Näyttelijä Ville Virtasen tärkein rooli on isyys: "Lapsen pitää saada myös äänensä kuuluviin"

Näyttelijä Ville Virtanen muutti Ruotsiin ja iloitsee siitä, että voi halata kadulla vaimoaan vapaasti. Hänen mukaansa perhe-elämä on yhteistyötä ei -peliä.

parisuhde
Näyttelijä Ville Virtanen
Niko Mannonen / Yle

KajaaniParisuhde ja vanhemmuus ovat kaksi maailman hankalinta lajia. Tätä mieltä on näyttelijä Ville Virtanen.

Perheen eteen on oltava valmis luopumaan omasta itsekeskeisyydestään. Se voi kuulostaa helpolta, mutta todellisuus on kuitenkin toinen.

– Yksinolo on paljon helpompaa. Vaikeinta on luopua ajatuksesta, että minä olen oikeassa ja tiedän miten asiat hoidetaan ja miten maailma makaa. Jos ei siitä pysty luopumaan, niin ajautuu konflikteihin, Virtanen sanoo.

Virtanen pääsi peilaamaan ajatuksiaan ja tunteitaan vanhemmuudesta tehdessään Lasse Kuntosen roolin Armoton maa -elokuvassa. Elokuvan väkivaltaan ja puhumattomuuteen taipuva päähenkilö ei ollut isän malliesimerkki. Hän saisi Virtaselta yhden vinkin:

– Mene terapiaan, Virtanen sanoo ja hörähtää nauruun.

Oli uusi asia, että voin halata minun vaimoani ilman, että joku kiinnittää siihen huomiota.

Ville Virtanen

Tavallisessa elämässä keinot perheen ja parisuhteen hoitamiseen ovat kuitenkin helpommat. Puhuminen ja kuunteleminen kannattaa ottaa osaksi arkea ennen kuin päädytään pisteeseen, jossa oikea osoite on terapeutin penkki.

Virtanen puhuu perheestä ja parisuhteesta mielellään. Hänen puheestaan voi aistia sen, että isän ja aviomiehen rooli on hänen elämänsä päärooli.

Ville ei halaa enää piilossa

Tänä päivänä näyttelijä nauttii eniten halaamisesta. Ensimmäistä kertaa elämässä hellyyttä voi osoittaa ilman tirkistelijöiden pitkiä katseita, sillä Virtanen muutti muutama vuosi sitten vaimonsa Birthe Wingrenin ja nuorimman tyttärensä kanssa Ruotsiin. Muutto ei ole muuttanut perhesuhteita.

– Ei perhe-elämä mihinkään muuttunut. Samat ihmiset ovat ympärillä. Henkilökohtainen elämä ehkä sikäli, että olen ollut Suomessa julkisuudenhenkilö 30 vuotta ja sitä ennen isäni myötä julkisuudessa, Virtanen pohtii.

– Oli uusi asia, että voin halata vaimoani ilman, että joku kiinnittää siihen huomiota, hän jatkaa ja hymyilee lämpimästi.

Ville Virtanen.
Ville Virtanen puhuu mielellään perheestä ja parisuhteesta. Derrick Frilund / Yle

Virtanen ei pidä sanasta yhteispeli, kun puhutaan perhedynamiikasta ja sen ylläpitämisestä.

– Se ei ole peliä, vaan yhteistyötä. Se vaatii ennen kaikkea kuuntelun taitoa ja sitä, että saa turvallisen ilmapiirin, jossa kaikilla on sellainen olo, että tulee kuulluksi ja on oikeus olla juuri sellainen kuin on, Virtanen summaa.

Kenenkään ei pitäisi joutua sukupuoliroolien vankilaan

Perhesovun rakentaminen kuuluu kaikille saman katon alla asuville.

– Se on koko perheen asia. Lapsi on yksi varteenotettava henkilö myös, vaikka vastuu on vanhemmalla. Lapsen pitää saada myös äänensä kuuluviin ja tilaa tunteilleen sekä ajatuksilleen. Se vaatii kommunikaatiota.

Ihmisten tulisi näyttelijän mukaan puhua, muttei unohtaa myöskään kuuntelemisen merkitystä.

