Kokeneen kulkijan yllättävä valinta luontokohteeksi – Pahainen, tuskin jalkapallokentän kokoinen suolampi

Kertoako kaikelle kansalle, missä on ikimuistoinen luontokohde, vai pitää visusti pienen piirin tietona? Tähän on törmännyt luontovalokuvaaja Ilpo Aalto.

luontokuvaus
Ilpo Aalto
Ilpo Aalto Pahalammen rantametsikössä.Risto Puolimatka / Yle

Mikkeliläinen luontokuvaaja Ilpo Aalto vastasi Suomen Luonnonvalokuvaajat -yhdistyksen kautta lähetettyyn GEO-lehden kutsuun esitellä unohtunut tai ei vielä niin löytynytkään kaunis luontokohde. Lehti tekee sarjan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi.

Aallon valinta oli Mikkelin Pahalampi, hädin tuskin jalkapallokenttää isompi suolampi vajaan kymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta, Pahanlamminvuoren ja Kaatlammen välissä.

– Esitellään paikkoja, jotka ovat ikään kuin vieressä mutta eivät näkyvissä, tuntemattomia paikkoja, ja tämä Ilpon paikka on juuri semmoinen, GEO-lehden päätoimittaja Katriina Palo-Närhinen perustelee Aallon valintaa lehden yhdeksi kohteeksi.

Kaikkea ei voi kertoa eikä näyttää

Ja nyt se ristiriita: Aallolla oli omasta mielestään vieläkin kauniimpi kohde, mutta sen luonto ja lajisto on niin herkkää, ettei se kestä suurempia kansainvaelluksia

– Minulla oli takataskussa parikin kohdetta. Ensimmäinen joka tuli mieleen, oli niin arka, etten edes halunnut tuoda sitä esille. Siellä pesii sellaisia lajeja, että jos siellä ruvetaan ramppaamaan, se on niille häiriöksi, Aalto sanoo.

Aalto puhuu lähiluonnon puolesta. Kohteita ja ihmeteltävää on jopa omalla pihalla, ei tarvitse aina lähteä luontoa katsomaan kaukomaille. Pahalampi on hänelle lenkkimatkan päässä.

– Tämä vaatii luonnosta todella kiinnostunutta henkilöä, koska täällä ei ole mitään monumentaalista nähtävää. Tämä on aika pienimuotoinen, mutta kun muutaman kerran on käynyt, täällä on niin hieno tunnelma, Aalto sanoo.

Luonnossa näkee, kuulee ja saa

Korppi ronkkuu, huuhkaja huutaa, pohjantikka naputtaa, metso soi aamuyöstä, tiaiset tiksuttaa, puukiipijä rapisee, luettelee valokuvaaja ja luonnossakulkija Ilpo Aalto, mitä Pahalammella voi kuulla.

Mikkelissä ja Etelä-Savossa on nähtävää: saukko, koskikara, majavia, Hanhikankaan lampi, konserttitalo Mikaelin edessä haapanoita ja sorsia, perhospaikkoja, Saimaan rantoja, Neitvuori, Haukivesi, Taipalsaaren Kyläniemi Etelä-Karjalan puolella, Puulan Väisälänsaari, Pyyvesi...

Pahalampi
Pahalampi.Ilpo Aalto

Pahalammelta saa joskus suppilovahveroista piirakan, tatteja paistoon, mustikoita – ja kuntoa. Aallon normaalilenkki kestää pari, kolme tuntia.

Aalto nauraa muotilajeille eli laskettelulle, golfille ja tennikselle, mitä hän itse ei harrasta. Hän harrastaa metsässä oleskelua, kannonnokassa ihmettelyä (ellei ole "hönniäisiä" eli hyttysiä ja muita viheliäisiä hyönteisiä). Kuhmon metsät, ulkosaaristo ja samanlainen avaruus kuin saaristossa on Lappi, mikä on parhaimmillaan syksyllä, "kun siellä on silloin ne värit eikä enää hönniäisiäkään".

Pahalampi tuli Aallolle luontevasti mieleen tarjota GEO-lehdelle, koska hän on kulkenut siellä nelisenkymmentä vuotta kameroiden kanssa ja pitänyt henkireikänä. Siellä ei liiku paljon muita, on oma rauha. Joku sienestäjä tai koiranulkoiluttaja saattaa joskus tulla vastaan.

Aalto on kantanut luontoon kerralla kymmeniä kiloja varusteita. Jalustaa, ison filmikoon kameraa, ja kaikki sen takia, että saa ikimuistoisen luontokuvan.

Kuvia 100-vuotiaasta Suomesta

GEO-lehti aloitti 10 kohteensa esittelyn tammikuun numerossa Tornionlaakson ja Aavasaksan luontokuvilla. Helmikuussa on vuorossa Mikkelin Pahalampi.

Pahalampi
Ilpo Aalto

Lehden kuvakohteet sijoittuvat ympäri Suomen eteläsaaristosta Lappiin, Merenkurkusta Itä-Suomeen.

– Se oli aika itsestäänselvä asia, ja mikäs sen luontevampi asia kuin luontokohteet Suomessa, perustelee GEO-lehden päätoimittaja Katriina Palo-Närhinen sarjaa, joka julkaistaan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi.

Tarkoituksena on yllättää suomalaiset kohteilla, jotka ovat lähellä mutta eivät yleisesti tiedossa.