Analyysi: Rinne välttyi sakkokierrokselta

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne voi lopulta olla tyytyväinen siihen, että hänet haastettiin. Jatkopesti tuli suoraan ensimmäisellä kierroksella.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Antti Rinne
Jussi Nukari / Lehtikuva

LahtiLahti. Lahden kisamontussa kävi lauantaiaamuna melkoinen kuhina. Itse asiassa koko kaupunki oli kuin nuijalla lyöty, eikä vapaita majoitustiloja tainnut löytyä edes naapurikunnista.

Ei, syynä ei suinkaan ollut se, että Messukeskuksessa kokoontunut SDP kävi valitsemaan itselleen puheenjohtajaa seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi, vaan tietysti hiihto.

MM-kisoja odotellessa Lahden täyttivät viikonloppuna Finlandia-hiihtäjät, ja vaikkei Karpalosuon mäkeen painettu sentään pyssyt selässä, väreili puoluekokouksessakin vielä aamulla aavistus toisesta äänestyskierroksesta.

Sakkokierroksesta tuumi joku, joka ottamatta kantaa itse puheenjohtajavaaliin rohkeni kuitenkin veikata Antti Rinteen voittoa.

Voisiko käydä niin, että voittaa puheenjohtajavaalin, mutta häviää silti puolueen? Kuinka selvästi Rinteen pitäisi lyödä haastajansa, jotta Jutta Urpilaisen kaatamisen jättämä railo jäätyisi?

Rinne voitti suoraan ensimmäisellä kierroksella ja vieläpä kiistatta.

Haastajien tukijoukoissa tappion nieleminen on perinteisesti vaikeampaa kuin itse ehdokkailla. On tietysti mahdollista, että joku päivä *Timo Harakka *tai *Tytti Tuppurainen *vielä haastaa Antti Rinteen, mutta sen pohtimiseen on turha haaskata aikaa ainakaan ennen seuraavia eduskuntavaaleja, kuiskii yksi.

Minä vuonna ne nyt sitten pidetäänkään, tämänhetkisen kaavailun mukaan tietysti huhtikuussa 2019.

Paitsi tietysti jos kuntavaalit menevät aivan penkin alle, murahtaa toinen.

Ota tästä nyt sitten selvää. Toinen käsi taputtaa, toinen jäi vielä puristamaan housuntaskuun.

Sunnuntaina puhuu pääministeriehdokas

Antti Rinne on nyt pitänyt SDP:n puoluekokouksessa kaksi puhetta ja kolmas on jäljellä. Perjantaina kokouksen aluksi esiintyi oppositiojohtaja, joka ei tietenkään löytänyt Sipilän hallituksen toimista juuri mitään hyvää. Vaikka maailma palaisi, kunnon oppositiopoliitikko räyhää sisäpolitiikasta, kuten Rinne poliittisessa tilannekatsauksessaan.

Perjantai-iltana esiin astui puheenjohtajaehdokas Rinne. Herkkä-Antti heitti paperit sikseen, jätti puhujapöntön ja asteli kokousväen eteen tarinoimaan leipäjonosta.

Näkyi toimivan.

Sunnuntaina esiin astuu Antti Rinteen kolmas inkarnaatio. Sen pitäisi pystyä vakuuttamaan myös SDP:n ulkopuolinen maailma siitä, että täällä puhuu uskottava pääministeriehdokas.

Siihen ei enää riitä pelkkä sisäpolitiikka, nyt on lupa odottaa jo osumia myös maailman myrskyihin.

Siinä on vielä pari taulua pystyssä.

Urpilaisen ilmoitusta odotellessa

Rinteen voitonjuhlien laannuttua Lahden Messukeskuksen aulaan laskeutui Jutta Urpilainen. Ajoitus oli varmaan tarkkaan harkittu, sillä vuoden 2014 taisteluparilla näyttäisi nyt olevan mainio tilaisuus lyödä hynttyyt yhteen ja kääntää demariväkeä rasittanut kyräily tältäkin osin vahvuudeksi.

Antti Rinne on kysellyt Jutta Urpilaisen haluja presidenttiehdokkaaksi, eikä kysymys näytä hämmentävän Urpilaista millään tavoin.

Heti saatuaan takin naulakkoon Messukeskuksen aulassa Urpilainen lupasi ratkaista asian omalta osaltaan helmikuun aikana. Tämä tiedoksi Eero Heinäluomalle, joka omissa lausunnoissaan korostaa toistuvasti odottavansa nimenomaan Urpilaisen kantaa ehdokkuuteen.

Se nyt on kumminkin jo selvä, että SDP nimeää oman presidenttiehdokkaansa maaliskuun puoluevaltuustossa, siis parahiksi kuntavaalien alla.

Kun vielä vihreiden *Pekka Haavisto *saa kakaistua omat mietteensä julki, alkaa presidentinvaalien asetelma hahmottua. Keskusta kun kiirehti nimeämään *Matti Vanhasen *pitkälle marssille jo viime vuoden kesäkuussa.

Ja sitten on tietysti itse Mäntyniemen herra.

Talo elää tavallaan ja vieraat käyvät ajallaan. Ja kevät keikkuen tulevi.