– Kommunikaation kulmakivi on se, että osaa kuunnella. Se, että oikeasti kuulee toisen.

Odotetaan jo 2-vuotiaasta asti, että lapsi muotoilee mielipiteensä.

Ville Virtanen

Virtasella on pitkä kokemus isänä olemisesta ja sen karikoista. Elämänsä tärkeimmässä roolissaan hän haluaa olla ennen kaikkea tasa-arvoinen.

– Vaikka olet vastuussa lapsesta, niin molemmilla tulee olla yhtäläiset ihmisoikeudet. Kummatkin tulevat kuulluksi ja kummankin tarpeet ovat yhtä tärkeitä.

Tasa-arvo pätee myös parisuhteisiin. Virtanen ei halua, että kumpikaan parisuhteen osapuoli joutuu sukupuoliroolien vankilaan.

– Esimerkiksi väitetään, ettei pysty siivoamaan, kun on mentävä lätkämatsiin, koska olen mies. Se ei ole miehen etuoikeus. Nainen saa käydä lätkämatsissa ihan samalla tavalla, Virtanen muistuttaa hymyillen.

Lapselle annetaan ja vaaditaan tilaa

Roskapussin vieminen ja luutun heiluttaminen ovat myös miehen töitä. Ville Virtanen kannattaa ajatusta, että kotityöt jaetaan tasan.

– Siinä pitää olla tarkka, että se menee oikeudenmukaisesti. Suosittelen sellaista keinoa, että tekee työlistat ja jakaa hommat. Jos tulee siitä riitaa, että kumpi tekee enemmän, niin voi katsoa kummalla on enemmän rukseja listassa. Se on hyvinkin helppo tapa saada tuo asia pois päiväjärjestyksestä.

Näyttelijän mielestä suomalaisilla on edelleen tekemistä asioiden puheeksi ottamisessa.

– Epäilen, että siinä on puutteita. Ei voi yleistää, että kaikissa perheissä, mutta jos vertaan esimerkiksi Ruotsiin, missä kommunikaatiotaidot ovat sellainen asia, joita on opetettu lapsesta asti, Virtanen pohtii.

Kohtaamisessa tutkitaan, että miltä tämä tuntuu, eli käydään tunne läpi ennen kuin se kumuloituu vaikka aggressioksi tai turpaan lyömiseksi.

Ville Virtanen

Virtanen antaa esimerkin. Kun ruotsalainen pariskunta kohtaa esimerkiksi puistossa Virtasen tyttärensä kanssa, kontakti otetaan suoraan lapseen ja kysytään häneltä kuulumiset.

– Suomessa se menee aika monesti aikuisen kautta: "Mitäs Mikolle kuuluu?" ja Mikko menee ujona selän taakse antaen aikuisen hoitaa puhumisen.

– Ruotsissa lapselle sekä annetaan että vaaditaan tilaa. Odotetaan jo 2-vuotiaasta asti, että lapsi muotoilee mielipiteensä. Lasta kuunnellaan ja hänen kanssaan keskustellaan, hän jatkaa.

Hur känns det, kysyy ruotsalainen

Virtasen uusilla kulmilla "hur känns det" on yleinen kysymys. Keskustelukulttuuri johtaa taas siihen, että tunteista puhutaan enemmän.

– Eli kohtaamisessa tutkitaan, että miltä tämä tuntuu, eli käydään tunne läpi ennen kuin se kumuloituu vaikka aggressioksi tai turpaan lyömiseksi. Hyvin harvoin päästetään tilanteet konfliktiin, Virtanen pohtii.

Ruotsissa arvostettu tapa toimia ei ole kehittynyt Suomessa samanlaiseksi itsestäänselvyydeksi. Virtasen mukaan suomalaiset ovat ruotsalaisesta näkökulmasta jopa konfliktinpelkoisia.

– Ajatellaan, että he aina vain haluavat puhua ja puhua, eivätkä koskaan tee tai osaa päättää mitään. Asia ei ole ihan noinkaan.

Virtanen muistuttaa, etteivät suomalaiset vanhemmat ole missään nimessä huonoja kasvattajia.

– Suomalaisessa kulttuurissa on paljon hyviä asioita, mitkä sieltä puuttuvat.