Tarvitsen tukea, mutta riitän silti – erityisopettaja kertoo, miten oireilevaa oppilasta autetaan

Vaikeudesta voimaksi -kirja tarjoaa kouluille työkaluja neuropsykiatrisesti oireilevan oppilaan kohtaamiseen.

Neuropsykiatriset toimintahäiriöt
Jaana Parikka
– Minulle konkretisoitui se, mitä tukea oppilaat tarvitsevat. Rupesin miettimään rinnakkainasettelua. Millä tavalla uusi opetussuunnitelma kohtaa neuropsykiatrisesti oireilevia oppilaita ja millä tavalla tukea oppilaille voidaan tarjota, Jaana Parikka kertoo kirjan lähtökohdista. Tanja Kröger / Yle

Miten auttaa oireilevaa oppilasta koulussa? Tätä pohditaan juuri ilmestyneessä Vaikeudesta voimaksi - kirjassa, jonka yksi kirjoittajista on lahtelainen erityisopettaja Jaana Parikka.

Sysäys kertoa omista kokemuksista lasten parissa syntyi täydennyskoulutuksessa, missä kerrottiin neuropsykiatrisesti oireilevien lasten oireilusta. Parikka lupaa, että kirjan vinkkien avulla jokaisen oppilaan viihtyvyys ja hyvinvointi koulussa lisääntyy. Uusi opetussuunnitelma on muuttanut koulun arkea, ja myös se vaikuttaa oppilaaseen.

– Vanhempi voi häkeltyä, miten erilainen koulu on kuin omana kouluaikana ja mitä kaikkea uusia menetelmiä siellä käytetään. Se on vanhemmille kirjan suuri anti, Parikka kertoo kirjasta.

On tärkeää, että oppilas kokee olevansa hyväksytty omassa oppimisympäristössään ja on tervetullut aina kouluun

Jaana Parikka

Oireilevista lapsista puhutaan, mutta heidän vahvuuksiaan ei nosteta esiin tai auteta oppimaan tarvittavia taitoja. Lähestymistapa neuropsykiatrisesti oireileviin lapsiin on siis ollut aivan väärä.

– On tärkeää, että oppilas kokee olevansa hyväksytty omassa oppimisympäristössään ja on tervetullut aina kouluun. Vahvuuksien löytäminen ja esiintuominen kouluyhteisössä on hyvin tärkeää, Parikka kertoo.

Kirjassa kerrotaan neuropsykiatrisista häiriöistä lääkärin, lastenpsykiatrin ja erityisopettajan näkökulmasta.

– Kirja antaa konkreettisia käytännön apuvälineitä, jotta uuden opetussuunnitelman aikana saadaan huomioitua tukea tarvitsevat oppilaat. Täytyy keskustella, löytää välineitä ja sitä varten tämä kirja on tarpeellinen.

Parikan mukaan neuropsykiatrisiin oireisiin kuuluvat esimerkiksi ADHD, autismi, tic-oireet, tourette, motoriikan ja aistitiedon käsittelyn ongelmat sekä aistiyliherkkyys. Myös kielen, puheen ja oppimiskyvyn häiriöt käsitellään oppikirjassa.

Tue keskittymistä

Tarkkaavuuden ongelmat ovat yleisyytensä vuoksi yksi kirjan teemoista. Ne voivat näkyä yliaktiivisuutena ja vaikeutena keskittyä ponnistelua vaativiin tehtäviin.

Parikka nostaa esimerkiksi oppilaan, jolla on tarvetta liikutella jalkojaan, käsiään tai liikkua muuten vaan oppitunnin aikana. Tällaiselle oppilaalle paikallaan istuminen on tuskaista ja voi heikentää keskittymistä, ja siksi opetuksessa pitäisikin käyttää hyväksi erilaisia pienen liikehtimisen mahdollistavia välineitä, joilla vireystilan ja tarkkaavuuden säätelyä voidaan tukea.

Oppilas ei voi määritellä sitä, että "nyt minä opiskelen tuossa ja nyt minä siirryn tuohon", vaan on mietittävä tarkkaan se, mikä on paras opiskeluasento ja opiskelupaikka

Jaana Parikka

– Oppilas voi opiskella jumppapallon, keinutuolin tai ilmatyynyn päällä istuen, mikä auttaa tarkkaavaisuuden säätelyssä. Nämä ovat keinoja, joita voidaan soveltaa lähes joka luokassa. Säkkituolissa istuminen voi sopia jollekin oppilaalle ja toiselle opiskeleminen vaikka vatsallaan maaten.

Parikan mukaan tärkeää on miettiä sitä, mikä on mahdollista toteuttaa juuri siinä luokassa.

– Oppilas ei voi määritellä sitä, että "nyt minä opiskelen tuossa ja nyt minä siirryn tuohon", vaan on mietittävä tarkkaan se, mikä on paras opiskeluasento ja opiskelupaikka ja sitä kautta sitten löydetään se. Voi olla, että jollekin oppilaalle voi olla tarpeen sallia sen opiskelun aikana pieni liikkuminen.

Kehitä sosiaalisia taitoja

Yksi kirjan teemoista on myös sosiaalisten taitojen vahvistaminen. Sosiaalisten taitojen vahvistaminen on tärkeää ihan kaikkien lasten kanssa ja myös aikuisten täytyisi niitä harjoitella.

– Kaveruustaitojen harjoittelu on osa sosiaalisten taitojen vahvistamista. Kaikki eivät välttämättä tule parhaiksi ystäviksi, mutta kaikkien kanssa pyritään tulemaan toimeen.

