälkeläiset ovat kertoneet syyksi muun muassa pelon Neuvostoliiton miehityksestä.

Ulkomaisissa tileissä ei ole sinänsä mitään laitonta tai hämärää. Lakia rikotaan, jos jätetään ilmoittamatta Suomessa veronalaisia tuloja. 

Verojuristin arvion mukaan perintövaroja ei ole säilytetty ulkomailla yleensä verojen välttämiseksi. Se on kuitenkin tiedetty, että varat tulisi ilmoittaa Suomen verottajalle.

– Enemmän on ollut ehkä se (pelko), että mitä siitä seuraa, jos lähden oma-aloitteisesti ilmoittamaan.  On myös henkilöitä, jotka ovat sellaisissa asemissa, että eivät voi näkyä tällaisten asioiden takia iltapäivälehtien otsikoissa. Tai voi menettää työnsä, Sami Tuominen kertoo.

Viime vuosina varat ovat alkaneet poltella ulkomaisilla tileillä.

Suuret sveitsiläiset pankit ovat vaatineet varojen ilmoittamista kotimaiden verottajille. Pari vuotta sitten uutisoitiin, että automaattinen tilitietojen vaihto valtioiden välillä alkaa vuonna 2017.

– Se on näkynyt niin, että yksittäiset henkilöt ovat lähteneet oma-aloitteisesti hoitamaan asioitaan kuntoon, Tuominen kertoo.

Hän on avustanut viimeisen viiden vuoden aikana pariasataa tällaista henkilöä. Yksi ryhmä on joukosta puuttunut.

– Erittäin varakkaita suomalaisia ei ole tässä joukossa ollut. Ne kymmenet tai sadat miljoonat eurot, niitä ei ole tullut, ei ainakaan minun kautta hoidettavaksi.

Asianajaja Sami Tuominen on hoitanut ulkomailla varojaan pitäneiden suomalaisten asioita. Kuva: Jouni Immonen / Yle

Salatut tilit Liechtensteinissa

Neuvostoliiton pelko ei ole ollut suomalaisten ainoa syy siirtää varoja ulkomaille. Syksyllä 2012 Yle kertoi suuresta veronkierrosta Liechtensteinissa.

Liechtensteinilaisesta LGT-pankista vuonna 2002 varastetetuista tilitiedoista paljastui lähes parinkymmenen suomalaisen tilit.

Tilien haltijat olivat varakkaiden sukujen jäseniä, yrityksensä myyneitä ja suuryritysten avainhenkilöitä.

Helsingin Sanomat kertoi myöhemmin, että joukossa olivat – sittemmin edesmennyt  –  vuorineuvos Casimir Ehrnrooth ja kahviyrityksen omistaja Bertel Paulig.

Salattujen tilien tiedot olivat vuosilta 2001–2002. Tileille oli piilotettu yhteensä 50–60 miljoonaa euroa. Tulojaan salanneille määrättiin jälkiveroja kaikkiaan noin 10 miljoonaa euroa.              

Verottaja päätteli, että toiminta oli ollut tarkoituksellista, koska todelliset edunsaajat pyrittiin järjestelyissä salaamaan. 

Vaikka miljooniakin oli piiloteltu, yksikään tapaus ei päätynyt oikeuteen eikä veropetostuomioita langetettu.

Veronkiertokin olisi jäänyt todennäköisesti salaan, jos Suomen verottaja ei olisi saanut varastettuja tilitietoja vuonna 2008.

Liechtensteinista ei vielä silloin saatu tilitietoja edes virka-apupyynnöllä. Suomella on ollut sopimus siitä Liechtensteinin kanssa voimassa vasta vuodesta 2012.

Virka-apuakaan ei ole voitu pyytää, jos ei ole tiedetty, missä tietyn henkilön varat ovat. 

– Mitä voidaan pyytää, jos ei tiedetä mitä henkilöllä on. Ennen automaattista tilitietojen vaihtoa meillä ei ole yleensä ollut tietoa tileistä tiukan pankkisalaisuuden maissa, jos verovelvollinen ei itse mokannut, erityisasiantuntija Kalle Hirvonen verohallinnosta kuvaa aiempaa tilannetta.

