Performanssitaiteen 70-vuotias rocktähti Marina Abramović: "Sotkemme elämämme paskaan, kun emme uskalla ajatella kuolemaa"

Marina Abramović on viillellyt itseään Guggenheimissa ja antanut yleisölle luvan vaikka ampua hänet. Taiteilijan mielestä olemme uskomattoman laiskoja voittamaan pelkoa ja kipua.

performanssi
Marina Abramovic
"Olemme hyvin laiskoja itsemme kanssa. Aina yritämme päästä helpolla. Jos aina menee helpon kautta, ikinä ei muutu", sanoo Marina Abramović Yle Uutisille Tukholmassa.Satu Nurmio / Yle

Nainen valkoisissa farkuissa ja valkoisessa t-paidassa istuu tuolilla ja harjaa kaksin käsin hiuksiaan. Repii harjalla. Eteen ja taakse. Kammalla pitkin naamaansa. Hän mumisee:

– Art must be beautiful, artist must be beautiful.

Taiteen pitää olla kaunista, taiteilijan pitää olla kaunis.

Marina Abramovic.
Art must be beautifull, artist must be beautiful -performanssin uudelleenesitys Moderna Museetissa.Satu Nurmio /Yle

Tukholman Moderna Museetissa on menossa Jugoslaviassa syntyneen performanssitaiteilija Marina Abramovićin, 70, teoksen uudelleenesitys. Ruotsalainen taiteilija esittää saman performanssin, jonka Abramović alunperin teki taidefestivaalille Kööpenhaminassa vuonna 1975.

Art must be beautiful, artist must be beautiful -teos kritisoi vanhoja ja luutuneita käsityksiä siitä, millaista taiteen pitää olla.

Performanssi unohtuu, kun taiteilija itse kävelee paikalle. Hänen läsnäolonsa on oma performanssinsa. Nykyään New Yorkissa asuva Abramović matkustaa ympäri maailmaa kysyttynä vieraana ja Moderna Museetille hänen retrospektiivinsä saaminen on ollut lottovoitto.

Taiteilija on innoissaan, innostus tarttuu. Hän poseeraa ja näyttää niin keskittyneeltä, ettei edes huomaa, kuinka muut hääräävät ympärillä, kamerat klik klik klik. Ilmassa on ihailua, kuin paikalle olisi tullut rocktähti.

Marina Abramovic
Marina Abramović on opetellut lukuisia eri tekniikoita mielensä tyhjentämiseen ja keskittymiseen. Hänen mielestään performanssitaide voi parhaimmillaan muuttaa myös yleisön mielentilaa.Satu Nurmio / Yle

Se tuntuu nurinkuriselta, koska Abramović on itse vannottanut, ettei taiteilijasta pidä tulla idolia. Sellainen hän kuitenkin on. 55-vuotisen uransa aikana hänestä on tullut maailman tunnetuin performanssitaiteilija ja koko taiteenalan uranuurtaja. 1970-luvulla hän teki rajuja töitä, joissa muun muassa viilsi itseään. 1980-luvulla hän teki performanssitaiteen kuuluisimpia töitä toisen taiteilijan, Ulayn, kanssa. Vuonna 2010 hän sai ihmiset jonottamaan päiväkausia New Yorkin modernin taiteen museoon, koska he halusivat päästä mukaan Abramovićin performanssiin.

Marina Abramovic video.
The Artist Is Present (2010) -videoinstallaatio näyttää Abramovićin ja tämän yleisön kasvot MoMassa tehdystä performanssista.Satu Nurmio / Yle

– Performanssitaiteesta ei ole koskaan tullut valtavirran taidetta, vaan se on aina joutunut kamppailemaan. Mutta minä en ole luovuttanut. Sukupolveni luovutti, he lopettivat 1970-luvulla. Minä jatkan yhä. Ajattele, minä olen 70-vuotias ja yhä vaan teen tätä!

