Hyvää ystävänpäivää toivotetaan yhä useammin suklaalla – miten menee raaka-aineen afrikkalaisella viljelijällä?

Fazer ilmoitti vastikään, että se tietää, millaisista oloista kaikki sen ostama kaakao on peräisin.

yritysvastuu
Fazerin sydämenmuotoisia Geisha-suklaarasioita hyllyssä.
Anniina Wallius / Yle

Suklaan myynnissä näkyy helmikuun puolivälissä lyhyt mutta sydämenmuotoinen piikki, kun mielitiettyjä ja sydänystäviä muistetaan ystävänpäivänä makeilla lahjoilla.

Joulun ja myös pääsiäisen suklaasesongista ollaan kaukana, mutta äitienpäivä on miltei saavutettu, kerrotaan Keskosta. S-ryhmän kaupoissa suklaan myyntiin tulee ystävänpäiväviikolla neljännes lisää tavalliseen viikkoon verrattuna; pääsiäisenä myynti lisääntyy 2,5-kertaiseiseksi.

Jos saan kullalta ystävänpäivänä suklaasydämen, kuinka varma voin olla, ettei siinä ole katkeraa sivumakua afrikkalaisen kaakaonviljelijäperheen ahdingosta?

Kaakao kasvaa pientiloilla

Kaakaopuut viihtyvät vain tropiikissa. Eniten tuotantoa on Länsi-Afrikassa, ennen muuta Norsunluurannikolla ja Ghanassa. Maat ovat köyhiä ja viljelmät valtaosin pieniä perhetiloja. Fazerin käyttämästä kaakaosta kolme neljäsosaa tulee Länsi-Afrikasta ja neljännes Ecuadorista.

– Valvonnasta tekee hyvin haastavaa se, että tiloja on paljon ja ne ovat todella pieniä, 2–4 hehtaaria. Afrikassahan viljelijät ovat myös paljon luontoäidin ehdoilla – sataa tai paistaa. Ecuadorissa on jonkin verran kastelujärjestelmiä, esimerkiksi Norsunluurannikolla sellaisia ei ole, kertoo tuoteasiantuntija Majlen Fazer.

Fazer kertoo päässeensä alkuvuonna tavoitteeseensa, jonka mukaan sen tuotteissa on vain vastuullisesti tuotettua kaakaota. Fazerin mukaan noin 70 prosenttia on sertifioitua kaakaota, jonka vastuullisuutta valvoo Reilu kauppa tai muu ulkopuolinen sertifiointijärjestelmä.

Lapsityövoima on kipeä kysymys

30 prosentin tuotantoa Fazer valvoo itse, mutta kertoo käyttävänsä siinä myös ulkopuolisia valvojia. Yhtiön mukaan Nigerian-ohjelma auditoitiin viime vuonna ja Ecuadorin-ohjelmalle tehdään samoin tänä vuonna.

Valvottavista kysymyksistä tärkeimpiin kuuluu lapsityövoiman käyttö. Fazerin yritysvastuujohtaja Nina Elomaa kertoo esimerkin Nigeriasta.

– Meillä on siellä yhdessä viljelijäyhteisöjen kanssa luotu toimintatapa. Niihin on koulutettu lapsityövoiman seurantaan keskittynyt henkilö, jonka yhteisö on itse keskuudestaan valinnut. Se on käytännön esimerkki, joka tuntuu toimivan hyvin, ja sitä viemme eteenpäin.

Nainen poimii kaakaopuun hedelmää.
Täältä se lähtee... Norsunluurannikko on maailman suurin kaakaontuottaja.EPA

Finnwatch korostaa ulkopuolista valvontaa

Yritysten toiminnan vastuullisuutta tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch pitää Fazerin ohjelmaa hyvänä lisänä. Toiminnanjohtaja Sonja Vartiala korostaa kuitenkin, että yritysten vastuullisuudesta voi olla varma vasta, jos sitä valvoo jokin ulkopuolinen taho ja sillä on luotettava sertifikaatti. Se on todistus viljelyn ympäristö- ja sosiaalisten kysymysten riittävästä huomioinnista.

– Meidän mielestämme Fazerin tulisi ehdottomasti siirtyä käyttämään pelkästään kolmannen osapuolen vastuullisesti sertifoimaa kaakaota. Yritykset eivät voi itse valvoa alihankintaketjuaan uskottavasti, Sonja Vartiala sanoo.

Vain viidennes maailman kaakaontuotannosta on sertifioitua, mutta se ei ole pätevä peruste sille, että yritykset ostavat sertifioimatonta kaakaota, Vartiala sanoo. Sertifioimatonta kalliimmalle sertifioidulle kaakaolle ei ole markkinoita, joten se joudutaan usein myymään tavallisen hinnalla, hän kertoo.

Se, millaisesta hintaerosta on kyse, on yritysten liikesalaisuus. Fazerin mukaan kaikki sen maksamat hinnat ovat sertifioidun kaakaon luokkaa.

Papujen prosessointi yleistyy alkuperämaissa

Kaakaopuiden sato ei sellaisenaan päädy suomalaisiin suklaatehtaisiin, vaan ne tuovat omien tuotteidensa pohjaksi puolivalmistetta, kaakaomassaa. Aiemmin Afrikasta tuotiin vain raaka-ainetta, mutta nyttemmin papujen prosessointi kaakaomassaksi on siirtynyt eurooppalaislaitoksista yhä enemmän alkutuotantomaihin.

– Meillä se alkuperäismaissa prosessoidun kaakaon osuus on reipas 40 prosenttia eli aika merkittävä. Sitä me olemme halunneet myös edistää kaakaon vastuullisuustyössä. Tuskin koskaan pääsemme sataan prosenttiin, emmekä sitä tavoittelekaan, mutta se on tärkeä elementti, sanoo Elomaa.

Majlen Fazer korostaa kaakaontuottajamaista ostetun kaakaomassan laatua.

– Heillä on hienoja tuotantolaitoksia niissä maissa. Tuotantoprosessi on yhtä hyvä kuin Euroopassa, ei huonompi millään tavalla. Siksi mekin pyrimme saamaan mahdollisimman paljon kaakaomassaa sieltä.

Suklaalevy.
...ja tänne se päätyy. Suomalainen syö vuodessa keskimäärin seitsemän kiloa suklaata. Eniten ostetaan suklaalevyjä. Miika Jalonen / Yle

Köyhyys estää kehitystä 

Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala on prosessointiteollisuuden muutoksesta tyytyväinen.

– Se on tietysti todella hyvä edistysaskel, jos prosessointia pystytään siirtämään alkuperämaahan. Silloin nykyistä suurempi osa lisäarvosta jää kaikkein köyhimpiin maihin.

Tarvetta on, sillä lapsityövoimaongelma poistuu vasta, kun perheillä on varaa lähettää lapsensa kouluun eikä viljelmälle hankkimaan perheelle elantoa. Esimerkiksi molemmissa suurimmista kaakaontuottajamaista, Norsunluurannikolla ja Ghanassa, useimmat kaakaonviljelijäperheet elävät köyhyysrajan alla.