Ei mikään perinteinen sotakoira – polvenkorkuinen Indy on haka huume-etsinnöissä

Kainuun prikaatissa palveleva Indy valittiin viime vuonna vuoden sotakoiraksi. Viisivuotias koira hyppää jopa moottoripyörän selkään kouluttajansa Jyrki Mustosen kanssa.

koira
Pieni sotakoira sotilaspoliisin sylissä
Parsonrussellinterrieri Indy on kokonsa puolesta poikkeuksellinen sotakoira, jotka normaalisti ovat rodultaan saksanpaimenkoiria tai belgiapaimenkoiria. Video: Elisa Kinnunen / Yle

KajaaniOnpa tässä pieni ja herttainen koira. Yksi niistä, joita kaikkien tekisi mieli rapsuttaa korvan takaa.

Parsonrussellinterrieri Indy hyppii innoissaan omistajaansa ja kouluttajaansa, sotilasmestari Jyrki Mustosta vasten Kainuun prikaatin sotakoira-osaston tiloissa.

– Se tietää, että etsintä on tiedossa, Mustonen selittää innostusta.

Tosiaan – monen ilme kuulemma valahtaa, kun he kuulevat herttaisen, harmittomalta näyttävän Indyn olevan itse asiassa huumekoira.

Ei Indy ole aiheuttanut muissa sotakoirissa mitään hämmennystä. Päinvastoin, se on hyvin pärjännyt muiden kanssa.

Jyrki Mustonen

Ja Indy ei ole mikä tahansa huumekoira, vaan viime vuonna Suomen Kennelliitto valitsi sen Vuoden sotakoiraksi. Kaikista parhaimmaksi.

– Indystä ei osaa niinkään sanoa, mutta minulle oli yllätys valinnan sattuminen kohdalle. Eihän se ole perinteinen sotakoira, Mustonen sanoo istuuduttuaan.

Yleensä Puolustusvoimien sotakoirat ovat kookkaita, esimerkiksi saksanpaimenkoiria tai belgiapaimenkoiria. Mustonen avaa, että Indyn pienessä koossa on sekä hyviä että huonoja puolia.

Huumekoira Indy moottoripyörän kyydissä.
Yksi Indyn lempipuuhista on moottoripyöräily yhdessä omistaja Jyrki Mustosen kanssa.Puolustusvoimat

Ohjaaja joutuu työskentelemään koiran kanssa enemmän, mutta toisaalta koira pystyy helpommin liikkumaan hankalissa paikoissa. Varusmiehetkään eivät helposti pelästy Indyä kuten isompia koiria.

– Varsinkin huume-etsinnässä se näkyy siten, että koira joutuu enemmän kiipeilemään, ohjaaja joutuu nostamaan koiraa ja koiran pitää pystyä työskentelemään sylistä, hän sanoo.

Puolustusvoimilla on sotakoiria yhteensä noin 130. Niiden tehtäviin kuuluu rauhan aikana sotilaspoliisin tukena turvallisuuteen liittyvät tehtävät, kuten varuskuntien vartiointi. Huumekoirien lisäksi Puolustusvoimilla on partio- räjähde- ja jälkikoiria. Sotakoiria on useimmissa joukko-osastoissa ja tarvittaessa ne liikkuvat osastojen välillä.

Joka päivä yhteistä aikaa

On aina hiukan arvoitus kasvaako pennusta kunnon huumekoira. Indyn tapauksessa Mustonen oli kuitenkin alusta alkaen tietoinen, että vastaus on kyllä.

Aikaisemmin Mustosella oli ollut kolme saksanpaimenkoiraa. Hän kuitenkin kuuli, että esimerkiksi Rajavartiolaitoksella oli parsonrussellinterriereitä käytössä ja kiinnostus heräsi.

