Kellariin piilotetut lehmät, sota ja aavetarina – Raatteentien taistelut johdettiin Impilinnasta

Pula-aikana sotien jälkeen Impilinnan kellariin piilotettiin lehmiä, jotta koulun opiskelijoiden ei tarvitsisi nähdä nälkää.

historia
Kainuun karjanhoitokoulu Seppälässä vuonna 1934.
Lähes 90-vuotias Impilinna on nähnyt nälän, sodan ja opiskelijoiden arjen kehittymisen. Kuva on vuodelta 1934. Rakennus seisoo yhä sijoillaan kainuulaisessa maisemassa. Eino Heikkinen

KajaaniKajaanin rauhaisalla maaseudulla seisovassa Impilinnassa voi yhä aistia vanhan ja arvokkaan talon hengen, vaikka rakennus koki vastikään peruskorjauksessa muodonmuutoksen.

Lähes 90-vuotias talo on nähnyt nälän, sodan ja opiskelijoiden arjen kehittymisen vuosikymmenien takaa tähän päivään. Tarinoiden mukaan talon kamareissa kummittelee Impilinnan aave. Jos aave olisi todellinen, olisi se nähnyt paljon.

Kun nuori on laitettu oppilaitokseen, se on ollut tosi kova satsaus.

Leena Karjalainen

Vuonna 1928 valmistunut Impilinna toimi alun alkaen tietopuolisena karjanhoitokouluna, jonka vintillä oli naisten asuntola.

Vuosisadan vaihteessa nälkä oli kainuulaisille tunnettu vieras. Se olikin pontimena koulun perustamiselle.

– Nälkävuodet ja pula-aika olivat hyvässä muistissa. Siinä vaiheessa päätettiin, että koulutus on se, millä nälkä voitetaan. Kouluttamalla karjanhoidon ammattilaisia saadaan enemmän ruokaa, kertoo Kainuun ammattiopiston yritysamiksen ja luontoalan koulutuspäällikkö Leena Karjalainen.

Impilinnan historiaa on selvittänyt ainakin historioitsija Aarre Läntinen, jonka historiikkia ei kuitenkaan ole koskaan julkaistu. Parhaillaan aiheesta kootaan myös uutta historiikkia, johon kerätään parhaillaan kokemuksia ja vanhoja kuvia. Myös Karjalainen on jututtanut monia koulun entisiä opettajia ja oppilaita.

Karjakkokurssilaisia Impilinnassa vuonna 1932.
Karjakkokurssin opiskelijoita 1930-luvulla. Heikki ja Kaija Savolainen

Aikoinaan koulun alkutaival oli kivikkoinen, sillä maatiloilta ei ollut helppo houkutella nuoria koulun penkille.

– Jos tilalta on lähdetty kouluun, on se tarkoittanut, että on yksi tekevä käsipari pois. Kun nuori on laitettu oppilaitokseen, se on ollut tosi kova satsaus, Leena Karjalainen sanoo.

Vuosituhannen alkupuolella monessa taloudessa siihen ei ollutkaan varaa. Vanhoista lehtimainoksista käy ilmi, miten värikkäin myyntipuhein opiskelijoita houkuteltiin.

– Siellä on ylistetty koulun laatua ja sen huippuhienoa opetusta. Maatilojen nuoria poikia ja nuorikoita kehotetaan lähtemään opintielle sankoin joukoin.

Kuria koeteltiin ennenkin

Impilinnan tietopuoliseen karjanhoitokouluun tuli aluksi lähinnä kainuulaisia naisia. Koulusta valmistui vuosittain 15–20 karjakkoa, joille oli paljon kysyntää.

Koulun ja asuntolan arkea värittivät kova kuri ja uskonnollisuus. Kouluun hyväksytyiltä nuorilta naisilta edellytettiin hyvää terveyttä, kunniallista mainetta ja aiempaa kokemusta.

Kajaanin Seppälässä sijaitseva Impilinna vuonna 1929.
Kajaanin Seppälän Impilinna valmistui vuonna 1928. Kuva on vuodelta 1929.Pirjo Salo

Koulun entiset opiskelijat ovat kertoneet, että aikoinaan nuoret naiset joutuivat haravoimaan iltaisin pihan hiekkakäytävät ja aamulla talon päädyissä asuvan opettajat tarkistivat, onko hiekkaan painunut jalanjälkiä.

– Mutta kerrotaan, että palotikkailla on silti ollut kävijöitä. Kyllä sitä on osattu rajoja testata ilmeisesti silloinkin, vaikka kontrolli on ollut kova, Karjalainen naurahtaa.

Tulipalo oli koitua kohtaloksi

Lokakuisena päivänä vuonna 1936 Impilinnan asukit pakenivat liekkejä ja savua, kun yläkerran asuntolassa syttyi tulipalo. Palo saatiin sammutettua läheisen lammen vedellä, mutta rakennus ehti vaurioitua pahasti.

Palon syyksi epäiltiin sähkölaitevikaa, mutta lopullisesti syy ei koskaan selvinnyt. Talo korjattiin takaisin käyttöön nopeasti, vain parissa kuukaudessa. 2000-luvun peruskorjauksessa selvisi miksi: palaneita hirsiseiniä ei juurikaan uusittu.

– Peruskorjauksessa löytyi todella paljon hiiltynyttä puuta. Tälläkin hetkellä yläkerrassa on näkyvissä palanutta seinää, Karjalainen vinkkaa.

Vuosikymmenen lopussa talvisodassa Impilinnalla oli tärkeä rooli, sillä rakennus toimi kenraalimajuri Wiljo Einar Tuompon esikuntana. Impilinnasta käsin johdettiin koko Pohjois-Suomen itärajan taistelut, muun muassa Kuhmon ja Raatteen taistelut.

