Kuvat kertovat vanhojenpäivien muutoksen 30-luvulta nykyaikaan – vanhuuden ihannoinnista teiniprinsessoihin ja jenkkivaikutteisiin

Kysyimme Aalto-yliopiston muodintutkimuksen professori Annamari Vänskältä, miten vanhojenpäivät on muuttunut sitten 1930-luvun. Vänskän mielestä niistä on tullut yhä konservatiivisempi heterojuhla, jonka aikana ei juuri hullutella.

Tavat ja perinteet

1

Helsingin V yhteiskoulun vanhat vuonna 1934.
Helsingin yhteiskoulun vanhat vuonna 1934. Oppilaat askartelivat pahvista amerikkalaistyyliset ylioppilaslakit ja kiertelivät luokissa. Muuta ohjelmaa ei vanhojenpäivänä ollut.Helsingin kaupunginmuseo

1930-luku: Pula-aika näkyy, mutta sukupuoli ei

“Tässä vanhojenpäivässä näkyy pula-aika. Isot talvimanttelit luovat ryhmästä jopa sukupuolettoman kuvan. Joukko akateemisesti koulutettuja nuoria on kokoontunut yhteen. He eivät ole pukeutuneet juhlavasti, vaan siististi. Kuvasta välittyvät arvokkuus ja vanhuus, jotka viittaavat aikuisuuteen.

1930-luvulla miesten maskuliiniset vaatteet olivat naisillakin tyypillisiä. Silloin ei ajateltu niin kaksinapaisesti. Naisten pukeutuminen alkoi muuttua jo 1920-luvulla, kun konservatiivisesta ja porvarillisesta feminiinisyydestä päästiin eroon. Osittain myös sodan vuoksi naiset tekivät töitä kodin ulkopuolella. Silloin tarvittiin vaatteita, joissa oli helppo liikkua.”

2

Arkadian yhteislyseon vanhojenpäivään osallistujia koulun pihalla vuonna 1948.
Arkadian yhteislyseon vanhojenpäivään osallistujia koulun pihalla vuonna 1948.Helsingin kaupunginmuseo

1940-luku: On kunnia-asia näyttää keski-ikäiseltä

“Tämä vanhojenpäiväkuva on jo paljon konservatiivisempi kuin edellinen. Nuoret on stailattu näyttämään vanhemmilta. Heidän tukkalaitteensa ja pukeutumisensa viittaavat arvokkaaseen keski-ikäisyyteen. 1940-luvulla arvostettiin vanhempia ihmisiä eri lailla kuin nykyään.

Toisen maailmansodan jälkeen sukupuoliero oli vahvempi, maskuliinisuus ja feminiinisyys korostuivat. Sota oli miehinen toiminnan areena ja sen jälkeen haluttiin korostaa naisellisuutta. Tässäkin kuvassa miehillä on perinteinen puku, naisilla esiliina. Tyylissä on edvardiaanisuutta ja 1800-luvun pyhäpukeutumista. Sota-ajan harmaus ja sääntely välittyvät. Christian Dior loi 1940-luvulla uuden lookin, jossa korostuivat ylenpalttisuus, kurvikkuus ja kalliit kankaat. Siitä ei nyt näy jälkeäkään.”

3

Arkadian yhteislyseon vanhoja Fazerin kahvilassa vuonna 1959.
Arkadian yhteislyseon vanhoja Fazerin kahvilassa vuonna 1959. Lukion seitsemäsluokkalaisten tupakointi oli tuohon aikaan tavatonta. Helsingin kaupunginmuseo

1950-luku: Coca-Colaa ja Audrey Hepburnia

“Kuva on mielenkiintoinen. Nuoret ovat jo julkisessa tilassa, baarissa, jossa he juovat Coca-Colaa. Nuorisokulttuurin nousu, uusi aika, on selkeästi alkanut. Puvut vuokrattiin vanhojenpäiväksi usein teatterista. Nämäkin asut ovat vuosisadan vaihteen edvardiaanista tyyliä, mikä näyttää vakiintuneen vanhojenpäivän kuvastoksi.

