Lintumies perusti isoon linnunpönttöön oman työhuoneen – "Kai se vaatii jonkinlaisen hulluuden"

Lintukuvauskojulla päivä menee nopeasti lintujen elämää seuratessa. Eikä mikään päivä ole samanlainen.

luontokuvaus
Lintukuvauskoju metsässä.
Minna Heikura / Yle

Maisema on liki pilkkopimeä seitsemän aikoihin aamulla, kun auton nokka starttaa Kouvolan keskustasta kohti päivän retkikohdetta. Kun autoa ajetaan parkkiin muutaman kymmenen minuutin päästä metsän laidalla, aamu on ehtinyt jo valjeta ja valaista tienoon.

Parkkipaikalta kävellään paikoin liukasta polkua pitkin kohti vanhaa metsää. Siellä odottaa pieni ja vaalean rusehtava lintukuvauskoju, jonne mahtuu juuri ja juuri kaksi kuvaajaa seuraamaan päivän tapahtumia.

Sisäänkäynti on niin matala, että päätä pitää varoa. Sisällä on kaksi penkkiä ja jokaista seinää kiertää kapea pöytäkaistale, jonka päälle kamerat asetellaan. Kojuun on mahdollista asentaa myös laveri, jolla yksi ihminen mahtuisi vaikka nukkumaankin, jos haluaa viettää yön kuvaamassa.

Kouvolalainen luontokuvaaja Eero Korkee sai vanhan kuvauskojun tuttavaltaan ja elvytti sen uudelleen vireeseen viime syksynä. Siitä lähtien hän on kulkenut kojulla kuvaamassa 2–3 päivänä viikossa kuvaamassa lintuja. Välillä yksin, välillä kavereiden kanssa. Siihen päälle tulevat huoltopäivät.

Korkee on pitänyt kuvauspäivistä päiväkirjaa, joten lintujen liikkeet ovat tulleet tutuksi.

Närhi puussa.
Närhi haki pikaisesti ruokaa kojun liepeiltä.Minna Heikura / Yle

– Kyllä ne melkein pääsääntöisesti samoihin aikoihin tulevat, niin kuin tänäkin aamuna. Varttia vaille kahdeksan olimme kojulla ja kahdeksan aikaan jo piipahti kanahaukka ruokailemassa kymmenkunta minuuttia. On kiva seurata, miten aikataulu kevään aikana muuttuu.

Kokenut luontokuvaaja ehtii tallentaa otoksen nopeasti paikalla käyvästä kanahaukasta, mutta kokemattomampi saa kameralle vain vilauksen.

"Kojukuvaus vie mennessään"

Kanahaukkaa Eero Korkee on kuvannut menneinä kuukausina runsaasti. Koiraan ja naaraan tuntee Korkeen mukaan koon perusteella, sillä koiras on pienempi. Nuori ja vanha ovat taas erivärisiä.

– Ruokailemassa käynyt naaras on rohkeampi ja oikeastaan hallitsee tässä. Alussa koiras tuskin uskalsi tulla tähän ruokailemaan. Se huusi tuolla puissa nälissään. Kun naaras lähti syömästä, koiras saattoi piipahtaa tässä, Korkee naurahtaa.

Kojun ympärillä on umpinaista, hyvin vanhaa kuusimetsää. Kojun takaa löytyy myös hieman nuorempaa mäntymetsää. Runsas naava puissa kielii metsän voivan hyvin.

Eero Korkee.
Luontokuvaaja Eero Korkee on kuvannut lintuja kojusta jo monta kuukautta.Minna heikura / Yle

Oikealla puolella on pikkulintujen ruokintapaikka. Vasemmalla on toinen ruokintapaikka, johon on kasattu rekvisiittaa kuten keloa, joihin taas on laitettu läskiä muun muassa tikkoja varten. Kojun edustalla on metsää vasten aukeampi alue, jonne kanahaukkakin pääsääntöisesti laskeutuu syömään sinne tuotua kalaa.

– Kojukuvaus vie mennessään. Aina odottaa, mitä tapahtuu jatkossa, Korkee pohtii.

"Mikään päivä ei ole samanlainen"

Luontokuvaaja Eero Korkee on aiemmin kuvannut pääsääntöisesti maisemia. Lisäksi kameralle on tallentunut aiemmin luonnossa liikkuessa esimerkiksi hanhien muuttoa ja joutsenia.

2000-luvun alussa Pohjois-Karjalassa Ilomantsissa hän kuvasi kuvauskojulta karhua, mutta lintukuvauskojulla Korkee on viettänyt tänä talvena ensimmäiset viikkonsa.

Kai se vaatii jonkinlaisen hulluuden ja pitkäjänteisyyttä, että istuu täällä kojussa pidempään.

Eero Korkee

– Huonompikin kojupäivä voittaa kotiolot, Korkee vitsailee.

– Kai se vaatii jonkinlaisen hulluuden ja pitkäjänteisyyttä, että istuu täällä kojussa pidempään. Mikään päivä ei ole samanlainen. Joku päivä on vilkkaampi lintujen suhteen ja joku taas hiljaisempi.

Toistaksi kevään lämpimin kuvauspäivä osoittautuu varsin hiljaiseksi. Kojun ympärillä käy ruokailemassa muun muassa muutama tikka, punatulkkuja, keltasirkkuja, hömötiainen ja piipahtaapa närhikin hakemassa osansa. Sen sijaan kanahaukka ei paikalle enää tule, vaikka se välillä äänellään ilmoittaakin olevansa lähistöllä.

Keltasirkku.
Viherpeippo piipahti kojulla.Minna Heikura / Yle

Lintujen kuvaaminen vaatii tuuria

Suomen Luonnonvalokuvaajat SVL ry:n järjestösihteeri Timo Saarinen kertoo, että varsinkin petolintujen kohdalla lintukuvauskojut ovat käytännössä ainut vaihtoehto, mikäli niitä mielii saada kuvattua kunnolla. Pikkulintuja saa kuvattua kotipihallakin, mutta kuvauskojulla myös niistä kuvia saa otettua lähempää.

Lintujen kuvaaminen kuvauskojullakin vaatii paljon tuuria.

– Vaikeita linnut ovat kuvata, varsinkin lentokuvat. Paikallaan jököttäviä saa kuvattua kyllä. Kuvaahan ei oteta, vaan luonto antaa sen kuvan minkä sieltä saa, huomauttaa puolestaan luontokuvaaja Eero Korkee.

Korkee kertoo laskeneensa kojulla 16 eri lajia. Hän toivoo, että kevät toisi tullessaan lintukojulle kotkan.

Punatulkkuja puussa.
Kuvauskojulla käy usein punatulkkuja ruokailemassa.Minna Heikura / Yle

Kuvauspäivät ovat tavallisesti alkaneet seitsemän jälkeen aamulla ja venyvät 6–8 tuntiin. Kevään lähestyessä ja valon lisääntyessä myös kuvauspäivät pitenevät.

– Päivät kuluvat nopeasti seuratessa lintujen elämää. Tämä on aikaa vievää ja mukava harrastus. Vaikka tuntuu vähän, että on itsekin pöntössä niin kuin linnutkin, Korkee nauraa.