Pihat ovat liian siistejä siilille – Neiti K ja Norssi pakenivat pakkasta Lotan kylpyhuoneeseen

Siilit ovat ihmisen seuralaisia, jotka ovat monin paikoin vähentyneet tai jopa hävinneet. Turvallisista talvehtimispaikoista on pula: jopa puolet siileistä kuolee horrosjakson aikana.

luonto
Luonnosta talven alta pelastettuja siilejä.
Ida Aalto / Yle

Neiti K kurkistelee arasti pesästään ja aloittaa tomeran tuhinan. Ääni on yllättävän kova eläimen kokoon nähden. Sen tarkoitus on varoittaa tulemasta enää lähemmäksi.

Luonnonvarainen siili
Guillaume Houessou / Yle

Neiti K on siili, joka viettää talvea Lotta Jaakkolan luona. Se ilmestyi pihaan elokuussa, ja koska siili oli kovin pienikokoinen, Jaakkola päätti ottaa sen kiinni ja punnita.

– Siinä vierähtikin 1,5 kuukautta, koska neiti K oli varsin vikkelä ja epäluuloinen.

Kun Jaakkola syyskuun lopulla vihdoin sai siilin pyydystettyä, puntari osoitti vain puolta kiloa. Seuraavaksi Jaakkola kyseli eläinsuojeluyhdistyksestä talvihoito-ohjeita.

Soitto poiki ohjeiden lisäksi toisenkin talvivieraan: myös kahdeksan kuukauden ikäinen Norssi pääsi odottelemaan kesää Jaakkolan Muuramen kotiin.

Talvehtiminen vaikeaa

Lemmikiksi siiliä ei voi ottaa, mutta jos syksyllä luonnosta löytää selvästi pienikokoisen eläimen, se kannattaa vapaaehtoisen luonnonvaraisten eläinten hoitajan Saija Paldaniuksen mukaan punnita.

Siili talvehtii muuramelaisessa kodissa.
NorssiIda Aalto / Yle

– 800 grammaa pitäisi painoa vähintään olla, että siili selviää talvesta.

Jos paino jää sen alle, vinkkejä siilin talvihoitoon voi kysyä esimerkiksi eläinsuojeluyhdistysten neuvontanumeroista.

Paldaniuksen mukaan siilit ovat monilta paikoin vähentyneet, jopa hävinneet. Tutkijatohtori Marko Haapakoski Jyväskylän yliopistosta vahvistaa Paldaniuksen käsityksen.

Varastot, joiden alle pääsisi talvehtimaan ovat vähentyneet, eikä puupinojakaan ole pihoilla yhtä paljon kuin ennen.

Tutkijatohtori Marko Haapakoski

Siilikannan romahdukseen on monia syitä. Yksi on ympäristön siistiytyminen.

– Siili on ihmisen seuralainen. Varastot, joiden alle pääsisi talvehtimaan ovat vähentyneet, maatalous on muuttunut, eikä puupinojakaan ole pihoilla yhtä paljon kuin ennen, Haapakoski sanoo.

Myös ilmastonmuutos vaikuttaa: lunta on usein vähän ja talvisin on lauhoja jaksoja, jolloin siilit voivat jopa herätä horroksesta, vaikka ruokaa ei vielä luonnosta löydä.

Tärkein syy siilikannan romahdukseen on hänen mielestään se, ettei turvallisia talvehtimispaikkoja tahdo olla: yksi syy on vähälumisissa talvissa.

– Noin puolet siileistä kuolee luonnossa talven aikana, kun kunnon pesäpaikkoja ei ole. Osalla pesän valtaavat sulamisvedet ja siili hukkuu horroksen aikana, Paldanius arvioi.

Pesiä ja ruokintaa

Mikäli siilin hoitaminen talven yli ei kiehdo, niille voi rakentaa talvehtimiseen sopivia pesäkoppeja.

Haapakosken mukaan sopiva pesä on vaikkapa puoli metriä kanttiinsa oleva puulaatikko, jonka katossa on pieniä ilmareikiä homehtumisen välttämiseksi.

– Siihen tehdään oviaukko ja täytetään sisältä heinillä ja lehdillä. Siili sitten muokkaa sen mieleisekseen. Jopa peitetty risukasa, jossa on sisällä heinää voi olla oikein hyvä talvipesä.

