Lääkäritalon johtaja jätti päivätyön, mutta polte jäi: Vieläkö eläkeläisellekin olisi hommia?

Heikki Kuuri-Riutta on paljon muutakin kuin Porin Lääkäritalon toimitusjohtaja. Adoptiolasten isä, pesäpalloseuran perustaja ja rantasaunaansa rakastava tuleva eläkeläinen ei malttaisi vielä jäädä aloilleen.

henkilökuvat
Heikki Kuuri-Riutta
Marko Hietikko / Yle

Tämä mies pitää omenoista. Se on ensimmäinen mielikuva joka syntyy, kun katselee maisemaa hänen olohuoneensa ikkunasta. Pieni pihapiiri on täynnä omenapuita. Niitä on siellä parisenkymmentä.

Kesän vehreydessä isännän ylpeys ei puiden takaa juuri erottuisi. Nyt – puiden ollessa lehdettömiä – niiden takaa pilkottaa pieni sauna joen rannalla. Se on juurruttanut Heikki Kuuri-Riutan näille sijoilleen.

rantasauna, omenapuita ja omakotitalo taustalla
Marko Hietikko / Yle

Muuten Porin Lääkäritalon toimitusjohtaja olisi nyt vapaa liikkumaan ja toteuttamaan haaveitaan. Hän myi osuutensa Lääkäritalosta vuodenvaihteessa melko yllätten, eikä rahasta varmasti ole sen jälkeen ollut pulaa – tuskin sitä ennenkään. Menestyksestään huolimatta Heikki Kuuri-Riutta vaikuttaa hyvin vaatimattomalta mieheltä.

Kaikki mitä hän tarvitsee, löytyy kotoa.

Omena ei putoa kauas puusta

Kodin seinillä olevat valokuvat paljastavat, että jo pesästään lentäneet lapset ovat vahvasti mukana arjessa edelleen.

Musiikkia opiskeleva esikoispoika asuu nyt hieman kauempana kotoa Helsingissä. Tyttäret ovat jääneet kotiseudulleen Poriin. Onhan Pori toki heidän kotiseutuaan, vaikka sinne onkin tultu pitkän matkan takaa. Kaikki Kuuri-Riutan perheen lapsista ovat adoptoituja. Jukka on syntyperältään suomalainen, Johanna ja Lakshmi intialaisia. Lakshmin adoptioprosessissa kesti muita pidempään ja hän saapui Suomeen vasta nelivuotiaana. Siinä vaiheessa intialainen nimi oli jo osa hänen identiteettiään, eikä sitä haluttu vaihtaa. Nimen merkitys tuntui muutenkin juuri sopivalta.

– Nimi tarkoittaa onnea ja menestystä, Heikki Kuuri-Riutta kertoo.

Siinä mielessä omena ei ole kauas puusta pudonnut. Tyttäret ovat menestyneet perheessä tutuiksi tulleissa uravalinnoissa. Kuten heidän äitinsä ja isänsä, ovat hekin nyt terveydenhoitoalalla.

Mehua ja kuivakakkua

Perheen emäntä Aulikki Kuuri-Riutta tarjoilee kotipuutarhasta poimituista omenoista tehtyä mehua ja kuulostelee miehensä tarinointia. Hän kertoo samalla, että lastenlapsia ei ole vielä kuulunut, mutta koiranhoitajan roolia on jo ollut tarjolla.

Mehun kanssa nautittava kuivakakku ei kuulemma onnistunut tällä kertaa toivotulla tavalla. Erinomaiselta sekin maistui – kuten kaikki muutkin pöytään nostetut leivonnaiset.

Ihan kuin mummolaan olisi mennyt. Ihanan tavallista.

Oma kerros molemmille

Ihan tavallista ei silti ole, että kolmikerroksista omakotitaloa asutaan kahdestaan. Heikki Kuuri-Riutta myöntää, että talo on jäänyt heille jo turhan suureksi lasten lähdettyä omille teilleen.

– Meille on täällä molemmille oma kerros ja yhtä kerrosta voidaan asua yhdessä, mies vitsailee.

Muutto pienempään taloon on käynyt mielessä, mutta Kuuri-Riutta ei halua luopua rantasaunastaan. Hän tuntee, että arjen kiireistä pääsee eroon helposti kävelemällä pihan toiselle laidalle mökkeilemään.

