"Miten voin todistaa olevani homo?" Maahanmuuttovirasto vaatii turvapaikanhakijoilta intiimejä tietoja

Turvapaikanhakijoiden kertomusten mukaan todistustaakka homouden takia kotimaasta pakenemisesta on valtava. Maahanmuuttovirasto penää uskottavaa tarinaa.

turvapaikanhaku
Homopari sateenkaarilipun takana.
Hose Jacome / EPA

Yhä useampi pääkaupunkiseudun seksuaalivähemmistöjen järjestö HeSetan jäsenistä saa hylätyn turvapaikkapäätöksen. Maahanmuuttovirasto ei usko miesten olevan homoseksuaaleja, kertoo Yle Huvudstadsregionen.

Salar ja Modi ovat molemmat kotoisin Irakista. He pakenivat Suomeen, koska omaiset uhkasivat tappaa heidät seksuaalisen suuntautumisen takia.

Salarilla on nykyään suomalainen poikaystävä ja hän asuu Helsingin Herttoniemessä. Modi puolestaan asuu Vantaalla pakolaiskeskuksessa ja kertoo olevansa onneton ja joutuvansa usein kiusatuksi seksuaalisen suuntautumisensa takia.

Haastattelijat halusivat tietää, millä lailla riisuin vaatteeni, kuinka pidin penistäni ja millaista ehkäisyä käytimme.

Salar, irakilainen turvapaikanhakija

Joulukuussa miesten haaveet uudesta elämästä hajosivat pirstaleiksi, kun molempien turvapaikkahakemuksista annettiin kielteinen päätös.

Syynä kielteiseen päätökseen oli se, ettei Maahanmuuttovirasto usko Salarin ja Modin olevan homoseksuaaleja. Virasto katsoo, että miesten kuvaukset omasta seksuaalisuudestaan ovat liian yleisluontoisia ja epämääräisiä.

”Tunnetason puuttuminen homoseksuaalisuuden kokemuksestasi yhdistettynä kykenemättömyyteesi kuvata tarkemmin seksuaali-identiteettisi kehittymisen prosessia ja siihen liittyviä tuntemuksia, antavat aiheen epäillä sinun kertomustasi homoseksuaalisuudestasi. ”

Maahanmuuttoviraston mielestä Salarin kertomus on myös ristiriitainen, koska hän ei maininnut homoudestaan ensimmäisessä poliisikuulustelussa, eikä ole pitäviä todisteita siitä, että hän olisi ollut homoseksuaali jo Irakissa.

Intiimejä kysymyksiä seksikokemuksista

Maahanmuuttoviraston haastattelussa Salarilta kysyttiin hänen mukaansa muun muassa millaista seksiä hän harrasti ensimmäisen kerralla miehen kanssa ja miten seksi sujui myöhemmin muiden miesten kanssa.

– Haastattelijat halusivat tietää, millä lailla riisuin vaatteeni, kuinka pidin penistäni ja millaista ehkäisyä käytimme. Olen ymmärtänyt, ettei heidän pitäisi esittää tällaisia kysymyksiä, sanoo Salar.

Ainoa kysymys tunteista koski naisia, johon sanoin etten ollut kiinnostunut naisista.

Modi, turvapaikanhakija, Irak

Yle Huvudstadsregionen saamien haastattelupöytäkirjojen mukaan Salar on kertonut Maahanmuuttoviraston haastattelussa, että tunsi nuorena kiinnostusta muita poikia kohtaan ja että hänellä alkoi olla suhteita viidentoista ikävuoden jälkeen.

Lisäksi hän on kertonut, että isä pakotti hänet kotiarestiin, kun naapurit näkivät hänen suutelevan poikaystäväänsä. Isä on ollut myös väkivaltainen ja uhannut Salarin henkeä. Salar on sanonut Maahanmuuttovirastolle myös kuulleensa ystäviltä, että hänen poikaystävänsä Irakissa on tapettu.

Turvapaikanhakija käyttää kännykkää käytävällä
Kay Nietfeld / EPA

Modi: Mitä he haluavat todisteeksi?