Osa 1950-luvun muoti-ilmiöistä on kuitenkin läsnä: nuorella naisella on kissamaiset silmälasit, otsatukka muistuttaa Audrey Hepburnista. 1950-luvulla naiset käyttivät yhä enemmän hiihtohousuja, poolopaitoja ja toisaalta myös naisellisia pönkkähameita. Vyötäröä ja rintoja korostettiin. Se oli sukupuolittunutta pukeutumista. Samaan aikaan nuorisomuodissa alkoivat yleistyä farkut, pilottitakit ja t-paidat.”

4

Tyttönormaalilyseon vanhojenpäivä vuonna 1962.
Tyttönormaalilyseon vanhojenpäivä vuonna 1962. Tyttönorssin edessä syntyi odottamaton ongelma: oli miltei mahdotonta tunnistaa parinsa kymmenien samoin pukeutuneiden joukosta.Helsingin kaupunginmuseo

1960-luku: Vanhat vieraantuvat nuorisokulttuurista

“Vanhojenpäiväpukeutuminen vakiintui 1960-luvulla noudattelemaan vuosisadan vaihteen porvarillista tyyliä. Miehillä on frakit tai smokit ja naisilla edvardiaaniset pitkät mekot. Se oli hyvin eri maailma kuin se, missä nuoret elivät. 1960-luvulla koettiin seksuaalinen vallankumous ja Beatles. 1960-luku oli alakulttuurien ja nuorisomuodin todellinen vuosikymmen. Vanhojenpäivänä siitä ei kutienkaan näy jälkeäkään. Voisi kuvitella, että kuva on otettu 100 vuotta sitten. 1960-luvulla pitäisi näkyä minihameita, kirkkaita sukkahousuja, lyhyitä hiuksia, voimakasta meikkiä ja androgyyniä pukeutumista.”

5

Vanhojenpäivän tanssit Roihuvuoren lukiossa vuonna 1978.
Vanhojenpäivän tanssit Roihuvuoren lukiossa vuonna 1978. Alkamassa poloneesin toiseksi viimeinen kierros. Helsingin kaupunginmuseo

1970-luku: Hippimuodista ei näy jälkeäkään

“Juhlapuvut eivät enää 1970-luvulle tultaessa eroa toisistaan. Hiustyyli on ainoa, mistä tämän vanhojenpäivän voi paikantaa 1970-luvulle. Tässä kuvassa ollaan tanssisalissa. Vanhojenpäivästä näyttää tulleen tapahtuma, jota ulkopuoliset tulevat katsomaan.

1970-luku oli hippimuodin aikaa, joka ammensi erilaisista kulttuureista. Oli tyypillistä, että liioiteltiin muotoja ja leikiteltiin mittasuhteilla. Oli leveitä lahkeita ja maksimekkoja. Oli unisex-ajattelua, korkeakorkoisia kenkiä, joita sekä miehet että naiset käyttivät. Hiusten ja ruumiinkarvoituksen annettiin kasvaa.”

6

Laajasalon lukion vanhoja virittäytymässä luokkatoverin kotona vanhojenpäivän illallisille
Laajasalon lukion vanhoja virittäytymässä luokkatoverin kotona vanhojenpäivän illallisille vuonna 1981.Helsingin kaupunginmuseo

1980-luku: Asenteet höltyvät, on iloittelun aika

“Tämä vanhojenpäivä on värimaailmaltaan niin 1980-lukua, ettei ajasta voi erehtyä. Nyt ollaan kotona ja juodaan alkoholia. Se kertoo asenteiden ja alkoholikulttuurin höltymisestä. Joku polttaa tupakkaa sisätiloissa, mikä on nykyisin kauhea ajatus.

1980-luku oli liioittelun aikakautta, mikä ilmeni muun muassa naisten bisnespukeutumisessa. Power suite, valtapuku, vakiintui, kun naiset kävivät yhä enemmän kodin ulkopuolella töissä. Tämä ei kuitenkaan näy juurikaan vanhojenpäivänä: edelleen ollaan edvardiaanisessa ajassa. Jokin on kuitenkin muuttunut: kahdella naisista on kampaukset, jotka on selvästi tehty kampaajalla. Se kertoo vaurastumisesta. Nyt on varaa laittaa rahaa meikkeihin ja kampauksiin.”