Viheriöt mielessä

Aina saunalle ei ole jäänyt aikaa. Hyvä, että on kotona ehtinyt kääntymään. Heikki Kuuri-Riutan elämästä 30 vuotta vierähti joko työmaalla, toimialan lukuisissa järjestötehtävissä tai pesäpallokentällä. Omasta harrastuksesta tuli myös pojan harrastus ja siinä matkan varrella isä ehti olla perustumassa lajinsa huipulle nousseen erikoisseuran – Pesäkarhut.

Aktiivivuosien jälkeen Kuuri-Riutta yritti palata itse kentälle vielä työpaikkasarjassa, mutta reväytti heti jalkansa. Maila lähti vaihtoon. Lajiksi valikoitui golf, josta tuli nopeasti pariskunnan yhteinen rakas harrastus.

Nyt pariskunnan varastossa odottavat golfbagit ja matkalaukut vierekkäin. Vihdoin niille löytyy aikaa. Lämpimät viheriöt siintävätkin jo mielissä.

Töitäkin voisi vielä tehdä

Sen tarkemmin eläkesuunnitelmia ole vielä tässä talossa ehditty tehdä. Heikki Kuuri-Riutta on vasta käynyt tyhjentelemässä 30 vuoden aikana kertynyttä paperipinoa työpöydältään. Porin Lääkäritalon myynti Terveystalolle jätti toimitusjohtajan käsiin niin paljon vapaa-aikaa, että vielä oudoksuttaa.

– Tämä töiden loppuminen tuli eteen hieman aiemmin kuin olin kuvitellut. Uusi omistaja tekee nyt järjestelyjään, eikä yrityksessä tarvita kahta toimitusjohtajaa.

Porilaisen omakotitalon kellarissa on silti edelleen työhuone, jonka Heikki Kuuri-Riutta ei anna pölyttyä. Yhtenä ajatuksena on, että joku voisi vielä tarvita hänen asiantuntijuuttaan vaikkapa valmisteilla olevassa sote-uudistuksessa.

Suomessa hyödynnetään aika vähän eläkkeellä olevien pitkäaikaista asiantuntemusta.

Heikki Kuuri-Riutta

– Suomessa hyödynnetään aika vähän eläkkeellä olevien pitkäaikaista asiantuntemusta, hän toteaa.

Kuuri-Riutta intoutuu puhumaan muun muassa privaattisektorin roolista, kilpailuneutraliteetista ja valinnanvapauden tuomista eduista. Vanha koira ei pääse karvoistaan. Vaikka sote ei enää paina hänen hartioitaan, katselee mies uudistuksen toteutusta hieman huolestuneena.

Tässä tehdään maakuntauudistusta soteuudistuksen varjolla ja elementtejä on nyt ilmassa mielestäni liikaa.

Heikki Kuuri-Riutta

– Tässä tehdään maakuntauudistusta soteuudistuksen varjolla ja elementtejä on nyt ilmassa mielestäni liikaa. Vaatii aika paljon taitoa viedä uudistus hyvin satamaan.

Puuhaa riittää puutarhassa

Loputtomat työtunnit jäävät nyt jonkun toisen tehtäväksi.

Heikki Kuuri-Riutta pohtii parhaillaan, mitä rästihommia kotona on jäänyt tekemättä kaikkina näinä kiireisinä vuosina. Mitään kovin dramaattista ei onneksi ole lojumassa. Sotien jälkeen rakennetun omakotitalon remontista on kuitenkin jo parikymmentä vuotta aikaa, joten vähän sieltä ja täältä sitä pitäisi ehostaa. Talvella olisi hyvää aikaa siihen, sillä kesällä tunnit vierähtävät rakkaassa rantasaunassa, golkentällä tai pihalla huhkien.

Omenoita on tullut parhaana tai pahimpana vuonna 4 000 kiloa.

Heikki Kuuri-Riutta

– Omenoita on tullut parhaana tai pahimpana vuonna 4 000 kiloa. Niitä on kerättävä sitä mukaa, kun ne maahan putoavat. Ja ruohoakin pitää leikata puiden juurelta tiuhaan tahtiin. Kyllä tässäkin eläkeläiselle töitä riittää, Kuuri-Riutta naurahtaa.