Venäjällä aktivistit tähyävät vallanvaihdoksen jälkeiseen aikaan – "Olen kuin näyttelijä, joka esittää rohkeaa"

Anna Šarogradskaja, 75, raivaa tilaa kansalaisoikeuksille omalla esimerkillään. Viime vuodet hän on viettänyt oikeussaleissa.

Venäjä
Anna Šarogradskaja.
Anna Šarogradskaja.Anna Šarogradskajan arkisto.

Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että Venäjällä monet näkyvistä kansalaisyhteiskunnan puolestapuhujista ovat naisia.

Enemmän huomiota kiinnittää se, että nämä voimahahmot voivat olla 70–80-vuotiaita.

Yksi heistä on Anna Šarogradskaja, 75. Yle tapasi hänet Helsingissä, jossa hän vieraili EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskuntafoorumissa.

Nyt haaveillaan uudesta perestroikasta

– Ikävä kyllä me teemme nyt työtä tulevaisuuden eteen, sitä hetkeä varten, jolloin voimme aloittaa kaiken alusta, kuin perestroikan aikana. Jotta vapaudesta tulisi todellista vapautta, Šarogradskaja sanoo.

Pelkkä presidentti Vladimir Putinin lähtö presidentin paikalta ei Šarogradskajan mukaan riitä muutokseen.

– Se olisi liian yksinkertaista. Tarkoitan radikaalia muutosta valtajärjestelmässä ja yhteiskunnassa.

Tämä ei ole vain tyhjää sanahelinää. Šarogradskaja raivaa yhä hartiavoimin tilaa kansalaisyhteiskunnalle, joka on Venäjällä kuristettu viime vuosina entistäkin ahtaammalle.

Šarogradskaja johtaa Pietarissa Alueellisen lehdistön instituuttia. Viime vuodet hän on viettänyt oikeussaleissa.

Epäilyt ääritoiminnasta raukesivat

Sen piti olla ihan tavallinen kesäpäivä. Šarogradskaja oli taas lähdössä luennoimaan Yhdysvaltoihin yliopisto-opiskelijoille, kuten on tehnyt jo 30 vuoden ajan.

5. kesäkuuta 2014 hänet pysäytettiin Pietarin lentokentällä juuri ennen koneen lähtöä. Viranomaiset takavarikoivat tietokoneen, tabletin ja muistitikut.

Šarogradskajaa epäiltiin ekstremismistä eli ääritoiminnasta ja terrorismista. Vankeutta olisi voinut tulla kahdesta viiteen vuotta.

Seurasi lukuisia kuulusteluja, joista yksi tehtiin ekstremismiä vastaan taistelevassa E-keskuksessa.

Syytteet raukesivat.

"En ole koskaan pelännyt vankilaa"

Sen sijaan Šarogradskajan järjestö lisättiin ulkomaisten agenttien listalle yhtenä ensimmäisistä. Laki on vaikeuttanut venäläisten järjestöjen toimintaa merkittävästi.

Myös Šarogradskajan oli pakko jäädyttää ulkomailta rahoituksensa saaneen lehdistöinstituutin toiminta. Työ jatkuu kaupallisena järjestönä.

Viranomaisten painostuksella ei paljon kokenutta Šarogradskajaa voi nujertaa.

– Minulla ei ole mitään menetettävää, enkä ole koskaan pelännyt vankilaa, hän sanoo.

– En sanoisi sitä rohkeudeksi. Ennemminkin olen kuin näyttelijä, joka näyttelee rohkeaa. Silloin kykenen uhmakkuuteen.

Kansalaisaktivisti törmää lasikattoon

Šarogradskaja ymmärsi jo nuorena, että hänellä on elämässään edessään vaikeuksia. Juutalaiset juuret käyvät venäläiselle heti ilmi pelkästä sukunimestä.

– Lasikattoja on tullut vastaan monia.

Šarogradskaja muistaa, kuinka hänen isänsä veti aikanaan verhot kiinni ja kuunteli salaa Voice of Americaa tai BBC:tä. Tytär oli jo tuolloin paremmin perillä maailmanmenosta kuin neuvostokansalainen keskimäärin.

Sitten verhoja ei enää tarvinnut sulkea.

"Totuus on totuus"

Totuudenjano ajaa Šarogradskajaa yhä erilaisille tietolähteille.

– En ole niitä ihmisiä, jotka luulevat, että totuus on joidenkin ääripäiden tai eri versioiden välissä. Totuus on totuus.

Hän panee toivonsa Venäjän nuoriin toimittajiin, joita hän kannustaa opiskelemaan itsenäisesti tai lähtemään ulkomaille.

Propagandan umpikuja

Kansalaisaktivistin näkemys Venäjän kansalaisoikeuksien tolasta on synkkä. Neuvostoliiton tiukasti ohjatusta propagandaviestinnästä edettiin täyden vapauden kautta uudelleen propagandaan.

– Olemme palanneet siihen, mistä lähdimme, Šarogradskaja sanoo.

Hän toivoo ehtivänsä näkemään ajat, jolloin Venäjän kansalaisyhteiskuntaa päästään taas rakentamaan.

Šarogradskaja ei ole muuttanut Venäjältä, vaikka syitä ja mahdollisuuksia emigroitumiseen olisi ollut monia.

– En ole koskaan katunut sitä.