Uusi performanssi koostuu kuoroista

Tukholman Moderna Museetissa on esillä Abramovićin koko uraa esittelevä näyttely. Teoksia eli videoita, kuvia ja installaatioita performansseista on taiteilijan nuoruudesta lähtien ja paikalla esitetään myös yksi uusi performanssi_The Cleaner_ eli siivooja.

– Siivooja voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Voit siivota keittiösi lattian, mutta voit myös siivota sielusi, menneisyytesi, muistosi. Se on puhdistautumisriitti Abramović selittää Yle Uutisten haastattelussa Tukholmassa.

Uusi performanssi esitetään Moderna Museetin viereisessä rakennuksessa, joka oli ennen kirkko. Yleisön pitää astua tilaan ilman kännyköitä tai kelloja. Taiteilija ei halua paljastaa uuden performanssin yksityiskohtia, mutta sen verran hän kertoo, että mukana on paikallisia kuoroja ja jatkuvaa laulua.

– Ruotsalaiset ovat niin ujoja ja sulkeutuneita. Heidän pitää juoda avautuakseen, niin kuin teidän suomalaistenkin. Mutta tajusimme, että täällä on paljon yhteislauluja ja hirveästi kuoroja, joten otimme sen pohjaksi teokseen.

Abramović uskoo, että teos vetoaisi myös suomalaisiin.

– Teillä on Kalevala! Siinähän heimot taistelevat toisiaan vastaan laulamalla. Ja se joka on vahvempi, laulaa toisen suohon.

Yhä enemmän vähempää

Vuonna 1946 syntynyt Marina Abramović on tehnyt taidetta vuosikymmeniä, mutta hänen taiteensa teemat tuntuvat olevan tässä ajassa vieläkin olennaisempia kuin ennen.

Abramović on konmarittanut elämää ja taidetta jo kymmeniä vuosia ennen shoppailuhimoamme ja kännykkäaddiktiotamme

Abramović tähtää performansseissaan puhtaalla tahdonvoimalla mielen puhdistautumiseen ja olennaiseen keskittymiseen.

Siis elämän ja taiteen konmaritusta, jo kymmeniä vuosia ennen shoppailuhimoamme ja kännykkäaddiktiotamme.

Marina Abramovic
The house with the Ocean View -teoksessa Abramović eli 12 päivää new yorkilaisessa galleriassa näissä puitteissa.Satu Nurmio / Yle

– Olemme hyvin laiskoja itsemme kanssa. Aina yritämme päästä helpolla. Jos aina menee helpon kautta, ikinä ei muutu. Päätä sulkea puhelimesi kuudeksi tunniksi. Pistä se pois. Sinun täytyy tehdä päätös ja pitää se. Tahdonvoima on hyvin tärkeää.

Abramović pitää hyvin tärkeänä sitä, että vaikeudet kohdataan eikä niitä vältellä.

– Opit eniten asioista, joista et pidä. Jos teet kaiken aina samalla tavalla, jatkat vain samaa kuviota: olet poikaystävän kanssa, jota vihaat ja seuraava on vielä pahempi tai aina ajaudut elämässäsi asioihin, jotka eivät ole sinulle hyväksi. Kuvion rikkominen on todella vaikeaa.

Armollisuus? Armollisuus on tehnyt meistä kulutusnarkkareita.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kovin tiukalta. Eikö näinä ylisuoriutumisen aikoina itselleen pitäisi olla armollinen?

– Armollisuus? Katso, mitä armollisuus on tehnyt meille. Se on tehnyt meistä kulutusnarkkareita. Otanpa vähän viiniä, teenpä näin koska huvittaa. Emme nuku tarpeeksi, sitten olemme väsyneitä ja stressaantuneita. Katso nyt millaisia olemme. Minusta tiukkuus ja säännöllisyys ovat todella tärkeitä asioita. Kuin vankilassa, mielisairaalassa tai luostarissa.

