Teatteriopiskelijat herättävät iltamaperinteen henkiin – esiintymispaikkoja etsitään kaikkialta Suomesta

Aikanaan suomalaiseen viihdekulttuuriin olennaisesti kuuluneet iltamat palaavat takaisin, ainakin hetkellisesti.

Suomi 100
Lavalla käynnissä iltamat. Yksi mies on kyykyssä lattialla ja toinen mies ja nainen puivat nyrkkiiään tämän molemminpuolin.
Iltamat Helsingissä 1940-luvulla. Kuva Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkistosta. Väinö Kannisto / Finna

Puheet, yhteislaulu, runonlausunta, voimisteluesitykset ja illan päättävät tanssit. Muun muassa tällaisista aineksista syntyivät vanhan ajan iltamat, joilla saatiin erityisesti nuorempi väki seurojen talolle viettämään viikonloppuiltaa.

Sittemmin mm. kaupungistuminen, television yleistyminen ja valtion perimä huvivero vaikuttivat siihen, että iltamien järjestäminen lopulta hiipui.

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tuottaja Venla Heinonen
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tuottaja Venla Heinosen mukaan iltamakiertue tarjoaa näyttelijäopiskelijoille arvokkaan kokemuksen siitä, mitä työ myöhemmin voi olla. Olli-Pekka Kursi / Yle

Iltamaperinnettä puhalletaan tänä vuonna uudelleen henkiin. Taideyliopiston teatterikorkeakoulussa valmistellaan kirjailija ja ohjaaja Juha Hurmeen kokoamaa iltamakiertuetta.

Kolme viikkoa kestävä Suomi 100 000 -kiertue käynnistyy lokakuun puolivälissä. Koko perheelle suunnatun esityksen nimi viittaa Suomen esihistoriaan asti ulottuvaan menneisyyteen, joka mahdollisesti tuodaan iltamapaikoille syksyllä. Nyt yhdistykset ja seurat voivat hakea iltamia oman paikkakuntansa juhlapaikkaan, kuten seuraintalolle.

Iltama vaatii tarkkaa suunnittelua teknisten puutteiden takia

Teatterikorkeakoulun tuottaja Venla Heinonen on iloinen siitä, että kiinnostusta iltamakiertueen isännöimiselle riittää ympäri maata. Iltamaesitys on tilaajalleen, siis vastaanottavalla yhdistykselle tai seuralle, maksuton mutta kiertueporukka tarvitsee kuitenkin toimivan sähkön.

Iltamissa esiintyneet 13 miestä ja naista yhdessä lavalla.
Iltamaperinteen hiipumiseen vaikuttivat mm. television yleistyminen, kaupungistuminen ja huvivero, joka kahmaisi osan lipunmyyntituloista. Väinö Kannisto / Finna

Useampi iltamien pitopaikoista saattaa olla satavuotinen seuraintalo, josta ei välttämättä löydy nykypäivän tekniikkaa, lämmitystä ja muita teattereista tuttuja puitteita. Se vaikuttaa siihen, mitä lavalla nähdään, Heinonen kertoo.

– Esitysten järjestäminen vaatii tarkempaa suunnittelua kuin paikoissa, joissa on nykyaikainen tekniikka. Kun suunnittelee siltä kantilta, että juuri mitään ei ole, niin kyllä se sitten toimii.

Yksinkertaisuus vie teatterin ytimeen

Ennen vanhaan iltamien kohokohta saattoi olla tanssit. Niin tänäkin vuonna laitetaan jalalla koreasti esityksen päätteeksi, oli tila mikä tahansa. Vaikka valoista esityksessä ollaan valmiita karsimaan, ei äänentoiston suhteen haluta ottaa riskejä, Heinonen lupaa.

– Meille lähtee mukaan pieni PA-järjestelmä, mutta valoilla ei lähdetä kikkailemaan. Meistä loisteputkikin on hyvä valo.

Lavalla mies soittaa haitaria ja laulaa. Nainen katsoo miehen suuntaan.
1940-luvulla pääkaugissa järjestetyissä iltamissa hanuri soi. Väinö Kannisto / Finna

Juuri tyypillisen teatteritekniikan puute vie iltamaesityksen parhaimmillaan esitystaiteen ytimeen, Heinonen ajattelee.

– Siinä on olemassa näyttelijät, ohjaaja ja yleisö. Katsotaan mihin tästä sitten päästään.

Iltamahakemuksen (siirryt toiseen palveluun) voi jättää 31.3. asti.