Erityisasiantuntija Kalle Hirvonen verohallinnosta on ollut valmistelemassa automaattista tilitietojen vaihtoa. Kuva: Niko Mannonen / Yle

Tiukka pankkisalaisuus –  verottajan musta aukko

Kun Kalle Hirvonen työskenteli verohallinnon verovalvonnassa 2000-luvun taitteessa, maailma oli toisenlainen kuin nyt.

Kansainvälisesti toimivien pohjoismaistenkin pankkien ulkomaiset yksiköt markkinoivat Suomessa vielä tiukkaa pankkisalaisuutta. Ne lupasivat, etteivät kerro asiakkaan tietoja Suomen veroviranomaisille.

Kotimainen sijoittaminen oli jo saatu tehokkaaseen valvontaan, mutta tiukan pankkisalaisuuden maat, kuten Sveitsi ja Luxemburg, olivat Suomen verottajalle musta aukko. Niistä oli lähes mahdotonta saada tietoja.

Veroja oli helppo kiertää jättämällä vain ilmoittamatta kotimaan verottajalle ulkomaisten tilien varat ja tulot.

Vilppi paljastui sattumanvaraisesti –  yleensä kun verottaja havaitsi verotarkastuksessa suuria rahansiirtoja joko suomalaiselta ulkomaiselle pankkitilille tai toisinpäin. 

– Maailma on mullistunut. Harva olisi ajatellut, että sellaiset tiukan pankkisalaisuuden valtiot kuin Sveitsi alkaisivat lähettää automaattisesti tilitietoja ulkomaille, Hirvonen sanoo.

Sveitsi on tunnettu kauniiden alppimaisemiensa ohella pankkisalaisuudestaan. Kuva: AOP

Yhdysvallat mursi Sveitsin salaisuuden

Alppimaa sääti tiukan pankkisalaisuutensa vuonna 1934. Jo pian Sveitsin pankkeihin kätkettiin juutalaisilta natsi-Saksassa varastettua omaisuutta.

2010-luvulla Sveitsissä arvioitiin olevan eniten – yli neljännes –  maailman veroparatiisivaroista, yli 2000 miljardia dollaria.

Sveitsin pankkisalaisuus alkoi murtua, kun Yhdysvallat hyökkäsi rajusti sitä vastaan.

Vuonna 2009 sveitsiläispankki UBS myönsi, että sen työntekijät olivat auttaneet Yhdysvaltain kansalaisia kätkemään ulkomaisia tilejään.  Pankki joutui luovuttamaan tuhansien verovelvollisten nimet Yhdysvalloille.

Osa sveitsiläispankeista alkoi nyt vaatia, että asiakkaat kertovat kotimaidensa verottajille varansa ja tulonsa.

Yhdysvaltojen tiukentunut linja johti siihen, että valtiot solmivat sen kanssa kahdenvälisen sopimuksen automaattisesta tilitietojen vaihtamisesta. Myös Suomella on sellainen sopimus.

Kun salaisuuden muuri oli murtunut, tilitietojen laajempaa vaihtoa ei voinut enää estää.

Myös poliittinen ilmasto veronkierron kitkemiselle oli otollinen talouskriisin kurittamissa maissa.

Vuonna 2014 OECD:ssä laadittiin tilitietojen raportointistandardi ja sopimus automaattisesta tietojenvaihdosta maiden välillä. Se tuli voimaan tämän vuoden alusta.

– En ole nähnyt, että OECD:ssä olisi koskaan saatu näin nopeasti näin paljon aikaiseksi, neuvotteleva virkamies Harri Joiniemi valtiovarainministeriöstä kuvaa prosessia.

Joiniemi ja verohallinnon Kalle Hirvonen olivat Suomesta valmistelemassa tietojenvaihdon standardia ja sopimusta.

Sveitsiläinen UBS-pankki joutui paljastamaan tuhansien salattujen tilien haltijoiden nimet Yhdysvalloille. Kuva: AOP

Verokeitaiden tilit päivänvaloon

Sveitsi, Liechtenstein, Luxemburg, Neitsytsaaret, Caymansaaret, Jersey…

Automaattisen tietojenvaihdon sopimukseen on liittynyt jo lähes 90 valtiota (siirryt toiseen palveluun) tai lainkäyttöaluetta.  Mukana ovat kuuluisimmat verokeitaat, jotka on tunnettu tiukasta pankkisalaisuudestaan ja olemattomista veroistaan.