– Kun kahdeksanviikkoisena koira tuli, aloitimme heti. Rupesimme leikin varjolla opiskelemaan huume-etsintää ja muodostamaan haju-kuvaa. Koira kyllä osoitti saman tien, että sillä on halua ja intoa tehdä tätä hommaa, Jyrki Mustonen sanoo.

Polvenkorkuinen sotakoira sotilaan jalkojen vieressä.
Indyllä on monia lempinimiä, joista yksi on Inkkari.Elisa Kinnunen / Yle

Nykyisin Indyn päiviin kuuluu esimerkiksi harjoittelua. Vireessä on tärkeä pysyä. Esimerkiksi tänäänkin Indy tekisi Mustosen kanssa harjoituksen, jossa he etsivät kätköjä. Lisäksi kaksikko kävisi purkamassa energiaa lenkillä.

– Aika paljonhan meillä on niin, että muu sotilaspoliisin työ vie aikaa. Mutta lähtökohtaisesti joka päivälle pitää löytyä aikaa koiralle ja koiran kanssa yhdessä tekemiselle, Mustonen kertoo.

Parivaljakolle tulee myös paljon virka-apupyyntöjä – pieni sotakoira on yksi eniten huume-etsintöjä tehneistä koirista Puolustusvoimissa.

Väitän, että Indy puolustaa minua tarpeen tullen riippumatta siitä että on pieni terrieri.

Jyrki Mustonen

Pyynnöt ovat monimuotoisia ja niitä on tullut Kainuun lisäksi esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalta ja Lapistakin. Ne voivat sisältää muun muassa etsintää maastossa.

Myös suuri varuskunta työllistää. Varusmiesten tupia saatetaan käydä satunnaisesti tarkistamassa tai piipahtaa leirille. Päivien kulku on myös vuodenajasta riippuvaista.

– Sen näyttäminen, että on valvontaa, edesauttaa nollatoleranssissa, Mustonen sanoo.

Yhteinen moottoripyöräharrastus

Koira ja omistaja muistuttavat usein toisiaan.

Sotilasmestari Jyrki Mustosen kollegojen mukaan näin ei tässä tapauksessa ole, parivaljakko enemmänkin täydentää toisiaan. Mustonen on pitkä, leveäharteinen ja rauhallinen, kun taas Indy pieni taskuraketti.

Heitä on kuulemma ilahduttavaa seurata etäisyyden päästä.

– Jokainen voi itse päätellä, että onko, Mustonen vastaa nauraen kysymykseen samankaltaisuudesta.

Näyttämällä, että on valvontaa, edesauttaa nollatoleranssissa.

Jyrki Mustonen

Kaksikolla on paljon yhteistä. Molemmat tykkäävät mökkeilystä, kalastuksesta ja moottoripyöräilystä.

Jos Mustonen yrittää vaikkapa lähteä ajamaan moottoripyörällä, on Indy heti vaatimassa pääsyä kyytiin. Aikaisemmin Indy matkusti povitaskussa, mutta nykyisin sillä on oma laukku tarakalla.

Entä onkohan koirassa kainuulaisia piirteitä? Alun perinhän koira on kotoisin repovaaralaiselta kenneliltä Pohjois-Pohjanmaalta.

Jyrki Mustonen ja huumekoira Indy moottoripyöräilemässä.
Indyllä on oma laukku, jossa se matkustaa, kun kaksikko lähtee moottoripyörällä tien päälle.Puolustusvoimat

– Onko kainuulaisuus sitä, että viihtyy mökillä okein hyvin? Jos näin on, niin sillä on samaa kainuulaisuutta takana kuin minullakin, Mustonen hymähtää.

Eniten vaikuttaa kuitenkin siltä, että Indy on onnellinen, kun on omistajansa kanssa. Kaksikon side on tiivis: Mustonen auttaisi, jos Indy olisi pulassa ja myös toisinpäin.

– Väitän, että Indy puolustaa minua tarpeen tullen, riippumatta siitä, että on pieni terrieri, Mustonen sanoo.