Kenraalimajuri Tuompon esikunta Impilinnan portailla joulukuussa 1939.
Talvisodassa Impilinnasta johdettiin muun muassa Raatteen ja Kuhmon taistelut. SA-kuva

Esikunta siirrettiin Impilinnaan maaseudulle, jotta se välttyisi pommituksilta. Näin kävikin, vaikka pommit osuivat muualle Seppälässä.

Pommitusten aikana sotilaat pakenivat metsäalueelle Impilinnan taakse.

– Erillisiä pommisuojia ei ollut, vaan metsässä oli maahan kaivettuja kuoppia, joihin sotilaat hiihtivät. Myöhemmin kuoppiin rakennettiin puiset katot, Karjalainen kertoo.

Mustat lehmät pitivät kylläisenä

Sotien jälkeen koulunkäynti ja asuntolaelämä palasivat Impilinnan arkeen, mutta pula-aika vaikutti myös sisäoppilaitoksen elämään. Karjalaisen mukaan Seppälän silloinen johtaja päätti, etteivät opiskelijat näe nälkää.

Osa lehmistä siirrettiin salaa Impilinnan alakertaan maanvaraiseen kellariin. Kun tarkastajat tulivat laskemaan lehmälukua, pidätettiin Impilinnassa hengitystä.

– Kaikki olivat jännittäneet kovasti, että jos alakerrassa lehmät alkavat ammumaan ja paljastuu, että niitä pidetään jemmassa.

Karjanhoitokoululaisten lypsykilpailut.
Karjanhoitokoulussa pidettiin myös lypsykilpailuja.Eeva Malo

Lehmät olivat kuitenkin aivan hiljaa.

– Nämä lehmät nimettiin mustiksi lehmiksi ja joka päivä opiskelijoille riitti tuoretta maitoa. Niin pidettiin omista huolta, Karjalainen kertoo.

Impilinnassa toimi kesäisin myös Seppälän kotitalouskoulu, jossa opeteltiin muun muassa leipomista, huushollin ja puutarhan hoitoa. Kotitaloustaitoja Impilinnassa harjoiteltiin vuoteen 1955 asti, kunnes koulu siirtyi uuteen maamieskoululle rakennettuun päärakennukseen.

Myöhemmin Impilinnan tietopuolinen karjanhoitokoulu yhdistettiin Seppälän pääkouluun.

Impilinnan kummitus tunnetaan yhä

Ainakin tarinoiden mukaan Impilinnan vintin kapealla käytävällä tai kamarissa voi kohdata Impilinnan kummituksen: märissä vaatteissa kulkevan apean hahmon, jonka tarina on traaginen. Sen mukaan eläessään nainen oli karjanhoitokoulun opiskelija, joka haaveili löytävänsä koulun ohella isännän.

– Valitettavasti näin ei käynyt, vaan kyseinen opiskelija löydettiin hukkuneena viereisestä lammesta, tarinoi Karjalainen.

Kaksi kukka-aiheista taulua ja puusohva Kajaanin Impilinnan kammarissa.
Impilinna on kunnostettu vanhaa kunnioittaen. Tarinan mukaan kummitus viihtyy yläkerran kammareissa. Julia Sieppi / Yle

Moni Impilinnan entinen ja myös nykyinen käyttäjä on kertonut kummallisista kokemuksista. Nykyään talossa on Kainuun ammattiopiston ja Osuuskunta Impilinnan toimintaa. Karjalaisen mukaan aave hämmentää arkea yhä.

– Ohikulkijat sanovat, että täällä Impilinnassa palaa viikonloppunakin valot. Olen kysynyt Impilinnan väeltä, että ettekö te huolehdi, että valot tulee sammutettua, kun käytössä on täysin uusi automatiikkakin.

– Työntekijä kertoi varmistavansa aina, että ne sammuvat, mutta silti joku aina sytyttää ne, Karjalainen kummastelee.

Impilinna edustaa jatkuvuutta

Ajat muuttuvat, mutta Impilinna seisoo yhä sijoillaan kainuulaisessa maisemassa. Sen tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä Impilinna remontoitiin ja peruskorjattiin entiseen loistoonsa vuonna 2016. Nyt rakennusta käytetään muun muassa opiskeluympäristönä sekä juhliin ja kokouksiin. Talossa toimii myös osuuskunta Seppälän Impilinna.

Uusklassistinen pytinki ei ole Suomessa ainutlaatuinen, sillä arkkitehti Jussi Paatela on suunnitellut aikoinaan useita samantyyppisiä rakennuksia.

Itse asiassa suojeltu Impilinna ei ole edes symmetrinen – tarkkasilmäinen saattaa huomata heittoja talon sivuissa. Vaikka Impilinna ei ole täydellinen, Karjalaisen mielestä se on erityinen, sillä se edustaa positiivisia vaiheita Suomen historiassa: nälän ja sodan voittamista.

Kajaanin Impilinna talvella.
Ajat muuttuvat, mutta Impilinna pysyy. Julia Sieppi / Yle

Nykyajan haasteet ovat toiset, mutta Impilinna luo Karjalaisen mielestä uskoa siihen, että muutoksista selvitään.

– Kaikki muuttuu, Suomen talous on kovassa kurimuksessa ja ammatillinen koulutus on murroksessa. Toisaalta meillä on vauras yhteiskunta ja olemme rikkaampia kuin koskaan.

– Niin kuin Impilinna on uudistunut, voimme mekin uudistua.