Yli 50 maata aloittaa tietojen vaihdon tänä vuonna ja loput vuonna 2018. Sveitsi tulee mukaan ensi vuonna.  EU-maat aloittavat tietojenvaihdon tänä vuonna Itävaltaa lukuun ottamatta

Automaattinen tietojenvaihto ei kata koko maailmaa. Esimerkiksi Yhdysvallat ei ole liittynyt sopimukseen.

Silti sopimusta on kuvattu jopa pankkisalaisuuden ja veroparatiisien lopuksi.

– Kukaan ei voi ajatella, että Suomen verotukselta voi välttyä käyttämällä perinteisinä verokeitaina pidettyjä maita. Tietyllä tavalla voi ajatella, että perinteisiä verokeitaita ei enää olekaan, asianajaja, veroasiantuntija Janne Juusela arvioi.

Veroparatiiseiksi luettavista maista ja alueista sopimuksesta puuttuu muun muassa Panama. Se oli viime vuonna maailmanlaajuisen veronkiertokohun kohteena.

Panama on antanut poliittisen sitoumuksen, että se alkaa vaihtaa tilitietoja.

Listalta puuttuvat myös muun muassa Hongkong ja Singapore. Suomen ja Singaporen kahdenvälinen tietojenvaihtosopimus tuli voimaan vuoden alussa.

Yhdysvalloissa senaatin enemmistö- ja vähemmistöjohtaja ovat päässeet sopuun 2 000 miljardin dollarin tukipaketista. Kuva: AOP

Ulkomaisen tilin saldo ja tulot verottajan tietoon

Jos tiukka pankkisalaisuus oli verottajan musta aukko, nyt se tuodaan päivänvaloon.

Henkilöiden tilitiedot vaihdetaan maiden välillä automaattisesti ja paljon laajemmin kuin aiemmin.

Veroparatiiseista verottaja on voinut jo 2000-luvulta alkaen saada tilitietoa yksilöidyllä pyynnöllä.

Automaattisesti tilitietoja on vaihdettu EU-maiden kesken jo muutaman vuoden, mutta rajoitetusti. Näitä tietoja ovat korkotulot, palkat, johtajanpalkkiot, eläkkeet, henkivakuutukset sekä kiinteästä omaisuudesta saadut tulot.

Vastedes Suomen verottaja saa tiedot suomalaisten yksityishenkilöiden varoista ja sijoitustoiminnasta ulkomailla.  Tiedot tulevat myös yksityishenkilöiden kontrolloimista ulkomaisista yrityksistä ja omistusjärjestelyistä.

Lisäksi verottaja saa tiedot suomalaisten yritysten ulkomaisista tileistä.

Verottaja saa tietää ulkomaisen tilin haltijan, sen saldon ja sinne maksetut tulot – korot, osingot ja muut sijoitustulot. Myös sijoitusten arvo on kerrottava, vaikka tuloja ei olisikaan.

– Saksasta tulee tieto, että "Matti Virtasella" on tällainen tili. Sitten voidaan katsoa, onko hän muistanut ilmoittaa tilin tapahtumat kotimaan verottajalle. Jos ei, verohallinto voi pyytää häneltä tiliotetta.  Jos hän ei anna, voimme pyytää tietoja Saksasta virka-avulla, Kalle Hirvonen kuvaa.

Tietojenvaihto koskee kaikkia finanssilaitoksia –  niin pankkeja, arvopaperisäilyttäjiä, vakuutusyhtiöitä kuin sijoitusrahastoja.

Niiden on selvitettävä jokaisen asiakkaansa henkilöllisyys ja verotusvaltio. Todellinen edunsaaja on selvitettävä myös, kun se on pyritty kätkemään esimerkiksi säätiöllä tai omistusta ketjuttamalla.

Finanssilaitokset raportoivat tiedot sijaintimaidensa verottajille, jotka välittävät ne asiakkaiden kotimaan verottajille.

Riskikohteet verottajan tarkempaan syyniin

Etukäteen ei tiedetä, kuinka paljon verottaja saa tietoa suomalaisten sijoituksista ja tileistä ulkomailla. Se on selvää, ettei verottaja tutki yksitellen jokaista ilmoitettua tiliä.

