KOM-teatterin Kokki, varas, vaimo ja rakastaja kysyy mitä jää jäljelle, jos kaikki arvokas paiskataan pataan

KOM-teatteri tuo Peter Greenawayn kulttielokuvan näyttämölle. Kannibalismi on äärimmäinen vertauskuva ihmisten välisille suhteille raadollisessa maailmassa.

kulttuuri
Niko Saarela on varas, Vilma Melasniemi vaimo ja Eero Milonoff varkaan kätyri.
Niko Saarela on varas, Vilma Melasniemi vaimo ja Eero Milonoff varkaan kätyri.Jouni Immonen/Yle

Ruoka, miten ihana asia se onkaan, ja äärimmäisen elitistinen. Sosiaalinen media tulvii kuvia taivaallisista annoksista, ruuanlaittohifistelystä, ainutlaatuisista herkuista, jotka eivät ole kaikkien saatavilla ja harvinaisista raaka-aineista, joihin on varaa vain pienellä etuoikeutettujen joukolla. Niillä, joilla on riittävästi kulttuurista pääomaa, niillä joilla on riittävästi rahaa.

Sitten on niitä toisenlaisia kuvia ruuasta; ruuan puutteesta, tehotuotannosta, eläinten raa’asta kohtelusta, sukupuuttoon kuolevista eläimistä, joiden kappaleita ui piittaamattomien lautasilla, kaatopaikoista, jotka ulisevat tuskaa hävikkiruuan ja pakkausjätteen painosta.

Ruoka liittyy kaikkeen. Mässäilyyn, ahneuteen, elitismiin, vallanhimoon ja kyvyttömyyteen välittää muusta kuin omasta mielihyvästä. Kaikkeen liittyvä ruoka liittyy myös mätään ja ulosteeseen, ruumiillisen rumaan puoleen. Myös silloin kun syömme ravintolassa, josta on mahdoton saada pöytää, tulee kaikki lopulta toisesta päästä ulos.

Marc Gassot esittää kokkia, tai oikeammin ravintoloitsijaa.
Marc Gassot esittää kokkia, tai oikeammin ravintoloitsijaa.Jouni Immonen/Yle

Ja jos jokin on ihmiskunnalle ollut viime aikoina ominaista, se on ollut rumuuden ja raadollisuuden pulpahtaminen syvältä pinnalle, sanoo ohjaaja Riko Saatsi.

– Vielä joitain vuosia sitten ihmisen ja yhteiskunnan pimeää puolta piti vähän raaputtaa, että se tulee esiin. Nyt se kaikki tulee suoraan silmille. Se on muutos, johon olen tuntenut tarvetta reagoida.

Ruoka on reitti mennä yhteiskunnan eri ilmiöitä kohti, summaa Saatsi.

– Ruoka yhdistää ja erottaa, kaikki syövät joka päivä. Sitä voi teemana lähestyä vaikka luokkaerojen tai ruuan statuksen tuottamisen kautta. Teema aukeaa vielä laajemmalle, kun pohditaan, mistä ruoka tulee.

Rakastajaa näyttelevä Elmer Bäck
Rakastajaa näyttelevä Elmer Bäck on työskennellyt Peter Greenawayn kanssa. Bäckillä oli päärooli Greenawayn elokuvassa Eisenstein in Guanajuato.Jouni Immonen/Yle

Kukaan ei voi niellä kaikkea

Koska Saatsi halusi pureutua ihmiskunnan pimeään puoleen ruuan kautta, hänen piti kirjoittaa kirje Peter Greenawaylle. Legendaarinen britti on ohjannut ja käsikirjoittanut kulttielokuvan Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (siirryt toiseen palveluun). Saatsi tunsi, että hänen oli pakko saada oikeudet elokuvan käsikirjoitukseen ja vapaat kädet materiaalin muokkaamiseen.

– Selitin ne syyt, miksi meidän täytyy saada tehdä materiaalille mitä tahansa ja hän vastasi hyvin nopeasti ja ytimekkäästi, että ymmärrän täysin. Tehkää mitä haluatte.

Greenawayn tarina keskittyy huippukokin pyörittämään Le Hollandais -ravintolaan, jossa öykkärimäinen varas kätyreineen pitää hoviaan. Rahoillaan leveilevä roisto kuvittelee olevansa suuri kulinaristi ja on ostanut koko ravintolan. Silti hän on konservatiivi maultaan ja kyvytön ymmärtämään kauneutta, jota eteen kannetaan.