Niitä voi myös ruokkia, etenkin syksyisin, että ne saisivat kasvatettua riittävän paksun rasvakerroksen selvitäkseen talven yli. Haapakosken mielestä tärkeintä olisi, että kesäaikaan siilit saisivat olla omissa oloissaan, ja ihminen alkaisi järjestää syömistä vasta, kun ruoka luonnossa vähenee.

Saija Paldanius pitelee neiti K:ksi ristittyä luonnonvaraista siiliä, Lotta Jaakkollalla on käsissään Norssi.
Saija Paldanius pitelee Neiti Koota, Lotta Jaakkolan sylissä Norssi.Guillaume Houessou / Yle

Siilin ravinnoksi sopii kissan tai koiran märkä- tai kuivamuona. Se on tärkeää, ettei ruoassa ole suolaa.

– Kala ei siilille sovi, ei se sitä luonnossakaan pyydystä. Sen varmasti jo kaikki tietävät, että tavallista maitoa ei siilille pidä antaa, koska sillä on laktoosi-intoleranssi, Paldanius sanoo.

Tutkimusten mukaan jopa puolet siilistä kantaa salmonellabakteeria. Haapakoski korostaakin ruokintapaikan puhtauden huolehtimisesta.

– Myös omat kädet pitää muistaa pestä ruokinnan jälkeen huolellisesti, ettei tartuta omia perheenjäseniään tai lemmikkejä.

Täikäsittelyä ja kynsien leikkuuta

Jaakkolan tarjoamassa talvikodissa siilit saivat ensimmäisenä täikäsittelyn, jolla varmistettiin, ettei niillä ole ulkoloisia. Sen jälkeen ne ovat saaneet asustella häkeissään rauhassa lukuun ottama kahdesti päivässä tapahtuvaa häkin puhdistusta.

Luonnonvarainen siili.
Neiti K:ta ujostuttaa.Guillaume Houessou / Yle

Siilit eivät erityisesti piittaa puhdistustöistä: ne aloittavat useimmiten kovan puhinan, kun Jaakkola alkaa romistella häkin ovilla.

– Sen verran ne ovat minuun tottuneet, että joskus uhittelu saattaa jäädä. Mutta toki näiden kanssa pitää tiedostaa, että kyse on villieläimistä, joten hammasta voi tulla.

Erityistä varovaisuutta vaati leikata siileiltä kynnet, jotka eivät häkissä pääse luontaisesti kulumaan.

Laihdutuskuurilla

Jaakkolan mukaan siilien puuhia on hauska seurata, mutta luonteeltaan ne ovat varsin temperamenttisia: välillä kiukkua on varsin paljon ilmassa.

Kyllä eläin on onnellisimmillaan luonnossa

Lotta Jaakkola

– Ne myös kolistelevat usein öisin.

Jaakkolalle siilien hoitaminen ei ole ihan ainutkertaista: kerran aikaisemmin hänellä oli siili kaksi kuukautta haavanhoidossa ja parannuttuaan se vapautui jälleen luontoon.

Neiti K ja Norssi ovat talven aikana pulskistuneet, jopa siinä määrin, että kevättä ja vapautumista odotellessa ruokavaliota on kevennetty: ne tavoittelevat rantakuntoa kissan kuivamuonalla.

Vapautushäkit luontoon

Jaakkola uskoo tulevaan eronhetkeen liittyvän todennäköisesti huolta siitä, miten siilit pärjäävät.

Siili talvihäkissä.
Guillaume Houessou / Yle

– Mutta kyllä eläin on onnellisimmillaan luonnossa.

Paldaniuksen mukaan talven ihmisten kanssa viettäneellä siilillä ei keväällä ole vaikeuksia sopeutua luontoon.

Kun aika koittaa, siilit siirtyvät häkeissään luontoon. Avoinna olevaan häkkiin laitetaan vielä jonkin aikaa ruokaa, jota ne voivat halutessaan käydä syömässä.

Haapakosken mielestä siilinpoikasille, jotka viettävät talven ihmisen hoidossa, voi olla vaikeuksia tottua elämään villissä luonnossa.

– Silti sekin vaihtoehto on parempi kuin varma kuolema, joka odottaisi ilman ihmisen väliintuloa.