Tunteellisia viestejä ja rakastetun hiuksia – pikkutarkat miniatyyrimaalaukset olivat aikansa rakkaudenosoituksia

Miniatyyreista pienimmät olivat vain sentin kokoisia sormukselle maalattuja kuvia, joita oli helppo kuljettaa mukana. Pohjanmaan museon miniatyyrikokoelman konservointi on loppusuoralla.

konservointi
Miniatyyrimaalauksia pöydällä
Miniatyyrimaalaukset sisältävät paljon yksityiskohtiaAnna Wikman / Yle

Sveitsiläinen konservaattori Dr. Bernd Pappe ahertaa mikroskooppinsa äärellä ja tarkastelee pientä miniatyyrimaalausta. Työn alla on Pohjanmaan museon (siirryt toiseen palveluun) kokoelma, joka sisältää kolmekymmentä pikkuruista maalausta.

Pohjanmaan museon miniatyyrimaalaukset ovat pääosin muotokuvia Ruotsista ja Suomesta. Osasta maalauksia on runsaasti taustatietoa, osasta hyvin niukasti. Suuri osa kuvien kohteista on jäänyt mysteeriksi, sillä maalauksiin kirjoitettiin yleisesti vain taiteilijan signeeraus.

– Monet miniatyyritaiteilijat matkustelivat ja maalasivat. He mainostivat palveluitaan lehdissä, maalasivat miniatyyrit hotelleissa ja siirtyivät taas uuteen kaupunkiin, Pappe kertoo.

Bernd Pappe
Dr. Bernd PappeAnna Wikman / Yle

Yksityiskohtia ja yllätyksiä

Miniatyyrimaalaukset syntyivät tarpeesta kuljettaa rakkaan tai muuten tärkeän henkilön kuvaa mukana. Ensimmäiset ovat peräisin 1400-luvulta.

Iso-Britannian kuningatar Viktoria oli tunnettu miniatyyritaiteen keräilijä. Hänen kokoelmansa sisälsi paljon kuvia perheenjäsenistä, mutta myös monista muista hallitsijoista.

– Hän keräsi miniatyyrimaalauksia, jotta tiesi kuka on kuka, Pappe kertoo.

Miniatyyrimaalauksen koon määritelmästä on monia eri mielipiteitä. Pienimmät teokset ovat vain sentin kokoisia maalauksia sormuksen päällä, suurimmat taas jopa 30 sentin korkuisia. Oleellista työssä ovat pikkutarkat yksityiskohdat, maalaustekniikka ja kuljetettava koko.

Yksi Pappen suosikeista Pohjanmaan museon kokoelmassa on 1800-luvun maalaus tytöstä, joka pitelee kirjettä. Mikroskoopilla tarkastellessa voi kirjeessä huomata olevan tekstiä ja tunteellisen viestin maalauksen omistajalle.

Monet teoksista sisältävät myös yllätyksiä. Esimerkiksi medaljongit voivat sisältää hiuksia maalauksen kohteelta.

– Ne tuovat maalauksen kohteen lähelle medaljongin omistajaa. On melkein kuin pystyisi koskettamaan kohdetta, Pappe kertoo.

Mikroskooppi
Miniatyyrimaalauksen konservointiin tarvitaan mikroskooppiaAnna Wikman / Yle

Kärsivällisyyttä ja tarkkuutta

Bernd Pappe on erikoistunut miniatyyreihin ja on Suomessa konservoinut muun muassa Sinebrychoffin taidemuseon miniatyyrikokoelmaa. Miniatyyreihin erikoistuneita konservaattoreita on Euroopassa vähän, Pappen arvioiden mukaan vain kolmesta neljään.

Pappe kertoo, että konservointi vaatii paljon kärsivällisyyttä, keskittymiskykyä, tyyneyttä ja tarkkuutta. Myös hyvä näkö on tarpeen, sillä työ tapahtuu pääosin mikroskoopin avulla.

Yhden maalauksen työstämiseen kuluu aikaa keskimäärin neljästä-kymmeneen tuntia.

Monet 200 vuotta vanhoista maalauksista ovat huonossa kunnossa, koska niitä on aikanaan kuljetettu esimerkiksi taskun pohjalla. Bernd Pappen mukaan myös jotkut kokoelman tauluista olivat likaisia, kehykset olivat löysällä tai ne puuttuivat kokonaan.

– Ehkä kultaiset tai hopeiset kehykset on myyty rahapulassa, Pappe arvelee.

Konservoinnissa miniatyyrien suojaksi laitettiin ranskalaista lasia. Kehykset teoksiin ovat peräisin Englannista. Miniatyyrimaalaukset menettivät suosionsa valokuvauksen yleistyessä 1840-luvulla.

Yleisön ihailtaviksi?

Pohjanmaan museossa on ollut vuosina 2016-2017 käynnissä Hedman-säätiön avustama konservointi- ja tutkimushanke. Ennen hankkeen alkua miniatyyrien materiaaleja ei oltu tunnistettu tai kirjattu luotettavasti eikä kokoelman kunto ollut tiedossa.

Hankkeen aluksi kaikki miniatyyrit valokuvattiin ja kirjattiin vanhoine luettelointitietoineen museoiden Muusa-tietokantaan. Miniatyyrien metalliosia on yhteistyössä Pappen kanssa konservoinut konservaattori Lasse Mattila Helsingistä.

Se, milloin miniatyyrimaalaukset päätyvät yleisön ihailtavaksi on vielä avoinna. Miniatyyrimaalaukset vaativat näyttelyltä paljon, sillä teokset ovat valoherkkiä ja tarvitsevat pimeän esittelytilan. Myös pienen kokonsa puolesta ne ovat alttiita varkauksille.