Kemissä uudistetaan suosittua lähiretkikohdetta – Raivausta, lintutorni, nettiyhteys ja uusia polkuja

Kemissä kohennetaan suosittua ulkoilu- ja virkistysaluetta. Työt ovat alkaneet puuston harvennuksella ja hakkuilla, sillä kaupungin kupeessa sijaitsevaan Kiikeliin ei ole koskettu käytännössä vuosikymmeniin.

retkeily
Metsän hakkuuta.
Kiikelissä hakataan kuusikkoa ja tehdään tilaa lehtomaisuudelle.Riikka Rautiainen/ Yle

KemiKiikelin 30 hehtaarin suuruinen alue koostuu rantalehdoista ja lehtomaisista kankaista, jotka ovat vuosien saatossa päässeet pusikoitumaan ja kuusettumaan.

– Kuusikkoon tehdään pienaukkohakkuita, jotta esimerkiksi lehtipuita ja valoa saadaan lisää, luonnehtii alueen omistavan Metsä-Groupin piiripäällikkö Jarkko Parpala.

Samalla kun näkymiä avarretaan ja lehtomaisuudelle annetaan tilaa, parannetaan myös alueen virkistyskäyttöä monin eri tavoin.

Langatonta tekniikkaa lintutorniin

Lähelle rantaa rakennetaan lintutorni, joka varustetaan aurinkopaneeleilla, langattomalla nettiyhteydellä ja kameroilla, joiden kautta aluetta voi tarkkailla mistä päin maailmaa tahansa.

Lisäksi puihin kiinnitetään peräti 500 uutta linnunpönttöä, kunnostetaan alueen polkuverkostoa ja pystytetään niiden varsille opaskylttejä, joissa kerrotaan muun muassa alueen kasvillisuudesta.

– Tarkoituksena on, että kaupunkilaiset pääsisivät Kiikeliin nykyistä helpommin. Kaiken kaikkiaan tästä on tulossa aiempaa älykkäämpi ja saavutettavampi kohde, summaa projektipäällikkö Oili Ruokamo Kemin kaupungilta.

Kiikeli on asutuksen, meren ja teollisuuden läheisyydessä, joten se on helposti saavutettavissa.

Tuomo Karplund

Oppimisympäristö lyhyen matkan päässä

Kiikelin kunnostamisessa tärkeä rooli on paikallisilla yhdistyksillä ja vapaaehtoisilla talkoolaisilla. Raivausta ja kunnostustöitä ovat suunnitelleet yhdessä metsäyhtiö, kaupunki, lintuharrastajat, paikalliset eränkävijät ja luonnonsuojelijat.

Kevään aikana talkoolaiset tekevät satoja linnunpönttöjä ja ne laitetaan paikoilleen tulevaa pesimiskautta ajatellen. Tarkoituksena on myös kierrättää alueella koululaisia, jotta he pääsevät kiinnittämään pönttöjä yhdessä talkoolaisten kanssa.

– Linnunpönttöjä tulee käytännössä muutaman kymmenen metrin välein, joten ei se ihan mahdoton tavoite ole, laskee Tuomo Miettunen Kemi-Tornion lintuharrastajista Xenuksesta.

Talkoolaisille on tarvetta myöhemminkin tänä vuonna, sillä hakkuiden jälkeisten risujen raivaus ja siivous tehdään käsivoimin. Esimerkiksi koululuokkien toivotaan innostuvan siivousurakasta, mutta myös suuntaavan alueelle oppimistarkoituksessa.

– Suurin asia Kiikelissä on monimuotoisuus. On isoja lehtolaikkuja, kangasmetsää ja uhanalaisia lajeja. Kiikeli on asutuksen, meren ja teollisuuden läheisyydessä, joten se on helposti saavutettavissa, perustelee biologian ja maantiedon lehtori Tuomo Karplund Kemin Syväkankaan koululta.

Jarkko Parpala ja Tuomo Karplund.
Metsäkoneen työskentelyä seuraavat piiripäällikkö Jarkko Parpala Metsä-Groupilta ja lehtori Tuomo Karplund Kemin Syväkankaan koululta.Riikka Rautiainen/ Yle

Osa olisi jättänyt Kiikelin rauhaan

Alueen puustoa hakataan pääasiallisesti nyt helmikuussa, mutta ennen tätä metsäkoneenkuljettajat ovat retkeilleet alueella suunnittelijoiden kanssa ja kartoittaneet muun muassa paikat, joihin hakkuita ei uloteta.

– Tämä on spesiaalikohde talousmetsiin verrattuna, sillä normaalisti eteen laitetaan työsuunnitelma ja aletaan töihin, huomauttaa Metsä-Groupin piiripäällikkö Jarkko Parpala.

Paikallisille luonnonsuojelijoille Kiikeliin koskeminen on silti kova paikka, vaikka he ovatkin mukana työryhmässä, jossa on pohdittu alueen kehittämistä.

– Jos metsäyhtiö olisi ajatellut omaa imagoaan ihan viimeisen päälle, olisi töihin palkattu metsureita ja rungot olisi vedetty pois hevoskyydillä. Meistä tämä olisi ollut paras vaihtoehto, kuvailee Kemin Seudun Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Aimo Tervahauta.

Paikalliset yhdistykset ovat kuitenkin päässeet vaikuttamaan Kiikelin ilmeen kohentamiseen. Viimeksi näin kävi, kun eri tahot kävivät paikan päällä tarkastelemassa raivaustöiden etenemistä.

– Päätimme hetki sitten, että jätämme rantaan hieman ajateltua leveämmän kaistaleen puustoa. Näin se toimii paremmin suojapuskurina myrskyille, jotka uhkaavat ulompana kankaalla olevia puita, sanoo Jarkko Parpala.

– Oma käsitykseni on kuitenkin, että puihin on menty kuitenkin koskemaan pikkuisen liikaa, päättää Aimo Tervahauta.