Suomen soisin maakunta haluaa virallistaa asemansa Euroopassa – kosteus onkin nyt valttia

Suo siellä, vetelä täällä kääntyy voitoksi Pohjois-Pohjanmaalla.

kosteikot
Metsästäjä suolammen lähellä puiden vieressä Kuusamossa.
Ensio Karjalainen / Yle

Kaksi kertaa Pohjanmeren öljyvarojen veroisen energiaomaisuuden jättäminen käyttämättä tekee mainosten mukaan Suomesta maailman hölmöimmän kansan.

Pohjois-Pohjanmaan liiton koolle kutsuman kosteikkoseminaarin näkökulmasta hölmöyttä olisi olla kulkematta kompromissien tietä pohjoissuomalaisen suoluonnon suojelemisessa ja hyödyntämisessä. Yli puolet Pohjois-Pohjanmaan maapinta-alasta on suota.

Parempaa paikkaa kosteikkoseminaarin järjestämiseen ei Suomessa ole kuin Liminganlahden luontokeskus, maan ainoa kosteikkokeskus. Siitä tulee myös Euroopan kosteikkomaakunnan keskipiste, kun sellainen aikanaan perustetaan.

Liminganlahden Luontokeskus
Liminganlahden LuontokeskusWasim Khuzam / Yle

– Liminganlahti on hyvä alku, mutta pitää päästä pidemmälle muidenkin hienojen kosteikkojen kanssa. Jos meillä olisi tällainen Euroopan kosteikkomaakunnan titteli, se velvoittaisi pitämään huolta muistakin maakunnan kosteikoista, sanoo Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun suo-ohjelman teossa ja seurannassa tiiviisti mukana ollut Pohjois-Pohjanmaan liiton erityisasiantuntija Ismo Karhu.

Samaan aikaan kun turveala kampanjoi aggressiivisesti soiden suojelua vastaan. Suomen soisimmassa maakunnassa puuhataan kosteikkojen kestävästä käytöstä laatubrändiä, joka pitää sisällään niin suojelun kuin soiden ja muiden kosteikkojen vastuullisen käytön.

"Käyttömahdollisuudet yhdistettävissä"   

Liminganlahden luontokeskukseen kokoontunut sekalainen joukko kosteikoista kiinnostuneita luonnonsuojelijoita, virkamiehiä, maanomistajia ja turvetuotantoalan edustajia on yllättävän yksimielinen perusasiasta.

– Kaikki erilaiset suon käyttömuodot on mahdollista yhdistää, kiteyttää Karhu.

Ollaan ainutkertaisten alueiden kanssa tekemisissä oikeastaan kaikissa mittakaavoissa.

Jorma Pessa

Jopa paneeliin kutsutut hallituksen ja opposition kansanedustajat, Antti Rantakangas (kesk.) ja Hanna Halmeenpää (vihr.), ovat yhtä mieltä siitä, että kosteikot eivät saisi kuormittaa vesistöjä, olipa sitten kyse turvetuotannosta tai suometsätaloudesta.

– Kiireellisintä on jokivesien tilasta huolehtiminen, vihreä ja keskustalainen komppaa.

– Meillä on parhaat edellytykset Suomen ja Euroopan kosteikkomaakunnaksi, jatkaa Rantakangas.

Ainutkertaisia alueita

Liminganlahti on Suomen lintuvesien ykköskohde. Siellä sijaitsee myös Suomen ainoa kosteikkoluontokeskus, Liminganlahden luontokeskus.

Suomen kansainvälisesti tunnetuimman lintuveden Liminganlahden välittömässä tuntumassa ovat myös Hailuodossa sijaitseva Isonmatalan-Tömpän lintuvesi sekä Siikajoen lintuvedet, jotka ovat vähintäänkin yhtä arvokkaita alueita.

Liminganlahden luontokeskuksen näyttelytiloja.
Näkymä Liminganlahden luontokeskuksen näyttelytiloihin.Wasim Khuzam / Yle

– Ollaan ainutkertaisten alueiden kanssa tekemisissä oikeastaan kaikissa mittakaavoissa, toteaa erityisesti kosteikkoihin ja soihin perehtynyt ylitarkastaja Jorma Pessa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristöpuolelta.

Rannikon lintuvesikohteiden lisäksi Pohjois-Pohjanmaalta löytyy esimerkkejä niukasta saaristoluonnosta ja edustavasta suoluonnosta.

Aapasuot ovat tyypillisintä jäljellä olevaa suoluontoa Pohjois-Pohjanmaalla, esimerkkeinä vaikkapa Lapin kanssa yhteinen Litokaira ja Pudasjärven-Utajärven alueella sijaitseva, edelleen kansallispuistoksi haviteltava Olvassuo.

Turvesuosta kosteikoksi

Nyt soiden käytössä on tapahtumassa merkittävä muutos. Pohjois-Pohjanmaan suo-ohjelman seurantakatsauksessa havaittiin, että suunta on vaihtunut. Suometsätalouden supistumisen takana ovat taloudelliset realiteetit. Kaikista soista ei vain ole metsiksi. Mutta parhaista suometsistä ei tietenkään olla edelleenkään luopumassa.

Vanhimmat suot ovat poistuneet ja niitä poistuu koko ajan käytöstä. Pitää aina miettiä, että mitä niille tehdään jatkossa.

Aimo Lehmikangas

– Soita muuttava käyttö supistuu määrällisesti ja kohdentuu jo ojitetuille soille. Samalla se järkiperäistyy ja keskittyy kannattavimpiin kohteisiin sekä pyrkii nostamaan jalostusastetta, toteaa Karhu.

