Jättitilauksista kuolinkamppailuun – Porin telakka oli Suomen kruununjalokivi

Mäntyluodon telakka oli 1970-luvulla maailman suurin öljynetsintälauttoja rakentava tehdas. Nyt sitä uhkaa sulkeminen.

telakkateollisuus
Ruokatunti öljynporauslautalla. Miehet jonottavat ja naiset jakavat ruokaa.
Ruokatunti öljynporauslautalla vuonna 1974.Satakunnan museo.

Elettiin vuotta 1976. Porilainen 21-vuotias Erkki Kivimäki otti lopputilin vaikeuksissa olevalta puuvillatehtaalta. Oli aika etsiä pysyvämpää työtä.

Kivimäen lähisukulaisia ja tuttavia työskenteli tuolloin Rauma-Repolan telakalla Porin Mäntyluodossa. Neljä vuotta toiminnassa olleella telakalla oli hyvä maine: sieltä sai kuulemma sopivaa palkkaakin.

Hän hakeutui puolen vuoden mittaiselle kurssille, jossa koulutettiin levyseppähitsaajia. Siitä alkoi Kivimäen yli 40 vuotta kestänyt ura telakkamiehenä.

Rauma-Repola laajentaa lauttoihin

Saha- ja konepajateollisuuteen keskittynyt Rauma-Repola Oy osti vuonna 1969 Porin kaupungilta 24 hehtaarin tontin Mäntyluodosta.

Tontti oli varattu suomalaista autotehdasta varten. Saab-Valmet perusti tehtaan lopulta Uuteenkaupunkiin ja Rauma-Repola lunasti vapautuneen tontin 1,3 miljoonalla markalla.

Alun perin ydinvoimalakomponenttien rakennusta varten rakennettu tehdasalue soveltui toiseenkin, kasvavaan teollisuuden alaan.

1960-luvun lopulla Pohjanmeren öljyesiintymien löytyminen synnytti ennen näkemättömän tarpeen öljynporauslautoille. Rauma-Repola lähti mukaan lautanrakennukseen.

_Pääjohtaja Paavo Honkajuuri totesi tuolloin radiohaastattelussa, että öljyesiintymien löytyminen oli yhtiön kannalta onnekas sattuma. _

Mustavalkoinen kuva telakkatyöntekijästä.
Satakunnan museo

Juurettomat työläiset

Telakalla työskennellyt Erkki Kivimäki muistaa, kuinka työpaikan parkkipaikat olivat täynnä autoja. Työmiehiä saapui pitkin Suomea telakkatöihin. Osa tuli Ruotsista asti.

Telakkatyöntekijöitä yhdisti tietynlainen juurettomuus.

– Porukkaa oli todella paljon. Tulimme kaikki outoon paikkaan, kuka mistäkin. Asuimme Meri-Porin Uniluodossa, missä oli aika railakkaita illanviettoja.

Telakka teki töitä pääosin kahdessa vuorossa. Aamuvuoro tuli töihin kuudelta ja iltavuorosta pääsi kotiin iltakymmeneltä.

Tulimme kaikki outoon paikkaan, kuka mistäkin.

Erkki Kivimäki

Kivimäki muistaa, miten aamuvuoroissa ensimmäiset tunnit kuluivat täydessä horroksessa.

Talvet olivat rajuja. Töitä tehtiin paljon ulkona. Varusteiden alkeellisuuden takia joskus työpäivä meni lämmittelyyn keskittyen.

– Töihin laitoimme päälle kaikki vanhat vaatteet, joita vaimo ei antanut enää kotona pitää päällä, Kivimäki nauraa.

Telakkatyöntekijöiden lehti nimeltä Pajaposti.
Telakkatyöntekijöille jaettu lehti vuodelta 1979.
Lehtileike.

Heilahteleva öljyn hinta

Öljynporaus ja siihen liittyvä teollisuus ovat olleet aina alttiita öljymarkkinoiden rajuille suhdannevaihteluille.

Raakaöljyn hinta moninkertaistui syksyllä 1973. Oljyä ryhdyttiin poraamaan sellaisistakin paikoista, joissa sitä oli ennen pidetty kannattamattomana.

Lehdistö totesi Rauma-Repolan iskeneen kultasuoneen. Korkeasuhdanne teki Mäntyluodon telakasta maailman suurimman öljylauttoja rakentavan tehtaan.

Rauma-Repolan konepajojen johtaja Väinö Lassila totesi tuolloin lehtihaastattelussa, ettei öljybuumille näy loppua hänen elinaikanaan.