7

Helsingin jäähalli täyttyi vuonna 1996 tanssivista pareista Helsingin seudun koulujen "vanhojen" viettäessä perinteistä  päiväänsä.
Helsingin jäähalli täyttyi vuonna 1996 tanssivista pareista Helsingin seudun koulujen "vanhojen" viettäessä perinteistä päiväänsä.Sari Gustafsson / Lehtikuva

1990-luku: Tanssit massoille

“Juhlat ovat siirtyneet valtavaan halliin. Se kertoo juhlan merkityksen kasvusta ja on kenties eräänlaista lama-ajan juhallisuutta. Tapahtuma on nyt tarkoitettu katsojille eli perheenjäsenille. Vanhojenpäivällä ei edelleenkään ole juuri mitään tekemistä muodin kanssa. 1990-luvun muodissa vallitsivat unisex-ajattelu ja androgynia. Kate Moss esiintyi Calvin Kleinin mallina. Nuoret näyttivät brändin mainonnassa hyvin samanlaisilta. Musiikissa vallitsivat grunge, tekno ja hiphop verkkareineen sekä lenkkareineen. Ne olivat varmasti läsnä näidenkin koululaisten arjessa, mutta eivät näy millään tavalla vanhojenpäivänä, lukuun ottamatta muutaman pojan pitkää tukkaa.”

8

Vanhojenpäivän tanssiaiset Tampereella vuonna 2002.
Vanhojenpäivän tanssiaiset Tampereella vuonna 2002.Mika Kanerva

2000-luku: Rahaa pukuihin ja meikkeihin

“Kuva näyttää hyvin konservatiiviselta. Mies on polvistunut ja nuori nainen tanssii hänen ympärillään. Se on jopa ahdistava, koska sukupuoliroolit ovat niin vahvasti määritellyt. Se kertoo jotain ajasta. Pojilla on frakit ja naisilla amerikkalaistyyliset iltapuvut. Tämä on hyvin kaksijakoista, eikä jätä tilaa toisenlaiselle sukupuolen esittämisellle.

Pukuihin, kampauksiin ja meikkeihin on selvästi laitettu aikaa ja rahaa. 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä määrittivät hyvin feminiiniset vaatteet. Tuolloin elettiin Sex and the city -tv-sarjan aikaa. Tietynlainen feminiinisyys oli pinnalla. Miehistä oli samalla tullut näkyvä muodin kuluttajien ryhmä. Heille oli tarjolla enemmän brändejä ja merkkejä.”

9

Vanhojen tanssit Hämeenlinnan lyseon liikuntasalissa.
Vanhojen tanssit Hämeenlinnan lyseon liikuntasalissa vuonna 2016.Hannu Harhama / Yle

2010-luku: Päiväni prinsessana

“Näyttää siltä kuin oltaisiin amerikkalaisen lukion prom night -tanssiaisissa. Vanhojenpäivä on muuttunut päiväni prinsessana -tyyliseksi juhlaksi. Naisten värimaailma on hyvin hempeä. Amerikkalainen säihke ja ulkonäkökeskeisyys ovat rantautuneet Suomeen. Enää ei pyritä olemaan vanhempia. Vanhuutta ei arvosteta: se on vaiva. Nyt korostuu itsensä puunaaminen. Kaikki ovat käyneet kampaajalla ja ammattimeikkaajalla.

Vanhojenpäivänä ei kauheasti hullutella. Mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan, sitä konservatiivisemmaksi vanhojenpäivän kuvasto muuttuu. Harvoin näkee samaa sukupuolta olevia tanssijoita. Tämä on heteropariskuntien juhla. Mitä tekevät sellaiset nuoret, jotka eivät halua määritellä itseään tällaiseen sukupuolirooliin? Katsovatko he vain sivusta?”