Akatemiatutkija: Yksin tulleet lapset ja nuoret eivät ole uhka – Ruotsin tapahtumat eivät ole Suomen todellisuutta

Akatemiatutkija Anna-Kaisa Kuusisto-Arposen mielestä uhkakuvilla pelottelun sijasta Suomessa pitäisi panostaa maahan yksin tulleiden hyvään kotouttamiseen.

turvapaikanhakijat
nuori tekee läksyjä pöydän ääressä, etualalla lenkkarit.
Nella Nuora / Yle

Akatemiatutkija Anna-Kaisa Kuusisto-Arposen mielestä suomalaisten olisi syytä pohtia asenteitaan maahan yksin tulleita lapsia ja nuoria kohtaan.

Kuusisto-Arposen mukaan useissa tilanteissa puhutaan siitä, että lapset ja nuoret aiheuttavat jotakin pahaa, tai että heistä on yhteiskunnalle vaivaa. Kuusisto-Arponen on tutkinut yksin turvapaikkaa hakeneita alaikäisiä useita vuosia ja korostaa, että he ovat tavallisia lapsia ja nuoria, joilla on tavallisia haaveita.

– He ovat päätyneet tänne erilaisista syistä, sotatilanteiden ja konfliktien takia, ja he ovat täällä todennäköisesti vuosia, vuosikymmeniä. He ovat osa tätä yhteiskuntaa ja resursseja, eikä pitäisi puhua heistä aina kerta toisensa jälkeen taakkana, tai pelotella sillä, mitä voi pahimmillaan tapahtua.

Hehän itse myöskin pakenevat ääriliikkeitä omista entisistä kotimaistaan.

Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen

Suomea verrataan monissa asioissa Ruotsiin, mutta maahan tulleiden lasten ja nuorten osalta Kuusisto-Arposen mielestä näin ei voi tehdä.

– Meillä hyvä tilanne on se, että monet uhkakuvat, mitä Ruotsista peilataan tänne, eivät ole Suomessa todellisuutta.

Hyväksikäyttö radikalisoitumista suurempi uhka

Kuusisto-Arponen ei usko siihen, että Suomeen saapuneet nuoret olisivat erityisen alttiita äärijärjestöjen rekrytoinnille.

– Minun nähdäkseni uhka ei ole todellinen. Se ei ole siinä mielessä todellinen, että nyt kun puhutaan isosta määrästä lapsia ja nuoria, niin valtaosa heistä ei missään nimessä lähtisi tällaiseen toimintaan.

– Hehän itse myöskin pakenevat ääriliikkeitä omista entisistä kotimaistaan, ja he ovat ehkä siellä nähneet sitä rekrytointia tai sen uhkaa. He eivät halua tällaista elämää, ja ovat tämän takia myöskin paenneet.

Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen
Anna-Kaisa Kuusisto-ArponenJonne Renvall / TaY

– Näen isompana uhkana suomalaisessa yhteiskunnassa sen, että yritetään lyödä leimaa näiden yksin tulleiden niskaan. Mutta jos me emme pysty luomaan näille lapsille ja nuorille sellaista tunnetta, että he ovat tervetulleita tähän yhteiskuntaan, ja heillä on mahdollisuus toteuttaa itseään, mahdollisuus päästä koulutukseen, saada ammatti ja ruveta tienaamaan oma elantonsa, niin mehän luomme mekanismeja, joissa nämä lapset ja nuoret saattavat joutua hyväksikäytön kohteeksi.

En pitäisi missään mielessä radikalisoitumista näiden nuorten suurempana riskinä.

Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen

Kuusisto-Arponen muistuttaa, että yksin tulleilla nuorilla ei välttämättä ole sellaista turvaverkkoa, joka pystyisi nostamaan heidät esimerkiksi tilanteista, jossa rahat ovat loppuneet, tai asumisen kanssa tulee ongelmia. Tällöin nuori voi joutua turvautumaan sellaisiin tahoihin, jotka eivät välttämättä tarkoita hyvää.

– Eli en pitäisi missään mielessä radikalisoitumista näiden nuorten osalta suurempana riskinä, vaan sitä, että yksinäisyys ja muu ajaa nuoret oman elämänsä kannalta ahdinkoon.

Lapsille annettava riittävät eväät

Anna-Kaisa Kuusisto-Arposen mielestä Suomella on hyvät mahdollisuudet lasten ja nuorten kotouttamiseen. Se on välttämätöntä lasten ja nuorten, mutta myös yhteiskunnan kannalta. Näin voidaan välttää Ruotsissa esiin nousseet ongelmat.

