Supikoirien tullimies ylläpitää "Salpalinjaa" Suomen ja Ruotsin rajalla – linja on vielä pitänyt

Ammattimetsästäjä Juha Mäkimartin työtä on supikannan suitsiminen entisten Oulun ja Lapin läänien alueella. Tehtävää miehellä riittää, sillä supikoiran elämäntehtävä on syödä ja lisääntyä.

supikoira
Kuvassa ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti päästää loukkuun jääneen supikoiran ulos.
Ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti avaa supikoiran loukkupyydyksen.Juha Mäkimartti

Keminmaalla asuvalla Juha Mäkimartilla on työmaata pari miljoonaa hehtaaria. Hän yrittää estää supikoiran leviämisen Suomen Lapista Ruotsiin.

Maiden rajalla on yli 200 riistakameraa, satoja pyyntiloukkuja ja pantasupia, joiden avulla metsästäjät eliminoivat sen lajitoverit. Yhteispohjoismaisen supikoirahankkeen kenttätyöntekijä Juha Mäkimartti kutsuu rajaa Salpalinjaksi (Suomi alkoi rakentaa Salpalinjaksi (siirryt toiseen palveluun) nimettyä puolustusvallia itärajalle vuodesta 1940 lähtien).

Pohjoismaisessa eläimistössä supikoira on vieraslaji, jonka juuret ovat Aasiassa. Laji istutettiin entisen Neuvostoliiton Euroopan puoleisiin osiin jo 1930-luvulla, mistä se on levinnyt myös Suomeen. Pesimäkantaa on ollut Etelä-Suomessa jo 1970-luvulta lähtien, Etelä-Lapin pesimä saavutti 2000-luvun alussa.

– Pohjoisessa supikoira on suhteellisen nuori ongelma. Mutta kun vuonna 2006 Ruotsissa tilastoitiin ensimmäinen pentuehavainto, Ruotsi reagoi heti, ja yhteispohjoismainen hanke supikoirakannan suitsimiseksi alkoi.

Voidaan sanoa, että tämä on ollut menestystarina – kiistatta onnistunut luonnonsuojeluhanke.

Juha Mäkimartti

Jos Mäkimartti saisi päättää, hän hävittäisi supikoiran Suomesta kokonaan.

– Työtäni on pyrkiä estämään sen leviäminen muualle Skandinaviaan – tässä tapauksessa Ruotsiin ja edelleen Norjaan, Mäkimartti sanoo.

Yhteispohjoismaista yhteistyötä on tehty supien suitsimiseksi lähes kahdeksan vuotta. Ruotsissa supikoirapopulaatiota on onnistuttu kaventamaan, saaliiksi jää enää muutamia kymmeniä yksilöitä vuodessa.

– Norjaan supia ei ole päässyt kuin muutamia kappaleita. Ne ovat yhden käden sormilla laskettavissa.

Supikoira loukussa.
Petra Ristola / Yle

Mäkimartti kehuu yhteistyössä Pohjois-Suomen riistakeskuksen, Metsähallituksen sekä muiden yhteistyötahojen kanssa menestyshankkeeksi.

– Olemme saaneet supikoirakantaa rajoitettua. Voidaan sanoa, että tämä on ollut menestystarina – kiistatta onnistunut luonnonsuojeluhanke.

Ruotsin puolella vastaavaa työtä Suomen Lapin kokoisella alueella, Norrbottenin maakunnassa, tekee 6–7 metsästäjää. Apunaan Mäkimartilla on Suomen Lapissa noin 150 vapaaehtoista metsästäjää.

Supikoira saattaa levittää tauteja

Pohjanmaan rannikolla nopeasti leviävää supikoirakantaa yritetään hillitä metsästyksellä, mutta tulokset ovat olleet laihoja. Lisää innokkaita metsästäjiä kaivataan mukaan talkoisiin.

Kokkolassa ja Kruunupyyssä supikoiria on loukutettu tehostetusti kolmen vuoden ajan. Vuosittain saalismäärä on ollut sadanviidenkymmenen tienoilla. Koko Pohjanmaan rannikolla supikoiria loukutetaan tuhansia joka vuosi. Silti kanta ei ole huvennut, kertoo rannikon riistapäällikkö Stefan Pellas.

Syynä on paitsi pula supikoiran metsästäjistä myös lajin nopea lisääntyminen. Naaras synnyttää kerralla kymmenen, joskus jopa 20, poikasta. Supikoira saattaa levittää monia tauteja, muun muassa rabiesta ja kettusyyhyä. Lisäksi ne verottavat vesilintukantoja syömällä linnunmunia.

Puhtaita marjoja suoraan luonnosta, vielä

Tautiuhan lisäksi Mäkimartti on huolissaan Suomen puhtaasta luonnosta. Hän sanoo, että Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, missä supin kantamaa myyräekinokokki-loista ei ole tavattu luonnosta.