Tilausruuhka aiheutti telakalla aikatauluvaikeuksia. Kiihkeimmän öljykiiman aikana rakennetut Pentagone- ja Aker-malliset porauslautat myöhästyivät melkein kaikki yli vuoden.

Lisäksi telakan taloudellinen tulos oli alkuvuosina huono. Silti kova kysyntä loi uskoa tulevaisuuteen ja taloudellisesti parempiin aikoihin.

Pentagone-öljynporauslautta.
Pentagone-mallinen öljynporauslautta vuodelta 1974. Satakunnan museo

Keikkatyöläisyyttä ja työtaisteluita

Kysynnästä huolimatta telakkabisnes ailahteli jo 1980-luvun taitteessa.

Työ oli keikkaluonteista ja työmiehiä reissasi Rauma-Repolan muillakin telakoilla, jos Mäntyluodossa ei sattunut olemaan töitä.

– Ensin saatettiin puhua työvoimapulasta ja hetken päästä uutisoitiin, että työt olivat loppumassa. Niinä aikoina Rauman ja Uudenkaupungin telakat tulivat hyvin tutuiksi, Erkki Kivimäki toteaa.

Töitä tehtiin urakoissa. Lauttojen valmistuttua töitä ei ollut välttämättä tarjolla. Ensimmäiset lomautukset tehtiin telakalla jo 1970-luvun lopulla. Se johti moniin työtaisteluihin.

Työelämä politisoitui herkästi hänen nuoruusvuosiensa telakalla.

Ensin saatettiin puhua työvoimapulasta ja hetken päästä uutisoitiin, että työt olivat loppumassa.

Erkki Kivimäki

– Kannanottaminen oli silloin ronskia. Katsoin juuri vanhoja kalentereita. Siellä oli vuosittain kolme tai neljä viikkoa poissaoloja erilaisten työtaistelujen takia.

Työtaisteluiden laajuutta piti yllä telakalla voimassa ollut sanomaton sääntö: työtoveria oli tuettava, jos tällä tuli työhön tai palkkaukseen liittyviä epäselvyyksiä.

Jos kieltäytyi, muilta ei herunut tukea, kun itse joutui taistelemaan oikeuksistaan.

Kaupat Neuvostoliiton kanssa

1980-luvulla telakkaa työllisti Neuvostoliiton kanssa tehdyt kaupat jack up -mallisista lautoista. Mäntyluodossa rakennettiin lauttojen rungot ja jalat, joihin tarvittiin poikkeuksellisen vahvaa terästä.

Jack up -lautat seisovat merenpohjassa omilla jaloillaan, jotka ovat jopa sata metriä veden pinnan alapuolella. Niillä pystytään poraamaan öljyä ja kaasua yli kuuden kilometrin syvyydestä.

Neuvostoliitosta oli tullut Rauma-Repolan offshore-tuotannon tärkein markkina-alue.

Telakalla riitti töitä enemmän kuin koskaan ennen tai jälkeen. Vuonna 1982 Mäntyluodossa työskenteli 3 000 ihmistä.

Rauma-Repolan johtokuntaa Neuvostoliitossa 1980-luvulla.
Rauma-Repolan johtokuntaa Neuvostoliitossa 1980-luvulla. Mikko Uola: "Meidän isä on töissä telakalla" (Otava 1996)

Öljynporaus ajautuu lamaan

1980-luvun puolivälissä suhdanneherkkä offshore-ala ajautui lamaan. Öljyn hinta näytti pysyvästi laskeneen. Sillä oli välitön vaikutus Mäntyluodon lautanrakennukseen.

Telakka ajautui tilanteeseen, jossa sen piti ajatella tulevaisuuttaan täysin uudella tavalla.

Porauslauttojen sijaan telakalla ryhdyttiin panostamaan halvempien kustannuksien teräsrakennetöihin.

Työvoimaa piti myös vähentää, jotta yrityksen toiminta saatiin kannattavaksi.

Vuonna 1988 telakan työntekijöiden määrä laski alle tuhanteen. Omistajavaihdosten myötä 1990-luvun alussa työntekijöitä oli enää alle 700.

Olematon työturvallisuus

Erkki Kivimäen mukaan telakalla ei ollut tietoakaan nykyaikojen kaltaisesta työturvallisuusajattelusta. Urakkatyö ja jatkuva kiire tarkoittivat oikaisuja turvallisuusasioissa.