– Siellä on iso joukko ulkomailla asuneita. Ulkomaisella tilillä on muutama euroa eikä tilille ole maksettu tuloja. Tietysti meidän on kyettävä sellaiset blokkaamaan pois, Kalle Hirvonen sanoo.

Verottaja noukkii tietomassasta tarkempaan syyniin riskikohteet.

– Helppo merkki on se, että jollain on ulkomailla isot varat ja hän ei ole ilmoittanut mitään ulkomaisia tuloja.

Hirvonen pitää erityisen merkittävänä, että finanssilaitosten on nyt selvitettävä ja raportoitava myös, kuka on todellinen edunsaaja erilaisissa omistusyksiköissä kuten säätiöissä tai trusteissa.

Tällaisilla järjestelyillä myös suomalaiset ovat pyrkineet kätkemään todellisia edunsaajia ja kiertäneet veroja, kuten Liechtensteinin LGT-pankin tapauksessa.

Tulevatko tällaiset järjestelyt nyt automaattisesti verottajan tietoon?

– Ei pitäisi jäädä salaan. Kriittinen tekijä on se, että kaikki sitoutuneet maat tulevat mukaan. Kaikkien osallistuvien valtioiden pitäisi vaatia finanssilaitoksilta, että ne noudattavat sääntöjä, verohallinnon Kalle Hirvonen sanoo.

Harmaan talouden tutkija Markku Hirvonen (ei sukua Kalle Hirvoselle) on epäileväinen – esimerkiksi sen suhteen, selvitetäänkö omistusten ketjutukset loppuun asti.

– En välttämättä usko, että Panaman kaltaisista maista tulisi ihan 100-prosenttisen luotettavaa, täydellistä tietoa eikä monesta muustakaan maasta.

Kalle Hirvonen korostaa, että automaattinen tietojenvaihto ja siihen kuuluva asiakkaiden tunnistaminen perustuvat rahanpesu- ja terrorismintorjuntasäännöksiin.

– Samanaikaisesti pankin täytyisi laiminlyödä ne, ja sillä on aika vakavat seuraukset kansainvälisesti. Vaikka siinä olisi ketju, osakeyhtiöitä ja muita välissä, niin täytyy mennä sinne luonnolliseen henkilöön saakka.

Markku Hirvosella ja Janne Juuselalla on eri näkemys ilmoittamattomien ulkomaisten tulojen mittaluokasta. Kuva: Jouni Immonen / Yle

Kiistaa piilossa olevien tulojen määrästä

Automaattinen tietojenvaihto ei ratkaise valtiontalouden ongelmia. Verotuloja saadaan varmasti lisää, mutta tuskin mitään jättipottia.

Suomalaisten varoja arvioidaan olevan ulkomailla kymmeniä miljardeja.  On erilaisia laskelmia, paljonko suomalaisilla on niistä ilmoittamattomia tuloja.

Verottaja tietää, että ulkomailla olevista varoista saadut tulot ilmoitetaan selvästi huonommin kuin muut verotettavat tulot.

Sipilän hallitus valmisteli vuonna 2015 katumuslakia, jolla haluttiin houkutella ilmoittamaan piilossa olevat varat ja tulot. Hallitus perui lain muun muassa sen perustuslaillisten ongelmien vuoksi.

Lakiehdotuksessa arvioitiin varovaisesti, että valtio voisi saada lain avulla 1–10 miljoonaa euroa lisää verotuloja vuoden ajalta.

Asianajaja, veroasiantuntija Janne Juusela on arvioinut siltä pohjalta, että ulkomaille piiloon jäävien tulojen mittaluokka on vain kymmeniä miljoonia.

Arvio perustuu siihen optimistiseen oletukseen, että katumuslaki olisi tyhjentänyt kerralla piilossa olevien tulojen pajatson verottajalle.

Näiden lukujen valossa Juusela ei pidä suomalaisten verovilppiä verokeitaissa isona ongelmana.

Harmaan talouden tutkija Markku Hirvonen arvioi eduskunnalle vuonna 2010, että suomalaisilta jää ilmoittamatta vuodessa 700 miljoonaa euroa ulkomaisia tuloja. Niistä kertyisi parisataa miljoonaa verotuloja.