Sosiaalisia taitoja voidaan tukea esimerkiksi sarjakuvamateriaalin, näytelmien, videoiden tai elokuvien avulla.

Jos on joku osa-alue, joka tuntuu hieman pelottavalta tai epämiellyttävältä, niin pyritään pienin askelin kokeilemaan ja harjoittelemaan

Jaana Parikka

– Isompien oppilaiden kanssa voidaan harjoitella taitoja jonkun elokuvan katsomisen ja siitä keskustelemisen kautta. Mikä siinä meni pieleen, mikä siinä kohtauksessa meni hyvin. Mitä olisit siinä hetkessä tehnyt ja niin edelleen. Tämä on aika pitkälti keskusteluun pohjautuvaa ja sitä pitää käyttää myös isompien oppilaiden kanssa.

Esiintymistilanteisiin ei voi kuitenkaan millään tavalla pakottaa. Tärkeää on löytää jokaiselle sopiva tapa harjoitella sosiaalisia taitoja.

– Jos on joku osa-alue, joka tuntuu hieman pelottavalta tai epämiellyttävältä, niin pyritään pienin askelin kokeilemaan ja harjoittelemaan. Jos on joku työväline tai apuväline, joka ei tietyille oppilaille sovi, niin silloin sitä ei tietenkään pidä käyttää.

Tunnista tunteet

Myös tunteiden tunnistaminen on yhtenä osa-alueena kirjassa. Aika monen on hankala tunnistaa omia tai toisen henkilön tunnetiloja. Siksi on tärkeää osata tulkita, miltä jostakin toisesta tuntuu.

– Tunteiden tunnistaminen ja niiden sääteleminen voi joissain tilanteissa olla vaikeampaa ja joissain tilanteissa helpompaa. Tunteiden tunnistaminen ja säätely on tärkeää, koska se vaikuttaa vuorovaikutukseen ja sosiaalisessa verkostossa toimimiseen.

Apuvälineinä voidaan käyttää erilaisia materiaaleja, kuten tunnekortteja.

Onko se tunne sisälläsi? Miltä se voisi kuulostaa? Miltä se voisi tuoksua? Lähdetään siis yksilöimään asioita pikkutarkasti

Jaana Parikka

– Voidaan ottaa erilaisia kasvokuvia, joissa on erilaisia ilmeitä ja miettiä, miltä tästä henkilöstä tuntuu. Yksi varteenotettava menetelmä on pohdinta siitä, mikä tämänhetkinen oma tunnetila on.

Tämä voi tapahtua listaamalla pikkutarkkoja kysymyksiä siitä, mitä tuntee juuri nyt ja miltä tunne tuntuu.

– Onko se tunne sisälläsi? Tuntuuko se päässä, jaloissa, vartalossa vai jossain muualla? Onko se painava vai kevyt? Miltä se voisi kuulostaa? Miltä se voisi tuoksua? Lähdetään siis yksilöimään asioita pikkutarkasti. Tämä on joillekin lapsille vaikea tehtävä.

Romuttunut itsetunto paremmaksi

Parikka näkee itsetunnon vahvistamisen hyvin tärkeänä asiana ja sitä käsitellään myös kirjassa.

– Se, että oppilas itse oppii ja kasvaa siihen, että minä olen hyvä jossain asiassa, antaa tilaa myös sille, että ”okei, minulla on jokin alue, jossa tarvitsen tukea”, mutta se ei kuitenkaan romuta itsetuntoa.

Yksi tapa vahvistaa itsetuntoa on antaa positiivista palautetta. Vahvuuksia tuodaan esille luokkayhteisössä esimerkiksi siten, että jokaiselle oppilaalle annetaan luokassa jokin oma supertehtävä. Joku voi olla luokan taiteellisesti lahjakas tai pitää kuvataiteesta. Joku toinen voi olla hyvä tietokoneasioissa.

– Joku taas pitää siitä, että luokka on siistissä kunnossa ja haluaakin laittaa tavaroita järjestykseen. Silloin näitä asioita korostetaan luokkatasolla, jolloin jokaiselle tulee tunne, että olen tärkeä tässä yhteisössä ja minulla on tärkeä tehtävä. Se pönkittää itsetuntoa.

Itsetunto kohentuu Parikan mukaan myös sillä, että kun oppilas yrittää, huomataan pienetkin edistysaskeleet.

Tunne siitä, että tarvitsen tukea jossain, on helpommin hallittavissa, kun tietää, että on hyvä jollakin alueella

Jaana Parikka

– Oppilas ei välttämättä pääse aina siihen tiettyyn odotettuun lopputulokseen asti, mutta se riittää, että annetaan positiivista palautetta heti, kun hän yrittää sinnikkäästi, ja menee pienen askeleen eteenpäin. Palautteen on oltava kuitenkin aitoa ja oikeasta asiasta.

Itsetuntoa voidaan kohentaa myös erilaisilla välineillä. Yksi keino on vahvuuskorttimateriaalit, joita voi tehdä opetukseen myös itse.

– Voi olla vahvuuskortteja, joiden avulla mietitään esimerkiksi sitä, missä oppilas on taitava. Joku oppilas saattaa häkeltyä siitä, kun huomaa, että ”hei, minähän olenkin tässä asiassa taitava”. Se vahvistaa käsitystä itsestä oppijana.

Parikan mukaan vahvuuksien tunnistaminen onkin tärkeää.

– Vaikutus on laaja-alainen. Tunne siitä, että tarvitsen tukea jossain, on helpommin hallittavissa, kun tietää, että on hyvä jollakin alueella.