Mielisairaalaan ja vankilaan Abramović ei meitä passittaisi, mutta luostareiden ankaruuteen hän sen sijaan uskoo. Älä syö sitä, mikä ei ole sinulle hyväksi, muuta huonot tapasi, ole läsnä ja lopeta sinkoileminen.

– Minusta kasvatuksemme sallii, että olemme laiskoja itsemme suhteen. Minut kasvatettiin kuin sotilas. Vihasin äitiäni siitä, mutta nyt ajattelen, että se on parasta, mitä hän teki. Se loi pohjan tälle tiukkuudelle. Jos päätän tehdä jotain, todella päätän, eikä mikään saa minua luovuttamaan.

Taidetta kivusta ja pelosta

Abramovićin teokset ovat vaatineet häneltä itseltään valtavaa ankaruutta ja tahdonvoimaa. Yhdessä hänen alku-uransa merkkiteoksista, Rhythm 10 -performanssissa, hän löi veitsillä sormiensa väliin nopeutetussa tahdissa, kunnes oli haavoittanut itseään kymmenen kertaa. Sitten hän toisti viillot uudestaan. Vuonna 1974 hän antoi napolilaisen gallerian yleisön tehdä itselleen mitä huvittaa, mikä johti muun muassa siihen, että yksi yleisön edustajista viilsi häntä kaulasta ja imi hänen vertaan ja toinen osoitti häntä aseella. Thomas Lips -teoksessaan hän viiltää, polttaa ja jäädyttää itseään. Teos esitettiin ensi kerran vuonna 1975 ja uudestaan Guggenheimissa New Yorkissa vuonna 2005.

Kipu ja vapaus ovat suorassa yhteydessä. Kun kokee sen, mitä pelkää, vapautuu siitä.

– Kipu ja vapaus ovat aivan suorassa suhteessa. Kun koet vaikeudet oikeasti, vapaudut. Kun pääset kivusta yli, olet vapaa ja onnellinen. Olet vapaa pelosta.

Abramovićin mielestä suuren pelon, kuten kuolemanpelon, ajattelu saa meidän lopulta keskittymään olennaiseen.

– Sysäämme sen sivuun ja sotkemme elämämme kaikenmoiseen paskaan, koska emme keskity. Mutta jos oikein ajattelee sitä pelkoa joka päivä, käyttää aikansa paljon luovemmin ja rakentavammin.

Marina Abramovic
Cleaning the mirrow -performanssin uudelleenesitys Moderna Museetissa.Satu Nurmio / Yle

Performanssitaiteen selkäranka

Moderna Museetin näyttely on tiivistä vyörytystä Marina Abramovićin urasta. Näyttelyn keskellä on huone, joka keskittyy Abramovićin ja saksalaisen performanssitaiteilijan Ulayn yhdessä tekemiin teoksiin. 12 vuoden aikana syntyneet teokset ovat performanssitaiteen perusteoksia ja monella tapaa yhä Abramovićin uran ydintä.

Vaikka Abramović on tahdonvoimallaan pystynyt olemaan itselleen ankara, rakkaussuhteissaan hän on toiminut omia neuvojaan vastaan. Näyttelyssä kuultavassa taiteilijan manifestissa Abramović toistaa, että taiteilijan pitäisi välttää rakastumasta toiseen taiteilijaan. Tämän Abramović on kuitenkin tehnyt kolmesti: Ensin hän oli naimisissa käsitetaiteilija Neša Paripovićin kanssa, sitten yhdessä Ulayn kanssa ja myöhemmin naimisissa italialaisen taiteilijan Paolo Canevarin kanssa.

AAA-AAA, 1978
Ulay & Abramović: AAA-AAAUlay/ Marina Abramović

Kuuluisin suhteista on Ulayn ja Abramovićin rakkaus. He tapasivat Abramovićin ollessa vielä naimisissa. Rakkaussuhde oli intensiivinen, kuten myös heidän yhdessä luomansa työt. Yksi pitkäkestoisimmista teoksista oli 90 kertaa esitetty teos Nightsea Crossing, jossa Ulay ja Abramović vain tuijottavat toisiaan istuen paikallaan. Pari myös käveli koko Kiinan muurin kohdaten toisensa keskellä - tähän kohtaamiseen loppui taiteilijoiden suhde ja yhteistyö.

