1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. rikosoikeus

Analyysi: Onko ihme, että kuvien julkaisemisen säännöt ovat vaikeita kansalle, kun lain tuntijatkin ovat niistä erimielisiä?

Kuvaamiseen, julkaisuun ja kuvien levittämiseen liittyvä lainsäädäntö on täynnä harmaan eri sävyjä.

rikosoikeus
Oluttuopin viereen nukahtanut nuori
Tiina Karjalainen

Ylen nettisivuilla tiistaina julkaistun, kuvaamista ja julkaisemista käsittelevän testin tekeminen opetti ainakin sen, että harvat asiat ovat mustavalkoisia. Aluksi ajattelin, että aihepiiriä käsittelevä testi valmistuisi helposti. Kysymykset tuntuivat yksinkertaisilta, itselläni oli jo käsitys oikeista vastauksista, joten tarvittaisiin muutama asiantuntijahaastattelu, ja testi olisi valmis.

Toisin kuitenkin kävi. Kävi ilmi, että asiantuntijatkaan eivät ole lain tulkinnasta yksimielisiä. Kun tein soittokierrostani, vastauksena oli usein, että "onpa kinkkinen aihe" ja että "näistä lakimiehilläkin on erilaisia mielipiteitä".

Yksi syy aiheen vaikeuteen on rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan se, ettei testini käsittelemästä aihepiiristä ole olemassa korkeimman oikeuden yhtenäistä oikeuskäytäntöä. Joitakin tapauksia on käsitelty alemmissa oikeusasteissa, mutta läheskään kaikkiin tapauksiin ei ole saatavissa vastausta oikeuden päätösten perusteella.

Toisekseen sosiaalinen media sotkee asioita. Kuvien levittäminen on sosiaalisessa mediassa hyvin helppoa eikä tykkäämisen ja jakamisen seurauksia tule välttämättä ajatelleeksi. Nettipoliisi Marko Forssin mukaan laki ei ole sosiaalisen median kannalta välttämättä ajantasaista.

On selvä asia, että kunnianloukkaus on kunnianloukkaus myös sosiaalisessa mediassa. Mutta kuinka tulkitaan tilannetta, jossa et ole tehnyt kunnianloukkauksen tunnusmerkit täyttävää sisältöä, mutta painat tykkää-nappia, joka levittää materiaalia kaverilistallesi tai tägäät jonkun asiattomaan kuvaan?

Tolvanen huomauttaa, että laissa asioista voidaan säännellä vain varsin yleisellä tasolla. Hänkin kuitenkin katsoo, että sääntelyn tarvetta olisi esimerkiksi sen suhteen, missä määrin rikoksesta epäiltyjen kuvia on sallittua julkaista ennen lainvoimaista tuomiota.

Vaikka toimintasi ei rikkoisi lakia, voi se kuitenkin olla eettisesti arveluttavaa.

Vaikka rikoslain luku 24 (siirryt toiseen palveluun) sanoo selvästi, että salakatselussa joku oikeudettomasti katselee tai kuvaa teknisellä laitteella kotirauhan suojaamassa paikassa oleskelevaa henkilöä, ei lain tulkinta ole näin yksinkertaista. Myös kuvaamisen olosuhteet otetaan huomioon.

Esimerkiksi asuntoon tarkastustehtävälle tulleita poliiseja sai kuvata salaa siitä ilmoittamatta (siirryt toiseen palveluun) ja poika sai kuvata kotona puukolla äitiä uhannutta isää (siirryt toiseen palveluun). Jokainen tilanne punnitaan erikseen ja yleispätevää ohjetta tuntuu olevan mahdotonta antaa.

Nettipoliisi Marko Forssin mukaan laki ei ole sosiaalisen median kannalta välttämättä ajantasaista.

Sama pätee moniin muihinkin testissä oleviin kysymyksiin. Forss katsoo esimerkiksi, että videon pyörävarkaasta voi julkaista, jos asianomistajan tarkoituksena on saada varas kiinni. Hänestä asiassa pitää punnita sitä, kumpi on tärkeämpää: se, että varkaan yksityisyyttä suojellaan vai se, että pyörä saadaan takaisin oikealle omistajalleen?

Normaalia kansalaista eivät Forssin mukaan myöskään sido esitutkintalain periaatteet, jotka estävät poliisilta kuvien julkaisun vähäisissä rikoksissa. Toisaalta taas moni haastattelemistani oikeusasiantuntijoista oli sitä mieltä, että videota ei pidä julkaista, koska se voidaan katsoa yksityiselämää loukkaavaksi tiedon välittämiseksi.

Kysymykset ovat siis kaikkea muuta kuin mustavalkoisia. Asiantuntijoiden neuvo tilanteessa onkin usein: pelaa varman päälle. Jos alkaa epäilyttää, täyttääkö oma toiminta rikoksen tunnusmerkit, ei kannata ottaa riskejä. Ja hyvä on myös muistaa, että vaikka toimintasi ei rikkoisi lakia, voi se kuitenkin olla eettisesti arveluttavaa. Voit aina kysyä itseltäsi: haluaisinko, että minusta tai läheisistäni julkaistaisiin tällainen kuva tai video.

Lue seuraavaksi