Kasper terävöitti äidin ajatuksia omasta sairaudestaan – "Poikani vuoksi haluan hoitaa diabetekseni hyvin"

Vielä 40 vuotta sitten äidin ykköstyypin diabetes oli raskaudelle este. Nykyisin vain äärimmäisen harvoin lääkäri joutuu toteamaan diabeetikkoäidille, että riski on liian suuri.

diabetes
Kuvassa Elina Mäkinen ja puolivuotias Kasper-vauva leikkivät olohuoneen matolla.
Puolivuotiaan Kasperin äiti Elina Mäkinen voi olla ylpeä hyvin hoidetusta ykköstyypin diabeteksestä.Mari Hautamäki / YLE

Puolivuotias Kasper herää toisilta päiväuniltaan. Hyväntuulisen vauvan nyrkki hakeutuu suuhun. Jokohan tulisi hampaita?

– Kaksi hammasta on jo tuloillaan, sanoo kokkolalainen 28-vuotias Elina Mäkinen.

Elina on ykköstyypin diabeetikko. Hän on piikittänyt itseään 9-vuotiaasta lähtien. Verensokerin mittaaminen sormenpäästä ja insuliinipistoksen laittaminen vatsaan on hänelle maailman luonnollisin asia. Diabeteksen hoitamisen ja piikittämisen normaaliuden Elina haluaa opettaa myös pienelle pojalleen.

Vielä 40 vuotta sitten ykköstyypin diabeetikot eivät voineet haaveilla äitiydestä. Nykyään äärimmäisen harvoin lääkäri toteaa, että riski on liian suuri.

– Ainoastaan jos diabeetikolla on sepelvaltimotauti, vaikea silmän verkkokalvon sairaus tai munuaisten vajaatoimintaa, voi raskaus olla liian suuri riski, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Charlotta Frostdahl Keski-Pohjanmaan Keskussairaalasta.

En osaisi elää ilman, että menen ensimmäisenä aamulla mittaamaan ja pistämään.

Elina Mäkinen

Esikoistaan odottanut Elina Mäkinen mittaili verensokeriaan niin tiuhaan, että sormenpäät mustuivat.

– En osaisi elää ilman, että menen ensimmäisenä aamulla mittaamaan ja pistämään. Raskaaksi tulon jälkeen olen hoitanut itseäni tosi paljon paremmin kuin aiemmin.

Raskausaikana Elina ahmi tietoa diabeetikon raskaudesta. Hän oli lukenut, että se ei aina mene odotetusti. Hän oli välillä huolesta soikeana vauvan puolesta, vaikka diabeteksen hoitotasapaino oli jo ennen raskautta hyvä.

– Raskaus toi uutta puhtia ja rupesin hoitamaan itseäni vieläkin paremmin. Tiesin, etten tee sitä vain itseni takia, vaan myös sisälläni kasvavan vauvan takia. Halusin hoitaa itseni parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Kuvassa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Charlotta Frostdahl Keski-Pohjanmaan Keskussairaalasta.
Jos äidin insuliinitasapainoa lähdetään korjaamaan raskauden jo alettua, ollaan myöhässä, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Charlotta Frostdahl Keski-Pohjanmaan Keskussairaalasta.Raila Paavola / YLE

Ensimmäiset 12 viikkoa

Diabetesäitien insuliinitasapainoa seurataan tarkasti, sillä äidin liian korkea verensokeri saa vauvankin tuottamaan insuliinia ja sikiön kasvamaan.

– Raskauden 12 ensimmäistä viikkoa ovat aikaa, jolloin sikiön elimet, kuten sydän ja maksa, kehittyvät. Siksi on tärkeää, että äidin insuliinitasapaino on raskauden alkuvaiheessa jo hyvä, Frostdahl sanoo.

Mahdollisimman hyvällä tasolla hän tarkoittaa alhaisempia ja tasaisia verensokeriarvoja. Varsinaista raja-arvoa ykköstyypin diabetesta sairastavan äidin insuliiniarvoille ei ole asetettu.

– Mutta pitkäaikaisia sokeriarvoja tarkastellessa on todettu, että jos insuliinitasapaino on ollut aiemminkin hyvä, kolmen kuukauden tasapaino ennen raskautta riittää, Frostdahl lisää.

Tiuhaa tarkkailua

Elina Mäkisen ensiraskaus ei ollut helppo. Ruoka ei maistunut, eikä pysynyt sisällä raskausviikolle 17 saakka. Ranteita ja selkää särki. Yöunet ovat olleet siitä lähtien kolmen–neljän tunnin pätkiä.

– Sain alkuraskaudessa ravitsemusterapeutilta ruokailuohjeita, mutta ei minun edes tehnyt mieli makeita, ennemmin suolaista.