Vaikka Ulay ja Abramović menivät lopulta oikeuteen asti yhteisten töittensä teosoikeuksista, Ulay on eron jälkeen osallistunut Abramovićin näyttelyihin ja oli myös Moderna Museetin avajaisissa paikalla.

Abramovićin elämäkerta Walk through walls (2016) antaa ymmärtää, että vahva syy pariskunnan eroon oli lopulta se, että Abramović menestyi performanssitaiteilijana Ulayta paremmin. Hänestä tuli eron jälkeen Ulayta kuuluisampi. Marina Abramovićin työ löi läpi suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään vuoden 2010 retrospektiivissä New Yorkin MoMassa. Tuolloin näyttelyyn jonotettiin yötä myöten, jotta kävijät pääsisivät tapaamaan Abramovićin.

– Kun aloitin vuosikymmeniä sitten, yleisöni oli kymmeniä ihmisiä. Nyt se oli satoja tuhansia. Minulle on käynyt niin, että yleisöni ei ole enää vain taidemaailma vaan se on koko maailma. Ja se tuo minulle valtavasti vastuuta. Minun pitää taiteellani olla esimerkillinen, mutta myös inhimillinen ja näyttää että olen haavoittuvainen.

Sodan luut löyhkäävät

Moderna Museetissa näytetään kolmea vanhaa performanssia uusina versioina. Esiintyjät on valittu Ruotsista ja he ovat tehneet lukuisia tehtäviä kuuden päivän retriitissä. He paastosivat, eivätkä saaneet puhua toisilleen ja muun muassa laskivat riisinjyviä tuntitolkulla. Harjoituksissa oudot asiat olivat lopulta vaikeimpia, sanoo ruotsalainen muusikko ja performanssitaiteilija Benjamin Quigley.

- Meidän piti kirjoittaa nimemme todella hitaasti, niin että kynän piti koko ajan liikkua, mutta nimen kirjoitukseen kuluisi tunti. En tiedä miksi, mutta tämä oli minulle todella vaikeaa. Oli mielenkiintoista huomata, että jouduin keksimään strategioita, kuinka selviydyn siitä.

Moni Abramovićin performansseista on alun perin toteutettu alasti, mutta avajaispäivinä uudelleen esitetyissä töissä esiintyjillä oli vaatteet. _Balkan Erotique Epic _-videoinstallaatiossa alastomuudelta ei kuitenkaan voi välttyä. Museon seinän peittävät masturboivat miehet ja rintojaan hierovat naiset. Teosta ei voi katsoa, jos pystyssä olevat sukuelimet kiusaannuttavat.

Marina Abramovic
Balkan Erotique Epic (2005) -videoinstallaatio.Satu Nurmio /Yle

Teoksissa käsitellään myös Balkanin sotia. Sota tulee lähelle muun muassa vuonna 1995 ensiesityksensä saaneesta Cleaning the Mirrow -teoksesta. Sitä esitetään nyt uudelleen museossa joka päivä. Siinä nainen pesee hellävaroen luurankoa.

Sota on läsnä myös Venetsian biennaalissa vuonna 1997 kohahduttaneessa Balkan Baroquessa, josta museossa on esillä performanssissa mukana olleita naudan luita ja videot. Teoksessa Abramović istui Venetsian kesäkuumuudessa neljä päivää ja kuusi tuntia ja pesi verisiä luita löyhkän ja ruumismatojen keskellä. Teos voitti Biennaalin pääpalkinnon. Luut haisevat vieläkin.

