Hannu taivutti vastahakoisen suksimestarin oppi-isäkseen – "Jos hutiloi, suksella voi lämmittää verstasta"

Helsinkiläinen Hannu Laitala muutti rakkauden perässä Hankasalmelle ja vaihtoi it-alan puusuksien tekoon.

sukset
Hannu Laitala, hankasalmelainen puusuksien tekijä.

Iloinen vihellys kuuluu ulos asti.

Sisällä verstaassa hymyilevä mies liimaa tukipaloja puuhun ja pistää aihion järeiden puristimien väliin kuivumaan.

– Näistä tulee tunturisukset, sellaiset, jotka ovat retki- ja metsäsuksen välistä. Teräskantti, jonka avulla voi kantata kunnolla ja sivuleikkaus on tiimalasinmallinen: sen avulla suksen kääntäminen helpottuu.

Hannu Laitala on jo vuosikymmenen rakentanut tilauksesta puusuksia Hankasalmella, omakotitalon piharakennuksessa.

Menetelmä, jolla Laitala suksia valmistaa, on vuosikymmeniä vanha, arvostetun suksimestari Erkki Ylösen luoma.

Vanha mestari Erkki Ylönen teki ikkunan voidakseen tarkkailla Hannu Laitalan edistymistä puusuksen teossa.
Dokumentti Erkki Ylösestä on nähtävissä 29.3.2017 saakka.

It-alalta käsityöläiseksi ja pääkaupunkiseudulta maaseudulle muuttaneen Laitalan suksitarina ei ole ihan tavallinen. Kaikki alkoi nimittäin talkootyöstä.

Ehdotin, että seison verstaan nurkassa ja vain katselen, miten suksia tehdään.

Hannu Laitala

11 vuotta sitten helsinkiläinen Laitala oli jäänyt työttömäksi. Elämä etsi uutta suuntaa, ja se löytyi Hankasalmelta, josta vaimo oli kotoisin.

Siellä Laitala etsi työtä, ja löysi sattumalta netistä jutun hankasalmelaisesta puusuksitehtaasta. Se kolahti Laitalaan merkillisellä tavalla, ja hän päätti vähän vaivihkaa katsomaan paikkaa – muka pojalle suksia etsimään.

Suksen synnyn todistaminen ei sujunutkaan helposti. Vanha mestari oli kovin vastahakoinen.

Hankasalmelainen puusuksien tekijä Hannu Laitala.
Jarkko Riikonen / Yle

– Ehdotin, että seison verstaan nurkassa ja vain katselen, miten suksia tehdään. Sanoin, että yritän olla näkymätön.

Ylösen vastarinta murtui vasta, kun Laitala lupasi, että hän tekee, mitä pyydetään, mutta maksaa ei tarvitse.

Talkootyö oli avainsana ja sillä ovet verstaaseen aukesivat.

Hannu Laitala, hankasalmelainen puusuksen tekijä.
Jarkko Riikonen / Yle

Laitalasta tuli kisälli, vaikka Ylönen ei varsinaisesti opettanutkaan mitään. Kun oppipoika oli aikansa seissyt sivussa, hän sai alkaa liimata suksia.

– Sitten Ylönen kai ajatteli, että kai tuo Hannu voisi kokeilla hiomista. Viimein pääsin jyrsimelle.

Nyt menee ihan mukavasti, vaikka joka vuosi tilattujen suksien määrä vaihtelee.

Hannu Laitala

Pikkuhiljaa suksen tekemiseen vaadittavat kuutisenkymmentä vaihetta tulivat Laitalalle tutuiksi. Nyt Laitala on ollut jo 10 vuotta itsenäisenä yrittäjänä Ylösen jalanjäljillä.

– Hengissä ollaan. Nyt menee ihan mukavasti, vaikka joka vuosi tilattujen suksien määrä vaihtelee.

Laitala saa työllä leivän perheelle – kesällä on tosin tehtävä muita hommia. Suksien teko kun on kovin kausityötä.

Vaikka sukset perustuvatkin Ylösen vanhoihin malleihin, Laitala jalostaa niitä mielellään hiihtäjien palautteen perusteella. Niin on esimerkiksi tunturisuksi saanut alkunsa: "Käyttäjiltä ne parhaat ideat tulevat".

Laitalaa on Ylösen tavoin tehnyt yhteistyötä kokeneiden hiihtäjien kanssa.

Hannu Laitala ja puusuksi
Jarkko Riikonen / Yle

– Suksia pitää kohdella niin, että heikot pisteet löytyvät. Vain sillä tavalla saadaan jatkossa parasta mahdollista tavaraa aikaiseksi.