Modin saama päätös on hyvin samanlainen Salarin kanssa. Modin mukaan hänen vastauksensa nähtiin liian yleismalkaisina ja hän keskittyi tunteiden sijaan kuvailemaan olosuhteita.

– Olen yllättynyt ja järkyttynyt kielteisestä päätöksestä. En tiedä, miten voin todistaa Maahanmuuttovirastolle olevani homo, sanoo Modi.

Hänestä on outoa, että virasto penää tunnekuvauksia, koska häneltä ei ole kysytty sen kaltaisia kysymyksiä.

– Haastattelija kysyi, miksi minun täytyy hakea turvapaikkaa ja sanoin harrastavani seksiä miesten kanssa. Ainoa kysymys tunteista koski naisia, johon sanoin etten ollut kiinnostunut naisista.

Yle Huvudstadsregionen vahvistaa saamistaan dokumenteista, ettei Modille tehdyssä haastattelussa suoraan kysytty, millaisia tunteita tai ajatuksia hänellä oli homoseksuaalisena olemisesta.

Väärinkäsityksiä ja kulttuurieroja

Kansalaisjärjestö HeSetan puheenjohtaja Hassen Hninin mukaan yhä useammat järjestön jäsenistä saavat kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa.

– Olemme saaneet enemmän kielteisiä päätöksiä viime kuukausina. Minulla ei ole tilastoja, mutta aikaisemmin oli tasaisemmin sekä myönteisiä että kielteisiä päätöksiä, sanoo Hnini.

Hän ihmettelee, miten Maahanmuuttovirasto perustelee päätöksiään.

– En tiedä, miten ihminen voisi todistaa olevansa homoseksuaali. Voisiko Maahanmuuttovirasto antaa jotain suuntalinjoja tähän?

Voisiko väärinkäsitys johtua kulttuurieroista?

– Kyllä, luulen niin. On muistettava, että monet Lähi-idästä tulevat ihmiset eivät avoimesti puhu seksuaalisesta suuntautumisesta. Eivät edes heteroseksuaalit. Sukupuoli on näissä maissa tabu, eikä siellä anneta seksuaalikasvatusta. Näille ihmisille seksuaalisuuteen liittyvistä tunteista puhuminen voi olla täysin uusi asia.

Miksi he eivät uskalla sanoa poliisin kuulusteluissa olevansa homoja?

– On selvää, että monet pelkäävät, koska ovat koko elämänsä paenneet poliisia. Ensimmäisissä puhutteluissa monet turvapaikanhakijat ovat myös yleensä yhdessä muiden kanssa, jolloin seksuaalisen suuntautumisen kertominen voi olla ongelma.

Kuinka monen luulet valehtelevan seksuaalisuudestaan vain saadakseen turvapaikan?

– En usko, että tätä tapahtuu kovin usein. Yleisesti ottaen Lähi-idän maissa ei ole paljon heteromiehiä, joiden mielestä olisi ok valehdella tällaisesta asiasta. Seksuaalisten vähemmistöjen edustajat näissä maissa ovat valitettavasti edelleen hyvin vihattuja, ja valhe pilaisi valehtelijan elämän. Hän ei saisi enää mitään kunnioitusta ystäviltään, perheiltään tai muilta vastaanottokeskuksessa olevilta henkilöiltä. Macho-mentaliteetti elää edelleen vahvana, HeSetan puheenjohtaja Hassen Hnini sanoo.

Maahanmuuttovirasto: Tarina on tärkein

Maahanmuuttovirasto ei voi kommentoida yksittäisiä tapauksia, mutta turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja Tirsa Forssellin mukaan kaikki päätökset käsitellään yksilöllisesti.

Miten voi todistaa olevansa homoseksuaali?

– Tärkeintä on tarina. Se, miten ihminen kertoo seksuaalisesta identiteetistään. Kysymme, milloin henkilö ensimmäisen kerran tajusi, että hän on homoseksuaali ja miten henkilön seksuaalinen identiteetti kehittyi.

Henkilön tarinan uskottavuus on tärkeää. Ja todistusaineisto.

Tirsa Forssell

Forsell sanoo myös, että tarinan uskottavuutta voivat todistaa valokuvat kotimaasta ja todisteet siitä, että heitä vainotaan ja rangaistaan sukupuolisen suuntautumisen vuoksi. Hakijoilta ei tule ottaa vastaan näyttöä homoseksuaalisesta seksistä, kuten esimerkiksi videoita.