– Millä tavalla he pystyvät yhteiskunnan aktiivisina jäseninä toteuttamaan itseään, työllistymään ja samaan koulutuspaikkoja, elämään normaalia elämää, perustamaan perheitä Suomessa, jos me emme anna heille eväitä näiden ensimmäisten vuosien aikana, kun he ovat tänne tulleet?

Kuusisto-Arposen mielestä on tärkeää, että kunnat velvoitetaan ottamaan lapsia ja nuoria kuntapaikoille, ja järjestämään heille asuminen ja koulutusmahdollisuuksia. Kuntapaikan pitäisi löytyä nopeasti, jotta alaikäiset eivät jäisi jumiin vastaanottovaiheen asumisyksiköihin.

Sijaisperhe hyvä ratkaisu

Kuusisto-Arponen pitää ongelmallisena sitä, jos akuuttia majoitustarvetta varten tarkoitetut yksiköt muuttuvat pysyviksi asuinpaikoiksi. Lasten ja nuorten sijoittamisen perheryhmäkoteihin tai tuettuun asumiseen ei liioin pitäisi olla ainoa ratkaisu, vaan tarjolla tulisi olla myös muita vaihtoehtoja järjestää asuminen.

Alaikäisten sijoittaminen perheisiin olisi Kuusisto-Arposen mukaan Suomessakin hyvä ratkaisu. Esimerkit maailmalta ovat hyvin kannustavia. Sijoittaminen olisi mahdollista maahanmuuttajaperheisiin tai maahanmuuttajataustaisiin perheisiin, mutta myös suomalaisiin perheisiin.

Pelastakaa lapset ry etsii parhaillaan EU-rahoituksen avulla sijaiskoteja nuorimmille maahan yksin tulleille lapsille.

– Silloin annetaan mahdollisuus lapselle tai nuorelle, jonka tämä suomalainen maahanmuuttopolitiikka on suojellut perheettömäksi, saada tällainen toinen perhe, tai ainakin perheenomainen asumisen tapa.

Asuntoloihin lisää aikuisia

Kuusisto-Arposen mielestä Suomessa laajasti käytössä olevat ryhmäkodit ovat sinänsä hyviä yksiköitä. Niissä on usein riittävästi ammattitaitoisia aikuisia, jotka osaavat auttaa lapsia ja nuoria.

Ongelmia voi tulla, kun nuori siirtyy niistä tuetun asumisen yksiköihin tai nuoret sijoitetaan suoraan itsenäiseen asumiseen. Silloin aikuiset vain lähinnä valvovat, että arki sujuu. Kuusisto-Arposen mielestä tukiasuntoloissa on liian vähän henkilökuntaa.

Pojat tarkastelevat asuntolan ilmoitustaulua.
Yle

– Siellä tulisi olla paljon enemmän aikuisia, jos ajatellaan, että siellä 16-18 -vuotiaita nuoria. He tarvitsevat hyvin paljon tukea. Isoista tukiasuntoloista olisi mielestäni syytä luopua, tai sitten niiden henkilökuntamitoitusta pitäisi kasvattaa, jotta lapsilla ja nuorilla on tarpeeksi aikuisia jokapäiväisessä arjessa ja tavoitettavissa 24/7.

Kuusisto-Arposen mukaan Euroopassa on kokemusta siitä, että yksiköissä, joissa aikuisia ei ole riittävästi, lasten ja nuorten pahoinvointia on enemmän kuin niissä yksiköissä, joissa aikuinen on aina saatavilla.

Yksiö ei ole unelma

Suomalaisille nuorille oma yksiö on usein unelma, mutta yksin maahan tuleville välttämättä ei. Kuusisto-Arponen korostaa, että itsenäistymistä lähestyvä nuori tarvitsee tukea arjessa selviytymiseen, etenkin kuin maahan yksin tulleilla ei ole vanhempia, sukulaisia ja ystäviä tukenaan, eivätkä tavat toimia suomalaisessa yhteiskunnassa ole vielä hallussa.

Kun he ovat 18-vuotiaita, he ovat tietyllä tavalla omillaan.

Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen

Omat ystävätkin ovat usein saman kokeneita, yksin Suomeen tulleita nuoria, ja suomalaisia ystäviä on vähän.