Kommentteja tekijä mielellään kuunteleekin, sillä sukset tehdään mittatilauksena: käyttötarkoituksen lisäksi tekemiseen vaikuttaa luonnollisesti hiihtäjän pituus ja paino.

Kehitystyö vaatii aikaa, mutta se ei Laitalaa haittaa, koska pienikin edistyminen on hänestä alalle ilahduttavaa. Laitalan mukaan puusuksi on unohtunut 1980-luvulle, sen jälkeen sitä ei ole paljon kehitetty.

Hannu Laitalan puusuksia.
Titta Puurunen / Yle

Latusuksilla on leveyttä 48–50 millimetriä, retkisuksilla 60 millimetriä, mutta metsäsuksilla jo 80 millimetriä.

Puisen ja muovisen latusuksen painoero on 40–60 grammaa.

Hannu Laitala

– Levein suksi on tarkoitettu metsään ja syvään lumeen. Siitä on sitten vielä variaatioita, kuten tunturisuksi.

Laitalan mukaan puusuksesta elää mielikuva vaativana hoidettavana sekä painavana ja kömpelönä hiihtää. Kumpikin on hänen mielestään väärä. Hänet omat poikansa tykkäsivät hiihtää puusuksilla, koska niillä pysyi helposti pystyssä ja ladun teko pellolle onnistui omin voimin.

Suksien tekijä Hannu Laitalan työkaluja.
Titta Puurunen / Yle

– Olen itse punninnut: puisen ja muovisen latusuksen painoero on 40–60 grammaa.

It-työtä Laitala ei kaipaa – vaikkei siinäkään mitään vikaa ollut. Vuosikymmenenkään jälkeen Laitala ei osaa sanoa, mikä puusuksien tekemisessä oikein kolahtaa.

– Se on selittämätön asia.

Jos puu on Laitalalle tärkeä, niin myös vanhat työkalut kiehtovat Laitalaa. Sattumalta hän löysi verstaaseensa useita vanhoja, mutta kelpoja työkaluja, kuten isot puristimet.

Hannu Laitalan tekemä puusuksi.
Jarkko Riikonen / Yle

– Kerran yksi mies Kokkolasta soitti ja kertoi poikansa ostaneen Kymenlaaksosta talon, jonka ulkorakennuksessa oli toiminut vanha suksitehdas. Ostin sieltä kokonaisen tuotantolinjan. Onneksi soitti, eikä vain heittänyt romurautaan toimivia pelejä.

Vanhoissa työkaluissa on Laitalan mukaan myös se hyvä puoli, että suksia voi tehdä, vaikka tulisi sähkökatko.

Laitala käyttää suksien materiaalina muun muassa tuppeen sahattua koivua. Kun kuivumisajat lasketaan mukaan, yhden suksiparin valmistaminen vie noin viikon – toki samalla voi tehdä useamman parin. Mittatilaussuksien hinnat alkavat 400:sta eurosta.

Ehkä tervaus on ainoa työvaihe, jossa ei voi tehdä virhettä.

Hannu Laitala

Työ on tekijänsä mukaan tarkkaa: jokainen työvaihe on tärkeä.

– Ehkä tervaus on ainoa työvaihe, jossa ei voi tehdä virhettä, mutta muissa, mitättömissäkin, vaiheissa virheestä voi seurata, että suksesta ei tule kunnollista.

Yksi tärkeä vaihe on esimerkiksi niin sanotun pelkan rakentamisessa, jossa on oltava tarkkana, että puunsyyt kulkevat juuri oikealla tavalla. Elleivät ne kulje, suksi ei luista.

– Jos hutiloi, suksella voi lämmittää verstasta, mutta kun suksi onnistuu, sen tuntee käsissään.

Puusuksia Hannu Laitalan verstaalla, oikealla Erkki Ylösen tekemiä.
Titta Puurunen / Yle

Laitalaa suksien tekemisessä kiehtoo – puu.

– Hienous on siinä, että ajattelee, mistä puu tulee. Ja kun sen omin kätösin tekee sukseksi, jota asiakas arvostaa. Se on kokonaisvaltainen hyvänolontunne koko prosessista.

Puusuksen tekijöitä on Suomessa vielä kourallinen, mutta Laitalaa huolestuttaa, että käsityöläisammattien tietotaito häviää.

– Suomessa olisi paljon potentiaalia kehittää puusta kaikenlaista. Ikävintä on, jos hukataan jotain sellaista, mikä meillä on ollut pitkään.