Onko vanha kirja jätettä? Elävän Kirjallisuuden Festivaalilla kirjoista syntyy origameja ja performanssia

Kaikki nuoret eivät irvistele kirjalle, vaikka kännykän räplääminen onkin tehnyt lukuhetkistä harvinaisempia. Järjestäjät toivovat nuoria mukaan tamperelaisfestariin.

kirjallisuus
Nuori Anni toisessa kädessään kirja ja toisessa kännykkä.
Anni-Sofia Savela valitsee lukemiseen mieluummin kirjan kuin näyttöpäätteen.Mauri Tikkamäki / Yle

Onko kyseessä poikkeava nuori, jos hän näyttöruudun sijasta tuijottaakin kirjaa?

– Itse luen kirjoja, mutta kaveripiirissä kirjat eivät välttämättä ole yhtä suosittuja kuin some. Kyllä voidaan sanoa, että kirjojen lukeminen on vähentynyt, arvioi satunnaisesti Tesomalta tavattu nuori opiskelija Anni-Sofia Savela.

Jätteeksi hän ei sentään kirjaa luokittelisi, vaikka moni onkin nähnyt lukukuntoisia kirjoja roskien joukossa. Esimerkiksi Kangasalla nousi suuri haloo siitä, kun lopettaneen Suoraman kirjaston kirjoja joutui roskiin pari vuotta sitten. Kirjat päätyivät siirtolavalle, kun niitä ei mikään taho huolinut.

Kirjoista syntyy origameja ja performanssia

Kirjan elinkaari saattaa bisnesmielessä olla aika lyhyt. Myymättä jääneet kirjat saattavat päätyä roskiin. Kulttuuri tuottaa näin jätettä, mikä näytetään ihan kirjaimellisesti Elävien Kirjojen Festivaalilla (siirryt toiseen palveluun) Tampereella tänä viikonloppuna.

Runoilija Juha Rautio on mukana tekemässä Jätepato 100 -nimistä performanssia Työväenmuseo Werstaalla.

– Performanssi näyttää kulttuurin kääntöpuolen, sen mitä ei parrasvaloissa nähdä. Kulttuuri tuottaa myös suuren määrän jätettä, myös henkistä, sanoo Juha Rautio.

Kirjaa käsitellään viikonlopun festivaaleilla fyysisenä esineenä muutenkin. Lahjoitus- ja jätekirjoista taitellaan origameja. Myös kirjan kuvittamisen prosessi on esillä.

"Kirjoittaessa ei ajattele rahaa"

Festarin pääteemana on sivullisuus ja ulkopuolisuus. Monimerkityksellisen Sivulla-otsikon alla puhutaan kirjoittajan sivullisuudesta. Voidaanko syrjäytymisestä kertoa dokumentein tai kirjallisuuden kautta, sitä pohditaan paneelikeskustelussa.

Entä kannattaako runokirjoja julkaista? Kysymys on näillä festivaaleilla turha, sanovat järjestäjät.

– Kirjoittaessa ei ajattele rahaa, vaan jotain muuta, sanoo kolme runokirjaa julkaissut Juha Rautio.

Juha Rautio ja Marleena Huuhka
Juha Rautio ja Marleena Huuhka ovat Elävän Kirjallisuuden Festivaalin veteraaneja.Mauri Tikkamäki / Yle

– Runoilija on marginaalinen ihminen ja runo on marginaalinen ilmiö. Tuleeko siitä joskus jotain muuta tai suosittua, sitä me kirjoittajat emme ehkä koskaan saa tietää, hän pohtii.

Elävän Kirjallisuuden Festivaali perustettiin yhdeksän vuotta sitten vaihtoehdoksi kaupallisille ja henkilökeskeisille kirjamessuille. Perustajina olivat kirjallisuuden opiskelijat.

– Se syntyi ensin Tampereen kirjamessujen varjofestivaaliksi. Ehkä se oli silloin kapinaa, mutta nyt kun olemme jo yhdeksättä kertaa mukana, tunnemme itsemme jo jonkinasteisiksi veteraaneiksi, kertoo vastaava tuottaja Marleena Huuhka.