– Kun he ovat 18-vuotiaita, he ovat tietyllä tavalla omillaan, vaikka Suomessa olisikin jälkihuoltoa muutaman vuoden ajan tarjolla. Eli he ovat siinä mielessä ihan toisenlaisessa tilanteessa kuin moni suomalainen nuori täyttäessään 18 vuotta.

– Silloin ratkaisuna voisivat olla esimerkiksi joustavat ketterät asumisratkaisut, kuten esimerkiksi soluasuminen. Nuorilla olisi mahdollisuus siihen, että heidän ei tarvitse asua yksin, mutta he olisivat taloudellisesti vastuussa vain omasta asumisestaan.

Pöyräparkki asuntolan edustalla.
Yle

Nyt käytössä olevat asumisen mallit johtavat Kuusisto-Arposen mielestä siihen, että lapset ja nuoret voivat jäädä hyvin yksinäisiksi. Yhteys yhteiskuntaan voi olla heikko, ja arjessa toimiminen vaikeaa.

– Parhaimmillaan se yhteys voi olla hyväkin, mutta he tarvitsevat ystäviä ja luotettavia aikuiskontakteja ja valtavan määrän tukea. Nykyiset sosiaalisen tuen toimenpiteet ja mahdollisuudet ovat liian vähäiset.

Aikuiset ystävät tärkeitä 

Yksin tulleiden lasten ja nuorten kohtaloon voivat vaikuttaa muutkin kuin viralliset toimijat. Suomessakin muun muassa järjestöt ovat viritelleet ystävä- ja kummiperhetoimintaa.

– Se on erittäin tervetullutta ja äärimmäisen tärkeää näiden lasten ja nuorten näkökulmasta. Meidän omissa tutkimuksissa tämä on nimenomaan tullut esille nuorten osalta. He arvostavat todella paljon yhteistä tekemistä ja yhdessä vietettyä aikaa.

Esimerkiksi Saksassa lapsille ja nuorille on löytynyt vapaaehtoisia mentoreita. He ovat aikuisia, jotka pitävät yhteyttä nuoreen, tapaavat häntä, kysyvät mitä hänelle kuuluu, ja kuuntelevat arjen iloja ja suruja.

Mentori voi olla mummo tai pappa tai yksinäinen aikuinen tai pariskunta, joka katsoo asioita kokeneemman ihmisen silmin. Malli voitaisiin ottaa käyttöön Suomessakin.

He arvostavat todella paljon yhteistä tekemistä ja yhdessä vietettyä aikaa.

Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen

– Tätä kautta pystyttäisiin luomaan pitkäjänteisiä ystävyys- ja aikuissuhteita näille lapsille ja nuorille, koska niitä heillä ei ole. Ne ovat äärimmäisen tärkeitä, ja niitä lapset ja nuoret kaipaavat todella paljon. Yhdenkin ihmisen panos nuoren elämään voi vaikuttaa pitkän aikaa.

Jos kotouttamiseen panostetaan riittävästi, lapset ja nuoret voivat Kuusisto-Arposen mukaan elää hyvää elämää Suomessa.

– Lisäksi heillä pitäisi olla mahdollisuus ylläpitää niitä tärkeitä suhteita kotimaahan jääneeseen perheeseen, vaikka he eivät perheenyhdistämisen kautta koskaan heitä tänne saisikaan. Tärkeää on, että he tuntevat silti kuuluvansa jonnekin ja heillä on mahdollisuudet elää hyvää arkea. Kyllähän meillä on mahdollisuudet ihan mihin tahansa, jos meillä riittää tahtoa siihen.

Suomesta sai viime vuonna turvapaikan tai oleskeluluvan lähes 1 600 maahan ilman huoltajaa tullutta alaikäistä.

_Jutussa haastateltu Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa työskentelevä akatemiatutkija Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen tutkii yksin Suomeen tulleita turvapaikanhakijalapsia ja -nuoria. Hänen johtamassaan Akatemian rahoittamassa TRUST-kärkihankkeessa kehitetään sosiaalisen tuen uusia malleja ja tutkitaan yksin tulleiden nuorten kuulumisen tunnetta. Kuusisto-Arponen on tehnyt tutkimusta nuorten kanssa vuodesta 2013 muun muassa Irlannissa ja Suomessa. Uusimmassa tutkimushankkeessa (siirryt toiseen palveluun)kenttätyötä nuorten parissa tehdään Ruotsissa, Saksassa ja Australiassa. _