Ivapuhe on nuorten vihapuhetta: "Menee osittain läpän heiton varjolla"

Nuoret suhtautuvat asioihin impulsiivisesti ja puolustavat sananvapauttaan. Osa kokee voivansa sanoa sen varjolla mitä vain.

vihapuhe
Aurora Kivelä, Maria Peltonen ja Ada Avela
Carolus Manninen / Yle

Homo, huora, löysä perse, epäonnistunut abortti. Nämä ovat sanoja, joilla nuoret toisiaan kutsuvat. Nämä ovat sanoja, joita myös porilaisen Kuninkaanhaan koulun kahdeksasluokkalaiset tunnistavat omasta arjestaan. He kokevat joutuvansa kuuntelemaan vihapuhetta päivittäin.

Vihapuhe yhdistetään yleisimmin suvaitsemattomuuteen, mutta nuorten mielissä käsitys on laajempi. Aurora Kivelä, Maria Peltonen ja Ada Avela pohtivat luokkakavereidensa kanssa, mitä he uskovat siihen kuuluvan.

Haukkuminen on vihapuhetta ja erilaisuus aiheuttaa sitä.

Maria Peltonen

– Se voi olla sitä, että maahanmuuttajaa haukutaan kaupassa ihonvärinsä takia tai se voi olla sitä, että kaupungilla haukutaan jonkun sellaisen vaatteita tai ulkonäköä, josta ei pidetä. Haukkuminen on vihapuhetta ja erilaisuus aiheuttaa sitä. Se on jokapäiväistä ja meidän ikäluokassamme hyvin yleistä, tytöt toteavat.

Nimettömät haukut nimimerkkien takaa

Erityisen rankkana vihapuhe tulee vastaan netissä. Siellä nuoret haukkuvat toisiaan nimimerkkien takaa.

Anonyyminä oleminen on helpompaa, koska seurauksista ei tarvitse huolehtia.

Aurora Kivelä

– Netissä sanotaan sellaisia asioita, joita ei uskalleta kasvotusten sanoa. Anonyymina oleminen on helpompaa, koska seurauksista ei tarvitse huolehtia. Tuntuu tosi pahalta, jos itsestä jaetaan sosiaalisessa mediassa kamalia kuvia ja niille nauretaan, Aurora Kivelä toteaa.

Maria Peltonen kertoo, että vielä muutama vuosi sitten hän olisi ottanut helpommin itseensä, mutta nyt itsetunto on kasvanut ja nahka kovettunut. Ivailusta on tullut tavallaan arkipäivää.

Vaikka nuoret ovat jo oppineet suodattamaan vihapuhetta, on heidän vaikea ymmärtää, mistä viiltävät sanat kumpuavat.

– Ihmisellä on varmasti tylsä elämä, jos toisen naamakuvaa pitää alkaa kommentoimaan. Miksi käyttää aikaa toisen haukkumiseen, jos on muutakin tekemistä? Ada Avela pohtii.

Tuntuuko missään vai osuiko sittenkin?

Kahdeksannen luokan oppilaat ovat keskustelleet opettajansa kanssa vihapuheesta usein. Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Anni Laukola-Lehtonen on huomannut vihapuheen kuuluvan nuorten arkipäivään.

Nuoret elävät virtuaalimaailmassa ja siellä ihmisiin ja asioihin suhtaudutaan impulsiivisesti, usein vihapuhetta levittäen.

Anni Laukola-Lehtonen

– Nuoret elävät virtuaalimaailmassa. Siellä ihmisiin ja asioihin suhtaudutaan impulsiivisesti, usein vihapuhetta levittäen.

Nuorten maailma vaikuttaa olevan varsin raadollinen. Opettajasta tuntuu, että toisten ihmisten kunnioittamisen raja on hämärtynyt. Aivan kuin sananvapauteen vedoten voisi sanoa mitä vain.

Vihapuhetta levitetään Laukola-Lehtosen mukaan puolihuolimattomasti läpän heiton varjolla.

– Olemme puhuneet nuorten kanssa paljon siitä, mitä läppä on ja ketä se koskee. Lähettäjä voi pitää jotakin läppänä ja vastaanottaja voi sanoa, että ei tunnu missään, mutta osuiko se ehkä sittenkin?