Suomalaisrouvat tarjoilevat nettihuijareille heidän omaa lääkettään – "Uskomatonta, että hälytyskellot eivät soi!"

Suonenjokinen Tiina Laukkanen piti kuukausikaupalla hauskaa olemattomia rikkauksia kärkkyneen nettihuijarin kustannuksella. Hänenkaltaistensa huijarinmetsästäjien toiminnasta on tullut Suomessa jo pieni ilmiö.

huijaus
Tietokone.
Sakari Partanen / Yle

Se alkaa Facebookiin tulevasta kaveripyynnöstä. Tällä kertaa ystäväksi on tarjolla tumma Pierre. Toisessa kuvassa hän on kravatti kaulassa, toisessa rennommissa vaatteissa sohvalla. Komea mies.

– Voi, minullekin tuommoinen! parahtaa kuvaa katsova Tiina Laukkanen.

Hän arvaa jo Pierren profiilia vilkaisemalla, että jotakin on vialla. Mies on lähettänyt kaveripyynnön täysin tuntemattomalle suomalaisnaiselle. Hänellä itsellään on vain kuusi kaveria: kaikki naisia eri puolilta maailmaa.

Tiina Laukkanen on suonenjokinen rouva, joka sanoo pitävänsä huumorista. Hän oli saanut jatkuvasti vierailta miehiltä tulleita epäilyttäviä yhteydenottoja. Eräänä päivänä hän päätti hiukan huvitella nettihuijarin kustannuksella. Se oli "Dennis", amerikkalaiseksi esittäytynyt komea mies.

– Kukaan ei ollut kehunut minua 60 vuodessa niin paljon kuin Dennis yhdessä sähköpostissa. Menin peilin eteen ja totesin, että mieshän puhuu totta!

Mitä sen jälkeen tapahtui, noudattaa tuhansia kertoja kuultua kaavaa. Ensin suomalaisnainen oli miehelle "madam", sitten jo "dear" ja lopulta puhuttiin rakkaudesta.

Laukkanen vedätti Dennistä kuukausikaupalla. Hän valehteli olevansa rikas leski ja kun ei jaksanut vastailla, sanoi menevänsä viikoksi Lontooseen "ostelemaan laukkuja". Hän uskoo nettihuijarin aavistelleen, että suomalaisnainen ei ole tosissaan.

Lopulta Laukkanen kutsui "salarakkaansa" Espanjaan viettämään aikaa hänen huvilallaan. Se ei sopinut Dennikselle. Viestit jatkuivat, mutta Laukkanen ei enää vastaillut niihin.

Minä olen ollut monta sataa kertaa hunaja, kuningatar, prinsessa ja rakas – voin kyllä sanoa kuinka paljon ällöttää.

Tuula Visa

"Sanoin kavereille, että kohta tapahtuu jotakin"

Helsinkiläinen Tuula Visa on vienyt huijareiden vedättämisen astetta pidemmälle. Hänelle huijareiden paljastaminen ja uhrien auttaminen on harrastus.

Hän kertoo tarinan eräästä nettihuijarista, joka oli haalinut Facebook-ystäväkseen 400 naista eri puolilta maailmaa. Mies sanoi olevansa Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Kun kirjeenvaihto oli jatkunut aikansa, mies kertoi lähtevänsä liikematkalle Singaporeen ostamaan autoa.

– Silloin sanoin kavereille, että kohta tapahtuu jotakin.

Visa oli oikeassa. Kahden päivän kuluttua työmatkan alkamisesta mies otti yhteyttä ja kertoi joutuneensa ryöstetyksi. Hänelle olisi pitänyt lähettää 15 000 euroa.

Rahat pysyivät Suomessa. Sen sijaan Visa paljasti verkkohuijarin tämän omalla Facebook-seinällä. Hetken päästä eräältä amerikkalaiselta naiselta tuli viesti.

– Hän kiitti minua ja sanoi, että olin pelastanut hänet. Hän oli ollut juuri laittamassa rahaa miehelle.

Kukaan ei ollut kehunut minua 60 vuodessa niin paljon kuin Dennis yhdessä sähköpostissa.

Tiina Laukkanen

Suurin summa oli 270 000 euroa

Joskus Tuula Visasta tuntuu kuin hän olisi lääkäri. Kun Ilta-Sanomat kirjoitti hänestä (siirryt toiseen palveluun), häneen otti viikon aikana yhteyttä niin paljon huijattuja naisia, että hän joutui jakelemaan soittoaikoja. 270 000 euroa oli suurin summa, jonka joku oli menettänyt.