– Nyt sitä tietoa tulee lisää. On mielenkiintoista arvioida sen pohjalta ongelman mittaluokkaa Suomessa ja muissa maissa, Juusela sanoo.

Suuret varat piilossa – pelkona vankilaan joutuminen

Asianajaja Sami Tuominen on harmissaan, että katumuslakia ei säädetty.

Hän uskoo, että silloin erittäin varakkaatkin suomalaiset olisivat ilmoittaneet oma-aloitteisesti verottajalta piiloon jääneitä varojaan.

Katumuslaki olisi säästänyt varansa ja tulonsa oma-aloitteisesti ilmoittaneet rikosseuraamuksilta. Lakiesitystä arvosteltiin rikkaiden suosimisesta.

Tuominen sanoo ymmärtävänsä, että erittäin varakkaat eivät nykyisessä tilanteessa ilmoita piiloon jääneitä tulojaan.

– Siinä on niin suuri riski, että tulee ehdotonta vankeutta törkeästä veropetoksesta.

Verohallinto teki viime vuonna kymmeniä rikosilmoituksia sellaisista henkilöistä, jotka ovat ilmoittaneet oma-aloitteisesti piiloon jääneitä ulkomaisia tulojaan, verohallinnon johtava lakimies Matti Merisalo kertoo.

Merisalon mukaan verohallinto tekee rikosilmoituksen silloin, kun tuomiona voi olla ehdollista tai ehdotonta vankeutta. Tuomioistuinkäytännön mukaan tahallisesti vältetyn veron määrä on ollut silloin vähintään noin 8000 euroa.

Caymansaarten kaltaiset veroparatiisit houkuttelevat asiakkaita jatkossakin olemattomilla veroillaan. Kuva: AOP

Verokeitaat tuskin kuivuvat

Miten varakkaat suomalaiset nyt toimivat verottajalta piiloon jääneiden varojensa kanssa?

– Minulla ei ole siitä mitään käsitystä, Sami Tuominen sanoo.

Ovatko nämä henkilöt halunneet siirtää varansa johonkin toiseen maahan, turvaan tietojenvaihdolta?

– Hyvin harvoin on tällaista keskustelua käyty. Itse joudun lopettamaan tällaisen keskustelun kyllä aika nopeasti. Sitten pitää kääntyä jonkun toisen puoleen, Tuominen sanoo.

– Olen kuullut, että tällaista pohdintaa on ollut, mutta ei laajassa mitassa, veroasiantuntija Timo Torkkel tilintarkastusyhtiö KPMG:stä kertoo.

– Meillä on yksiselitteisesti sellainen neuvo, että jos jotain tuloja tai varoja on jäänyt ilmoittamatta, niin ne on syytä ilmoittaa, Janne Juusela Boreniuksen asianajotoimistosta kertoo.

Sami Tuomisen mukaan varojen siirtäminen ei pitkälle auttaisi.

–Sitten juokset koko ajan karkuun, etkä nuku yötäsi hyvin.

Jos on halunnut välttää varojen paljastumisen, ne on esimerkiksi voinut nostaa käteisenä tai muuttaa kiinteäksi omaisuudeksi, kuten kiinteistöiksi tai kultaharkoiksi. Niistä ei vaihdeta tietoja.

Automaattinen tietojenvaihto ei lopeta veronkiertoa. Myös verosuunnittelu jatkuu ja saa uusia muotoja.

Suosiota lisännevät esimerkiksi sijoitusvakuutukset, joissa tuottojen realisoitumista voi siirtää.

Kalle Hirvonen arvioi, että tietojenvaihto on jo vaikuttanut veropalveluja tarjoavien toimintaan. Asiakkaita varoitetaan aktiivisemmin ilmoittamattomien tulojen riskeistä ja verosuunnittelu on varovaisempaa.

– Verosuunnittelussa ei enää yhtä laajasti luoteta siihen, ettei verohallinto saa tietoa ja ala tutkia onko järjestelyssä kyse veronkierrosta.

Vaikka veroparatiisien tiukka pankkisalaisuus häviää, ne voivat houkutella asiakkaita yhä matalilla tai nollaveroilla. Silloin pyritään luomaan sellaisia järjestelyjä, joissa asiakas ei joudu maksamaan veroja kotivaltioonsa.

Verokonsulttien työt eivät lopu.