– Me pidämme itsestään selvyytenä, että marjoja voi syödä suoraan maasta ja vettä voi juoda Lapin puroista. Isossa osassa Keski-Eurooppaa luonnosta poimittuja marjoja ei voi syödä raakana, vaan ne tulee ensin keittää, pakastaminenkaan ei riitä.

Eviran tietojen mukaan myyräekinokki-loisen tarttuminen ihmiseen on harvinaista; ehkä joka sadas loisen munia niellyt ihminen saa taudin.

Me pidämme itsestään selvyytenä, että marjoja voi syödä suoraan maasta ja vettä voi juoda Lapin puroista.

Juha Mäkimartti

Mäkimartti arvelee, että supien levittämät taudit on yksi syy, miksi mikään suojelutaho ei ole ilmoittautunut supikoiran ystäväksi.

Judaksen siunaus ja kirous

Yksi Juha Mäkimartin työkaluista, Judas-menetelmä, on tehokas tapa supikannan supistamisessa. Lapissa noin 10–15 supia on saanut kaulaansa gps-lähettimen, jonka avulla metsästäjät löytävät saaliinsa.

– Judas-menetelmässä gps-pannalla merkitty yksilö hakeutuu muiden supikoirien luo ja vapaaehtoisten metsästäjien kanssa me poistamme populaation.

Se on oikeastaan siunaus ja kirous tälle gps-Judakselle; se saa itse elää, mutta aina sen kumppani poistetaan.

ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti

Kun lajitoverinsa olinpaikan paljastanut Judas-supi todetaan terveeksi, se vapautetaan taas luontoon etsimään uutta kumppania.

– Se on oikeastaan siunaus ja kirous tälle gps-Judakselle; se saa itse elää, mutta aina sen kumppani poistetaan, Mäkimartti lisää.

Toinen käytetty menetelmä, niin sanottu EVS-ennakkovaroitusjärjestämä (Early Warning System), paikantaa maastossa olevien riistakameroiden avulla supikoirapopulaatioita ja ohjaa metsästyksen alueelle.

– Se on aika brutaalia toimintaa.

Rottamainen raatokoira

Supikoira on saanut Lapissa lisänimen raatokoira, joka Mäkimartin mukaan kuvaa hyvin rottamaista, ihmisten läheisyydessä viihtyvää ja yhdyskuntajätteitä hyödyntävää haittaeläintä.

Supikoiralla ei oikeastaan ole elämässä muuta merkitystä kuin syödä ja lisääntyä.

Juha Mäkimartti

– Se kun ei ole niin ihmisarka kuin kettu tai näätä. Se tulee asutuksen lähelle, marjapensaisiin ja tunkeutuu mansikkamaille. Supikoiralla ei oikeastaan ole elämässä muuta merkitystä kuin syödä ja lisääntyä. Siitä ei ole mitään muuta hyötyä, kuin häviävän pieni turkishyöty.

Kuvassa ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti Keminmaalta kaadettujen supikoirien kanssa.
Ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti turkiseläinsaaliinsa keskellä.Juha Mäkimartti

Supikoira on hyvä uimari

Vesistöjen äärelläkin viihtyvä supikoira on myös hyvä uimari. Sen on todettu rannikoilla uineen jopa 1,5 kilometrin matkoja saaresta toiseen. Esimerkiksi Kemiössä, Turun ja Hangon välisellä rannikkoseudulla epäillään kuovien katoamista supien syyksi.

– Siitähän kiistellään, kuinka haitallinen supi on alkuperäisille luonnon eläimille, kuten kahlaajille ja peltolinnuille.

Suomen Riistakeskuksen tietojen mukaan supikoiran vuosittainen saalismäärä liikkuu 100 000–170 000 yksilön välillä. Kanta on Etelä-Suomessa ja rannikkoseuduilla Lappia tiheämpää.

– Ongelmahan on siellä etelässä, kun niitä (supikoiria) on siellä kuin Vilikkilässä kissoja. Lahden ja Helsingin välisellä moottoritiellä niitä jää kuukaudessa kymmenittäin auton alle, ei siitä kukaan ole huolestunut. Mutta jos rottia jäisi saman verran autojen alle, niin tulisi mahdottomat myrkytykset.

Mäkimartti laskeskelee, että liikenne korjaa vuosittain noin 20 000 yksilöä.

Ongelmahan on siellä etelässä, kun niitä (supikoiria) on siellä kuin Vilikkilässä kissoja.

Juha Mäkimartti

– Ja jos me ollenkaan ollaan niin taitavia metsästäjiä, että saataisiin puolet supikannasta kaadettua, niin supia olisi tämän laskentatavan mukaan Suomessa satoja tuhansia.

Juttua muutettu 6.2.2017 kello 10.02, Salpalinjan rakennusajankohta korjattu.

Juttua muutettu 7.2.2017 kello 8.17, lisätty supikarhu-tieto faktalaatikkoon.