Työmailla ei ollut yhtenäisiä käytäntöjä. Jokainen sovelsi työtään tilanteen ja tarpeen vaatimalla tavalla. Kivimäki muistaa useita vaaratilanteita ja valitettavasti kuolemantapauksia.

– Putoamisia oli jatkuvasti. Joku työmies jäi kerran kääntyvän nosturin ja aitauksen väliin. Niissä tapauksissa oltiin väärään aikaan väärässä paikassa.

Erkki Kivimäki talvisella kotipihallaan.
Erkki Kivimäki eläköityy telakalta tänä vuonna. Carolus Manninen / Yle

Työturvallisuudessa tuli selvä muutos vasta 1980- ja 1990-lukujen työsuojelulainsäädännön myötä.

61-vuotias Kivimäki toimii nykyään telakalla työsuojeluvaltuutettuna. Moni asia on turvallisuudessa parantunut. Viimeisin kuolemaan johtanut tapaturma tapahtui 2000-luvun alussa.

Huutava pula tilauksista

Nykyisin telakan omistaa ranskalainen Technip. Uutisoinnit tilauksista ja laajennuksista ovat vaihtuneet jatkuviin irtisanomisiin, lomautuskierteisiin ja toiminnan supistuksiin.

_2010-luvulla tilauksista on ollut huutava pula. Nyt telakalla rakennetaan lähinnä meressä kelluvien tuulivoimaloiden runkoja. Töitä riittää tällä hetkellä alle sadalle henkilölle. _

Tulevaisuuden työllisyys telakalla näyttää pahalta. Rakenteilla olevat tuulivoimaloiden rungot valmistuvat keväällä. Sen jälkeen tilauskirja näyttää kovin tyhjältä.

Toivon pilkahdus nähtiin, kun öljyjätti BP neuvotteli uudesta kelluvasta spar-lautasta Technipin kanssa. Meksikonlahdelle rahdattava lautta olisi tuonut telakalle töitä muutamaksi vuodeksi.

Neuvottelut kariutuivat loppuvuodesta 2016, kun tilauksen sai hollantilainen SBM Offshore. __

Porin telakka vuonna 2013.
Porin telakka vuonna 2013.Jari Laasanen / Yle

Sulkeutuuko telakka?

Kariutuneet tilausneuvottelut ovat jättäneet jälkensä työntekijöihin, jotka elävät jatkuvassa epävarmuudessa.

Nyt teollisuuspiireissä ja telakan työntekijöiden keskuudessa kiertää huhu koko telakan sulkemisesta.

Ranskalainen omistaja, Technip, noudattaa tuttua tiedotuslinjaansa, eikä kommentoi asiaa mitenkään.

Entisaikojen suuresta työllistäjästä on tullut kituva yritys, jonka viimeinen hengenveto on enää ajan kysymys. Mikäli huhuissa on perää.

Työntekijöiden usko koetuksella

Erkki Kivimäen mukaan tunnelma telakalla on apea. Tuttuja työntekijöitä on joutunut jäämään matkan varrella kotiin, kun työtä ei ole riittänyt.

Hän itse jää eläkkeelle vuoden loppuun mennessä. Suurinta huolta hän kantaa nuoremmista, perheellisistä työntekijöistä.

Työsuojeluvaltuutettuna telakalla työskentelevä Kivimäki on pyrkinyt viimeisinä työvuosinaan estää työtovereitaan vaipumasta epätoivoon.

Usko alkaa Mäntyluodon tehdashalleissa hiipua.

Turun ja Rauman telakoiden nykyistä menestystä seurataan Porissa kaksijakoisin tunnelmin. Suomalaisen telakkateollisuuden kysynnän kasvu on hieno asia. Mäntyluotoa se ei kuitenkaan hyödytä.

Osa Kivimäen työkavereista onkin hakeutunut telakkatöihin Raumalle tai Turkuun.

Omaa uraa Kivimäki muistelee hyvin mielin. Telakka on tuonut leivän taloon vuodesta 1976, jolloin hän nuorena miehenä osallistui levyseppähitsaajakurssille.

– Juuri tänään kävin moikkaamassa työkaveria, joka tuli telakalle töihin samana päivänä kuin minä. Meitä on siltä kurssilta jäljellä kaksi, Kivimäki toteaa.

Artikkelissa on käytetty lähteenä Mikko Uolan teosta: "Meidän isä on telakalla töissä" – Rauma-Repolan laivanrakennus 1945 – 1991 (Otava 1996).