1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Vantaa

Rujo Koivukylä piirtyi kirjan sivuille nostalgisena – Elmeri Vehkala kasvoi lapsenkakan värisessä kerrostalossa

Divarinpitäjä Elmeri Vehkala kirjoitti omaelämäkerrallisen kirjan, joka kertoo 70–80-luvun taitteesta Vantaan Koivukylässä. Nyt alueen keskustaa ollaan rakentamassa uusiksi.

Vantaa
Alle kouluikäinen Elmeri Vehkala muutti Havukoskenkadulle Tampereelta talvella 1979.
Alle kouluikäinen Elmeri Vehkala muutti Havukoskenkadulle Tampereelta talvella 1979.Vesa Marttinen / Yle

44-vuotias helsinkiläinen Elmeri Vehkala julkaisee helmikuussa omaelämäkerrallisen kirjan, joka kertoo hänen lapsuudestaan Vantaan Koivukylässä.

1970-luvun lopulla Koivukylä oli vielä puolivalmis betonilähiö, jonne nuori Elmeri perheineen muutti Tampereelta äidin töiden perässä. Asunto löytyi Tarhapuiston päiväkodin vierestä "lapsenkakan värisestä vihreästä kerrostalosta", kuten kirjailija itse talon sävyä kuvailee.

Tyyli, jolla Vehkala lapsuutensa Koivukylästä kertoo, on rento ja humoristinen:

Lumipyry lakkaa ja lopulta meidän edessä on tienviitta, jossa lukee KOIVUKYLÄ. Faijapuoli kaartaa kuormurin uudelle tielle ja ihan ekaks metsän loppuessa me törmätään järkyttävän idylliseen talviseen maalaismaisemaan! Valtavat pellot avautuu meidän edessä ja on latoa ja kartanoa ja jäätynyt pikku joki! Mä oon ihan ällikällä lyöty. Tätä mä en todellakaan ollut odottanut. Idylli loppuu kuitenkin, kun me käännytään uudesta viitasta. HAVUKOSKI. Ja sitten loputtomat kerrostalot alkaakin!

Vehkalan mukaan kirjasta noin 70 prosenttia on totta. 20 prosenttia tapahtumista on oikeita, mutta muille henkilöille tapahtuneita asioita ja kymmenen prosenttia on täysin keksittyä.

Jossain Kalliossa ylpeillään sillä, että perustetaan joku liike ja ollaan yhteisöllisiä. Mun mielestä näissä vanhoissa lähiöissä ihmiset ovat automaattisesti vakiona yhteisöllisiä.

Elmeri Vehkala

– Joku viisas sanoi jossain tv-ohjelmassa, että on paras aina kirjoittaa siitä aiheesta, minkä tuntee parhaiten. Eräs vanha ystävä tyrkki mua sosiaalisessa mediassa keskustelussa siihen suuntaan, että mikset kirjoittaisi siitä ajasta kun me oltiin lapsia, lähiöstä, Koivukylästä, koska siitä ei ole kirjoitettu vielä mitään. Se tuntui loistavasta ajatukselta.

Aseman seutu menossa uusiksi

Kun Koivukylä-Havukosken aluetta suunniteltiin 1960-luvulla, alueesta piti tulla yksi Helsingin seudun suurista aluekeskuksista, jopa 50 000 asukkaan kaupunginosa.

Toisin kävi: tänä päivänä Koivukylän suuralueella on reilut 27 000 asukasta. Pääosin 1970- ja -80-luvuilla rakentunut alue on rispaantunut vuosien saatossa eikä pitkään kaavailtu keskusta-alueen kehittäminen ole edennyt.

Nyt kaupunki on kääntänyt katsetta rapeutuvien lähiöiden kehittämiseen, kun Vantaan kaupunkikehitystä hallinneet massiiviset hankkeet, Kehärata ja Kehä III:n parannustyö ovat valmistuneet.

Koivukylän osalta tämä tarkoittaa asemanseudun täydellistä uudistamista sekä useita pienempiä kehityshankkeita.

Koivukylän asemanseudun liikekeskus uusitaan lähivuosien aikana.
Koivukylän asemanseudun liikekeskus uusitaan lähivuosien aikana.Vesa Marttinen / Yle

– Esimerkiksi tuossa aseman pielessä itäpuolella on metsäalue, jonka piti alun perinkin olla osa keskustaa. Sen kaava on todettu vanhentuneeksi jo aikaa sitten, kertoo Itä-Vantaan aluearkkitehti Vesa Karisalo.

Parhaillaan alueen kehityksestä on käynnissä toteutuskilpailu, jossa hahmotellaan sen tulevaisuutta. Muutokset koskevat koko aseman ympäristöä radan itäpuolella.

– Alue tulee näyttämään sellaiselta kuin kaupunginosan keskustan tuleekin näyttää. Suunnitelmissa on isoja rakennuksia, tiiviistä katumiljöötä, palveluja kerrostalojen alakerroissa, asuntoja niiden yläkertoihin, hyviä kulkureittejä, kahviloita ja kirjasto, Karisalo hahmottelee.

Asemakaavan muutostyön pitäisi alkaa vielä tämän vuoden puolella, kunhan kilpailu on saatu ratkaistua.

"Lähiöissä yhteisöllisyys tulee luonnostaan"

Elmeri Vehkalan muistoissa 70–80-luvun Koivukylä on yhteisöllinen ja lapsiperheiden kansoittama alue.

– Täällä oli valtavasti lapsia ja naapureiden välistä yhteistoimintaa, ja tiedän, että meininki on samankaltaista edelleen. Jossain Kalliossa ylpeillään sillä, että perustetaan joku liike ja ollaan yhteisöllisiä. Mun mielestä näissä vanhoissa lähiöissä ihmiset ovat automaattisesti vakiona yhteisöllisiä. Ei tarvitse perustaa mitään liikettä ja kertoa maailmalle, että nyt ollaan hei yhteisöllisiä!

Tekstiä Vehkala sanoo tuottaneensa kirjaa varten paljon enemmän kuin mitä lopulta päätyi kansien väliin. Yhteistyössä kustantajan kanssa Älykuvio K -nimeä kantava kirja päätettiin rajata nimenomaan 70–80-lukujen taitteeseen.

– Tekstiä irtoaisi aiheesta kyllä yhden Vantaanjoki-sarjan verran, Vehkala virnuilee.

Lähteet: Vantaa alueittain 2015 -tilastokirja

Lue seuraavaksi