Maahanmuuttoviraston kyltti.
Petteri Sopanen / Yle

Mistä lähdetään liikkeelle, kun pyritään arvioimaan toisen ihmisen seksuaalisuutta?

– Ei ole yhtä mallia, koska jokaisella on erilaisia ominaisuuksia. Mutta henkilön tarinan uskottavuus on tärkeää. Ja todistusaineisto.

Onko se haastattelija, joka päättää onko tarina uskottava?

– Ei, se ei tarvitse olla haastattelija, joka tekee päätöksen.

Forsellin mukaan vähintään kaksi henkilöä käy hakemuksen läpi, mikäli päätös on kielteinen. Usein yksi henkilö haastattelee, toinen tarkastaa ja tekee ehdotuksen ja kolmas tekee päätöksen.

– Meillä on koulutettu henkilökunta. Muun muassa Seta ry on kouluttanut meitä. Lisäksi kaikki, jotka tekevät haastatteluja ja päätöksiä ovat saaneet Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) mukaisen ohjeistuksen.

Haastattelijat ovat saaneet koulutusta seksuaalisuuden selvittämiseen

Kuinka suuri riski on, että tapahtuu väärinkäsitys, koska monet turvapaikanhakijat eivät ole koskaan ennen puhuneet seksuaalisuudestaan?

– Se on asia, joka haastattelijoiden ja päätöksentekijöiden on aina otettava huomioon. Tiedämme esimerkiksi, että homoseksuaalisuus on tabu monissa maissa, ja siksi olemme myös saaneet koulutusta Setalta. Mutta jotenkin turvapaikanhakijoiden pitää pystyä selvittämään, kuinka heidän seksuaalinen identiteettinsä kehittyi, toteaa Tirsa Forssell Maahanmuuttovirastosta.

Yhdessä tapauksista haluttiin nähdä todisteita homoseksuaalisista suhteista kotimaassa. Irakissa ei voi olla avoimesti homo asettamattaan itseään vaaraan.

Eikö tämä ole todiste siitä, että homous on riskialtista?

– Valitettavasti en voi kommentoida yksittäisiä tapauksia.

Onko sillä paljon painoarvoa päätökseen, jos henkilöllä ei ole riittävää todistusaineistoa kotimaasta?

– Todella vaikea sanoa. En tiedä, miten haastattelu on mennyt. Turvapaikanhakijoilla voi monesti olla kotimaasta todisteita, jotka tukevat heidän tarinaansa. Voi olla, että joku on saanut syytteen tai hän on joutunut seksuaalisen tai henkisen väkivallan uhriksi ja tästä on olemassa lääkärintodistus. Heillä voi myös olla mukana valokuvia tai todisteita sosiaalisesta mediasta. Tällaiset asiat tukevat tarinaa, joten kyllä todisteilla kotimaasta on merkitystä.

Maahanmuuttovirasto: Intiimit kysymykset eivät ole sallittuja

Osa haastattelukysymyksistä on hyvin intiimejä. Maahanmuuttovirasto esimerkiksi kysyi, millä lailla turvapaikanhakija on harrastanut seksiä ensimmäistä kertaa.

Onko oikein kysyä tällaista?

– Ei, mielestäni se ei ole oikein.

Onko tässä kohdassa siis toimittu väärin?

– Kyllä.

Kuinka voit luottaa siihen, että Maahanmuuttoviraston arviointi on oikea, kun haastattelu ei ole mennyt tältä osalta oikein?

– Jos on tyytymätön päätökseen, siitä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Kuten sanoin, en voi kommentoida yksittäisiä tapauksia, mutta tämänkaltaisista kysymyksistä ei ole mitään hyötyä. Yritämme saada esille sen seksuaalisen identiteetin, kun ihminen on itse huomannut olevansa erilainen kuin muut ja millaista hänen arkensa on silloin ollut. Ja onko hän vaarassa, jos hänet lähetetään takaisin kotimaahansa, sanoo Tirsa Forssell.

Carina Bruun / Yle Huvudstadsregionen