Marina Abramovic
Balkan Baroque -performanssi voitti Venetsian biennaalisssa pääpalkinnon vuonna 1997. Performanssissa käytettyjä luita on esillä Moderna Museetissa.Satu Nurmio / Yle

Modernan näyttely jatkaa vielä Tanskaan ja Saksaan. Näyttelykokonaisuudessa uutta on se, että esillä on myös Abramovićin nuoruuden ja teini-iän töitä: maalauksia, piirustuksia ja päiväkirjan raapustuksia. Töitä, joista Abramović vielä viime vuonna ilmestyneessä muistelmateoksessaan sanoi, ettei haluaisi ikinä esille. Miksi hän päätti toisin nyt?

– En minä päättänytkään. Kuraattori päätti. Taiteilija ei itse aina tiedä parhaiten, mikä on olennaista. Nuoruudessani maalaamani toistuva teema, törmäävät autot, on ihan sama kuin töissäni Ulayn kanssa. En ollut ikinä nähnyt yhteyttä.

Performanssitaiteen kauneus ja ongelma piilee hetkellisyydessä

Moderna Museetin näyttelyn ongelma on sama kuin performanssitaiteen yleensäkin: koska työt tapahtuvat hetkessä, dokumentointi niistä ei voi koskaan välittää samaa tunnetta kuin itse teos toteutushetkellään. Säilymättömyys ja hetkellisyys on myös pitänyt taiteenlajin marginaalissa. Taidemarkkinat eivät ole niin kiinnostuneita teoksista, joita ei voi keräillä. Abramović on tehnyt taidettaan usein apurahojen turvin.

Marina Abramovićin omaisuus ei ole peräisin taiteesta vaan kiinteistökaupoista Amsterdamissa.

– Se on toki valinta joka täytyy tehdä. Voisin tehdä patsaita, jotka maksavat 7 miljoonaa dollaria. Kun tekee performanssiteoksen, saa vain muiston.

– Mutta taiteessa ei ole kyse rahasta. On surullista, että taiteesta on tullut kulutustuote. Sen täytyy olla muutakin. Historia on täynnä taiteilijoita, jotka eivät tienanneet penniäkään ja tekivät mestariteoksia. Joten minä en koskaan keskity rahaan.

Marina Abramovićin omaisuus ei olekaan peräisin taiteesta vaan kiinteistökaupoista Amsterdamissa. Hän osti aikoinaan vallatun talon, jonka kunnosti ja myi myöhemmin miljoonilla eteen päin. Performanssitaiteen instituuttinsa hän on puolestaan rahoittanut joukkorahoituksella.

Kun istun paikoillani, ihmiset sanovat, että en tee mitään. Kokeilkaa ja ymmärrätte sen helvetillisyyden.

Marina Abramovićin taide on raivostuttanut, itkettänyt ja liikuttanut ihmisiä. The Artist is Present -teoksessa yleisön tunteet vyöryivät taiteilijankin päälle, kun hän vastaanotti yleisöä kolme kuukautta putkeen.

– Taide on aina jonkun asian katsomista. Minun teokseni ovat sitä, että olet osa jotain. Jos harjoitat mieltäsi, voit muuttaa muita ihmisiä. Voit muuttaa tuhansia ihmisiä. Olen harjoitellut 55 vuotta. Alussa se oli hyvin vaikeaa fyysisesti. Nyt se on hyvin vaikeaa henkisesti. Kun istun paikoillani teoksessa, ihmiset sanovat, että en tee mitään. Kokeilkaa. Ja ymmärrätte sen helvetillisyyden.

Moderna Museetin aulassa voi aloittaa harjoittelun. Pitkän pöydän ääressä voi laskea riisiä. Pääsin 39 jyvään kourallisesta. Selvästi harjoiteltavaa vielä on.

Marina Abramovićin The Cleaner -performanssia esitetään 27.2. - 5.3.2017 Eric Ericson Hallissa.

Marina Abramovićin retrospektiivi esillä Moderna Museetissa 18.2 – 21.5 2017.