Analyysi: Terrafame sai uuden viimeisen mahdollisuuden

Talvivaaran kaivos sai merkittävän ulkomaisen rahoittajan. Monimutkainen järjestely on laskettu kaivoksen tuotannon elpymisen varaan, arvioi taloustoimittaja Aapo Parviainen.

Kiviauto haki lastia Terrafamen kaivoksella Sotkamosssa marraskuussa. Kuva: Kimmo Rauatmaa / Lehtikuva

Monikansallisen kaivosalan jätin Trafiguran osallistuminen Terrafamen pelastustalkoisiin on varmasti hyvin monelle yllätys.

Sadan miljardin dollarin liikevaihtoa pyörittävän jätin riskianalyysilaskimissa lienevät melko matalat kertoimet, kun kumppaniksi on suostunut. Tai sitten sopimus on Trafiguralle sopivan edullinen.

Terrafame on kiistatta onnistunut elvyttämään malmin liotustekniikkansa sellaiselle tasolle, jota kelpaa esitellä sidosryhmille. Vaikuttaa, että kaivoksella on vihdoin saatu rakennetuksi eri malmioista sellainen murske-cocktail, josta saadaan herkässä liuotusprosessissa entistä paremmin talteen arvometallit.

Trafiguran kanssa tehdyn rahoitussopimuksen keskeinen pykälä on seitsemän vuotta kestävä ostosopimus Terrafamen nikkelin ja sinkin tuotannosta. Nikkelin tuotannon Trafigura ostaa kokonaan ja sinkin tuotannosta 80 prosenttia. Sopimuksen arvoksi yhtiön johto kertoi kolme miljardia euroa.

Osta halvalla – myy kalliilla

Tuossa ostosopimuksessa näyttää lepäävän Terrafamen tulevaisuus. Se takaa Terrafamen tuotteille markkinan pitkälle tulevaisuuteen. Trafigura myös saanee Terrafamen tuottamat metallit itselleen kohtuullisella hinnalla.

Sopimuksen yksityiskohtia ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta on epätodennäköistä, että Trafigura olisi sopinut kaiken tuotannon ostamisesta kulloiseenkin markkinahintaan. Paljon todennäköisempää on, että hinnoille on sovittu jotkut rajat. Miksi muuten lähteä mukaan ison riskin liiketoimintaan?

Terrafame pyrkii nostamaan nikkelin tuotannon parissa vuodessa viime vuoden 10 000 tonnista 35 000 tonniin. Myös sinkin tuotanto on tarkoitus kolminkertaistaa.

Suunnitelluilla tuotantomäärillä kerrottu kolmen miljardin euron kokonaissumma kertyisi seitsemässä vuodessa esimerkiksi noin 10 000 dollarin tonnihinnalla nikkelin osalta. Sinkin kohdalla hinta olisi reilut 2 000 dollaria tonnilla.

Uusiin kriiseihin ei enää varaa

Kummankin metallin hinta on juuri nyt suunnilleen tuolla tasolla. Alempanakin on käyty, mutta myös paljon korkeammalla. Rahoittajaksi ryhtyneelle Trafiguralle olisi tietysti kaikkein parasta, jos se saa ostaa tuotannon alle maailmanmarkkinahinnan mahdollisimman pitkään.

Kaiken edellytys on tietysti myös se, että Terrafame saa tuotantonsa pyörimään täysillä. Seisokkeihin tai uusiin vesikriiseihin ei ole enää varaa.

Sotkamon avolouhos on saanut taas uuden mahdollisuuden. Kuka tietää vai tietääkö kukaan, onko tämä nyt se lopullisen viimeinen?