Kasper kasvoi normaalisti. Elina Mäkinen kävi diabeetikoiden tapaan tiuhempaan kontrollissa kuin terveet äidit. Normaalien neuvolakäyntien lisäksi hän kävi ravitsemusterapeutin, diabeteshoitajan ja diabeteslääkärin luona.

– Kuukautta minua aiemmin raskaaksi tullut siskoni kysyikin kerran: Taasko sinä menet ultraan, Elina Mäkinen muistaa.

Silloin alkoi tunnelin päässä näkyä valoa.

Elina Mäkinen

Frostdahlin mukaan ykköstyypin diabeetikon raskautta seurataan aina joko keskussairaalassa tai yliopistollisessa sairaalassa. Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa hoitovastuu on diabeteslääkärillä.

– Äitiyspoliklinikalla seurataan äidin yleistä vointia ja sikiön kasvua, hän täsmentää.

Raskausviikolla 18 Elina Mäkisen olo koheni, oksentelu loppui ja hän alkoi syödä normaalisti.

– Silloin alkoi tunnelin päässä näkyä valoa.

Kuvassa verensokerimittari.
Verensokerimittari on diabeetikolle päivittäinen työkalu.Mari Hautamäki / YLE

Puolet syntyy sektiolla

Kuukautta ennen laskettua aikaa Elina Mäkinen kävi synnytystavan suunnittelussa, jossa todettiin, ettei alatiesynnytykselle ole estettä.

Lääkärin mukaan yksi syy siihen, että noin puolet ykköstyypin diabetikoista synnyttää sektiolla on se, että vauvat tahtovat kasvaa isoksi. Lisäksi he ovat herkempiä kärsimään hapenpuutteesta.

Yritin kaikkia mahdollisia kotikonsteja, kävin lenkillä ja saunassa, mutta synnytys ei lähtenyt käyntiin.

Elina Mäkinen

– Diabeetikkoäitien synnytys pyritään käynnistämään vähän etuajassa, koska tiedetään, että ihan loppuun asti mennyt raskaus lisää riskiä synnytyksen aikaisille komplikaatioille. Yleensä diabeetikot synnyttävät viimeistään kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, Frostdahl sanoo.

Elina Mäkisen synnytys yritettiin käynnistää lääkkeillä viikolla 38. Viikon ajan hän hyppäsi kodin ja sairaalan välillä, turhaan.

– Yritin kaikkia mahdollisia kotikonsteja, kävin lenkillä ja saunassa, mutta synnytys ei lähtenyt käyntiin.

Sairaalakassi oli valmiina ovella odottamassa, milloin tulee lähtö laitokselle.

– Sitten nuori naislääkäri sanoi, että ei kiusata enempää, vaan tehdään sektio. Viikolla 39 + 1 minulle tehtiin normaali suunniteltu sektio. Diabeetikot tulevat sairaalaan sektiota edeltävänä iltana ja aamulla minut leikattiin.

Elina Mäkinen muistaa kokemusta hyvällä.

– Olin saanut spinaalipuudutuksen ja noin vartin kuluttua kuului rääkäisy. Se oli elämäni hienoin hetki.

Lastenlääkärin kehut

Lastenlääkärin kommentti vauvan koosta ”Ei uskoisi diabeetikon vauvaksi" – oli tuoreelle äidille kiitos hyvin hoidetusta diabeteksesta.

– Kassu ei ollutkaan syntyessään mikään jötikkä. Hän painoi 4 020 grammaa. Synnytyksen jälkeen paino putosi sairaalassa 3 700 grammaan.

– Sain olla ylpeä itsestäni, että olin hoitanut diabetekseni hyvin. Loppu viimein vauvalla oli kaikki tosi hyvin. Vauva ei voinut huonosti missään vaiheessa, Elina Mäkinen sanoo.

Varsinkin jos äiti alkaa imettää, saa olla tarkka.

erikoislääkäri Charlotta Frostdahl

Noin kolme tuntia synnytyksen jälkeen Elinan insuliinimäärät tipahtavat raskautta edeltäneelle tasolle.

Synnytyslääkäri Charlotta Frostdahl sanookin, että koska odottavan äidin insuliinin tarve kasvaa, joillakin reippaastikin, ovat ensimmäiset päivät vauvan syntymän jälkeen hankalia ja tarkkoja.

– Varsinkin jos äiti alkaa imettää, saa olla tarkka. Vauvan synnyttyä palataan raskautta edeltäviin verensokerirarvoihin.

Diabetes ei suoraan periydy äidiltä vauvalle.

– Merkittävällä osalla vastasyntyneistä diabeetikkoäitien vauvoista on matala verensokeri. He ovat tottuneet sikiöaikana normaalia korkeampaan verensokeriin. Joskus riittää seuranta lapsivuodeosastolla, osa tarvitsee ihan alkuun tiiviimpää seurantaa ja hoitoa lastenosastolla, mutta diabetes sinänsä ei periydy äidiltä vauvalle.