Varas kourii naisia, vaatii erikoisuuksia ja kyykyttää yhtä lailla apureitaan, huippukokkia kuin vaimoaan. Silti hänen valtansa ei ulotu edes omien silmien alle. Nöyryytyksiin väsynyt vaimo löytää naapuripöydästä oppineen rakkaan. Seuraa salasuhde, jota ravintolan henkilökunta varjelee. Kolmiodraama päättyy väkivaltaan ja äärimmäiseen ateriaan.

Varas, joka on vaatinut lautaselleen muun muassa kuuttia, saa lopulta eteensä annoksen, jota jopa hänen on vaikea niellä.

– Kannibalismi on hurja metafora hyvin monelle asialle, jotka liittyvät siihen, miten me ihmiset olemme toisiimme yhteydessä, kuvailee Riko Saatsi.

Saatsin tulkinta teoksesta patistaa miettimään rakkauden, myötätunnon ja solidaarisuuden puutetta.

– Tällä esityksellä on keskeinen kysymys pikemminkin kuin väite; mitä meille jää, jos pataan heitetään kaikki mikä meillä ihmisinä ja yhteiskunnassa on arvokasta.

Ohjaaja Riko Saatsi
Ohjaaja Riko Saatsi KOM-Ravintolassa.

Silmänisku elokuvalle

Huikeaan maineeseen noussut, vuonna 1989 valmistunut Kokki, varas, vaimo ja rakastaja on visuaalisuudessaan häikäisevä, äärimmäisen formalistinen elokuva, joka kumartaa sekä teatterin perinteelle, että kuvataiteelle. Muoto on yksi elokuvan päähenkilöistä ja Michael Nymanin alkuperäismusiikki olennaisessa roolissa.

Saatsi nostaa hattua sille teatterinomaisuudelle, jonka Greenaway loihti valkokankaalle, mutta tarina on tuotu tähän hetkeen tämän hetken ehdoin. Työryhmä on ottanut kaiken irti siitä vapaudesta, joka heille on suotu. Esitys ei ole pastissi.

– Greenaway iskee monella tapaa silmää teatterille ja me iskemme silmää takaisin elokuvalle. Sen jälkeen vielä kysymme, miten esitys voi syödä itsensä. Me olemme miettineet ruuan ja syömisen tematiikkaa esityksen rakennetta myöten.

Teatteriesitys pystyy johonkin, mihin elokuva ei. KOMin näyttämölle on rakennettu toimiva keittiö, josta leijuu katsomoon huumaava ruuan tuoksu. Siitä vastaa huippukokki Antto Melasniemi, joka on näyttämöllä suurin piirtein omana itsenään.

– Ensin sanoin monta kertaa, että minulla ei missään nimessä ole aikaa, mutta sitten sattumien myötä ajauduin mukaan. Näytelmän rakenne muistuttaa illallista alkuruuasta alkaen keittiön tervehdykseen asti. Se on kiinnostavaa.

Kokki Antto Melasniemi ja apupoikaa esittävä Johannes Holopainen.
Antto Melasniemi on näytelmän oikea kokki myös näyttämöllä. Johannes Holopainen esittää apupoikaa.Jouni Immonen/Yle

Kokki joutuu tilille ruokasuhteestaan

Näyttelijöiden onneksi Melasniemi lupaa muutella annoksia esitysten välillä. Pääraaka-aineet pysyvät samoina, sillä osa niistä on kirjoitettu tekstiin. Kireässä pikkutakissaan messuava varas opastaa lähipiiriään muun muassa parsansyöntiin; se on kuin naisen sormien imeksintää, jos nyt joku muu kuin hän edes naista niin lähelle pääsee.

Antto Melasniemelle rooli näyttämökokkina on lyönyt eteen peilin. Kokki, varas, vaimo ja rakastaja pakottaa pitkän linjan ravintoloitsijan miettimään myös omaa suhdettaan ruokaan ja ruuanlaittoon.

– Tämä on hirveän hieno kohta omaa uraa ja omaa tekemistä pysähtyä miettimään suhdetta ruokaan ja ruuan suhdetta maailmaan. Ei minulla vielä siihen vastausta ole, mutta ehkä se löytyy 50 esityksen myötä.

Koska oikea maailma mukailee fiktiota ja fiktio maailmaa, on Melasniemen isännöimässä KOMin ravintolassa tarjolla näytelmän teemoihin istutettu menu. Näytelmän viimeinen, makaaberi annos siltä tosin puuttuu. Konsepti tuntuu hieman ironiselta, kun miettii, millaisia teemoja ruuan kautta näyttämöllä puidaan.

– Totta kai se on ironinen konsepti. Koko ruokakulttuuri on jossain määrin ironista.

Lisää näytelmästä KOM-teatterin sivuilla (siirryt toiseen palveluun)