Metsätaloudessa heikosti kannattavia suometsiä jätetään nyt ennallistumaan. Turvesuotkin muuttuvat käytön jäljiltä rakennetuiksi kosteikoiksi, osa jopa uudestaan soiksi.

Erinomaisen soinen kunta

– Meillä on maakunnan suo-ohjelmassa hyvä pohja siihen, mitä voidaan hyödyntää ja mitä voidaan suojella, sanoo erinomaisen soisen kunnan, Siikalatvan tekninen johtaja Aimo Lehmikangas.

Siikalatvalla turvetuotanto on merkittävä elinkeino. Tämän vuoksi Lehmikankaan pöydälle tulee viikoittain turvetuotantoa koskevia asioita.

– Uutena asiana sillä saralla on turvetuotantosoiden jälkikäyttö. Vanhimmat suot ovat poistuneet ja niitä poistuu koko ajan käytöstä. Pitää aina miettiä, että mitä niille tehdään jatkossa. Monista tulee kunnostustöiden jälkeen kosteikoita ja osasta tuhansien vuosien kuluessa soitakin, naurahtaa Lehmikangas.

Suomen soisin seutu

Suomen alkuperäisestä suoalasta kolmannes on luonnontilaisena. Niin suojellut, kuin suojelemattomat suot sijaitsevat pääosin Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomessa ei soita paljon enää jäljellä ole.

Nyt yhdessä mietitään uusia ratkaisumalleja.

Samuli Pohjama

Pohjois-Pohjanmaa on Suomen soisin maakunta. Suurin osa senkin alkuperäisestä suo-alasta on muuttunut maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon takia. Välillä varsinkin turvetuotanto ja suojeluväki ovat olleet kovastikin eri mieltä asioista, mutta ilmapiiri on muuttunut.

– Vastakkainasettelun aika näissä asioissa on ohi. Nyt yhdessä mietitään uusia ratkaisumalleja, linjaa Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallituksen puheenjohtaja Samuli Pohjamo.

Ilmastonmuutoksesta myötätuulta

Pohjois-Pohjanmaan halutaan kehittyvän Euroopan kosteikkomaakunnaksi. Hyvänä lähtökohtana tälle on runsas suoluonto, joka kattaa erilaiset suot merenrannikon nuorista soista ja laajasta aapasuovyöhykkeestä vaarojen rinnesoihin.

Tulevaisuudessa täällä on yhä enemmän kosteikkoja; lintuvesiä ja rakennettuja jälkikäyttö- ja vesiensuojelukosteikkoja. Samaan suuntaan saattaa osaltaan vaikuttaa myös ilmastonmuutos.

Linnunpesän näyttelykuva Liminganlahden luontokeskuksessa.
Pohjois-Pohjanmaalla on runsas suoluonto.Wazim Khuzam / Yle

– Ensi vaiheessa se näkyy niin että etelästä levittäytyy uutta lajistoa ja toisaalta alkuperäinen pohjoinen lajisto joutuu vetäytymään edelleen pohjoiseen. Kun sademäärät lisääntyvät, se tulee vaikuttamaan suoluontoon ehkä positiivisesti, arvioi Pessa.

Soiden ja turvemaiden vastuullinen talouskäyttö on osa kosteikkomaakunnan ilmettä ja kosteikkojen elinkaarta. Talouskäytön on kuitenkin kehityttävä aiemmasta: käyttö kohdistetaan muuttuneille turvemaille, joilla ei ole merkittäviä luonnonarvoja ja sen vesistöhaitat osataan ehkäistä.

Julkisuutta ja turismia

Pohjois-Pohjanmaan kosteikkoluonnon runsaus ja merkitys on jäänyt vähälle huomiolle julkisuudessa. Nyt tavoitellaan yleisen suotuntemuksen lisäämistä sekä Suomen kosteimmassa maakunnassa että maailmalla. Kosteikkomaakunnan statuksen ohella tavoitellaan Olvassuolle kansallispuistostatusta ja Liminganlahti-Oulujokilaaksolle maailmanperintökohteen asemaa. Myös kosteikkomatkailussa nähdään mahdollisuuksia.

Maakuntakaavan teossa on Karhun mukaan onnistuttu hyvin sovittamaan yhteen kosteikkojen käytön erilaiset intressit, kuten suojelu ja turvetuotanto.

– Jatkossa muuttava käyttö ohjataan vain sellaisille alueille jotka on jo ennestään ojitettuja. Olemme tälla hetkellä kulminaatiovaiheessa. Viimeisen kolmen vuoden aikana soita muuttava toiminta on vähentynyt ja on edelleen vähentymässä. Soiden suojelu sen sijaan on etenemässä. Samana ajanjaksona meillä on tehty päätöksiä 8000 suohehtaarin suojelusta, listaa Karhu.

Karhun mukaan Pohjois-Pohjanmaan hienoa suoluontoa ei tiedosteta eikä ymmärretä kokonaisuutena. Asiantilan muuttaminen on yksi keskeinen ponnin kosteikkomaakuntahankkeelle.

– Tärkeintä on saada kosteikkokokonaisuus maakunnan omien asukkaiden ja suomalaisten sekä eurooppalaisten tietoisuuteen, kertoo Karhu.

Kalustettu rantamökki Liminganlahden luontokeskuksessa.
Pohjois-Pohjanmaan soista halutaan matkailukohteita.Wasim Khuzam / Yle