Myös muutama mies on uskoutunut hänelle. Joskus nettipetoksen kohteeksi joutuminen on uhrille niin suuri häpeä, ettei hän kerro siitä edes poliisille.

– Puhuminen niiden kanssa, kun ne huokaa... Ja minä sanon, että tiedän tämän kuvion. Ymmärrän.

Sitä hän ei ymmärrä, että poliisi tuntuu nostavan kädet pystyyn ulkomaalaisten nettihuijarien edessä. Visalla on monesta tapauksesta tallessa tilinumerot ja ip-osoitteet.

– Surullisinta on, että nämä ihmiset ovat lähettäneet passista ja ajokortista kopiot. Niiden henkilötiedoilla avataan ulkomailla luottokortteja ja tehdään rikoksia.

Visa on neuvonut tällaisissa tapauksissa ihmisiä hakemaan itselleen luottokieltoa. Myös poliisin mukaan vapaaehtoisen luottokiellon hankkiminen estää ainakin pikavippien ottamista ja verkkokauppaostosten tekemistä uhrin nimiin.

Nopeimmillaan, kun Visa on ilmiantanut huijarin Facebookille, profiili on hävinnyt minuutin kuluessa. Mutta rikolliset tulevat aina takaisin tarinoineen ja varastettuine profiilikuvineen.

– Eiväthän nämä mitään luovuta. Ne saa aina jonkun uhrin.

Jos huijaat huijaria, pidä varasi!

Tiinasta, Tuulasta ja muista huijareiden metsästäjistä on tullut jo pieni ilmiö. Helsingin Sanomat on kirjoittanut Riku Salmivuoresta (siirryt toiseen palveluun), joka on vedättänyt jopa satoja huijareita.

Poliisitarkastaja Jyrki Aho arvelee median ruokkineen ilmiötä: julkisuus on rohkaissut ihmisiä ryhtymään paljastamaan nettirikollisia.

Voiko huijarin metsästäjä altistaa itsensä vaaraan? Tähän Aho ei vastaa suoraan. Hän sanoo, että on tärkeää olla antamatta huijarille mitään yksilöivää tietoa.

– Muistutan, että rikosten esitutkinta on poliisin virkatehtävä eli kenenkään ei tule siirtyä poliisiksi poliisin paikalle!

"Kirjoitetaanko Pierrelle?"

Nettipetoksia tai niiden yrityksiä kirjattiin viime vuonna poliisin järjestelmään 18 614 kappaletta. Toisin sanoen niitä paljastuu 51 joka päivä. Kasvu edellisvuodesta oli kovaa.

– Minusta on niin uskomatonta, etteivät ihmisten hälytyskellot soi missään vaiheessa! Tuula Visa puuskahtaa.

Hän antaa yksinkertaisia neuvoja: älä ota tuntematonta kaveriksi Facebookissa. Ei miestä eikä naista. Jos olet huijarin kanssa kirjeenvaihdossa, hän haluaa usein saada selville varallisuutesi – vaikka kautta rantain. Usein kuvioon kuuluu myös uhrin yksinäisyyteen vetoaminen. Monella nettihuijarilla on Facebook-kavereina naisia ympäri maailman.

– Minä olen ollut niin monta sataa kertaa hunaja, kuningatar, prinsessa ja rakas, että ällöttää. Olen naureskellut, että suomalaisten miesten pitäisi oppia näitä sanoja, ettei tarvitsisi kuunnella ulkomaalaisten miesten hörötyksiä.

Hälytyskellojen täytyy soida viimeistään siinä vaiheessa, kun nettikumppanille tulee jotakin odottamatonta rahantarvetta.

Eiväthän nämä mitään luovuta. Ne saa aina jonkun uhrin.

Tuula Visa

Tiina Laukkanen katsoo puhelimesta tummaihoisen Pierren kuvaa. Mies on hänestä "vähän liian imelän" näköinen.

– Ei minulla ollut noin komeaa. Kirjoitetaanko Pierrelle? Hän kysyy vitsaillen.

Ei sentään. Tehdään kuten netin auervaarojen metsästäjä Tuula Visa neuvoi: poistetaan tuntemattomalta vierasmaalaiselta tullut kaveripyyntö. Monelta harmilta olisi vältytty, jos muutkin olisivat tehneet niin.