Hyvä vanhempi saa syyllistyäkin: "Vaikea olla ottamatta paineita, kun kuuntelee naapuria"

Vanhemmat syyllistyvät helposti, mutta samalla he eivät ole kovin suvaitsevaisia toistenkaan vanhempien valintoja kohtaan.

vanhemmat
Isä ja lapsi kävelevät.
Vanhempi voi syyllistyä helposti miettiessään vanhemmuuttaan ja sitä, onko riittävän hyvä vanhempi lapselleen?Olichel / Pixabay

Omille jälkeläisille halutaan antaa parasta mahdollista kasvatusta. Jotkut vanhemmat saattavat pitää omaa kasvatustyyliään ainoana oikeana, mikä johtaa toisinaan toisten vanhempien valintojen tuomitsemiseen.

– Äidit ja isät eivät aina jaksa muistaa, että omat vanhemmuuden valinnat eivät ole yleistettävissä muihin perheisiin. Lapsi ei myöskään ole niin sanottu kisällinäyte, jota pitäisi prepata ja treenata, sanoo neuvola- ja koululääkäri Riikka Riihonen.

Toivottavasti syyllisyys ei vain tunteena jäisi päälle, vaan siitä nousisi kysymys, menikö putkeen?

Riikka Riihonen

Valinnat muuttuvat usein vaikeammiksi, kun lapsi kasvaa ja siirrytään vaikka päiväkoti- tai koulumaailmaan.

– Omat ratkaisut tuntuvat vanhemmista usein ainoilta mahdollisilta, ja ovatkin sellaisia juuri sinä hetkenä juuri siinä perheessä. Samasta syystä voi kuitenkin olla vaikeuksia hyväksyä, että toiset vanhemmat tekevät toisenlaisia valintoja. Toisten erilaiset valinnat voivat myös kyseenalaistaa omaa vanhemmuutta, kertoo Riihonen.

Epävarmaa ja paineista ympäristöä on vaikea sietää

Muiden äitien ja isien valinnat on helpompi torjua epäsopivina ja typerinä kuin ajatella, että asiat voikin tehdä monella tavalla.

– Monen on vaikea sietää epävarmuutta, ja erityisesti omassa vanhemmuudessa onnistuminen on yleensä kaikille tärkeää, sanoo neuvola- ja koululääkäri Riikka Riihonen.

Paineita vanhemmuudesta suoriutumiseen tulee toki myös ympäristöstä. Osa paineista on kuviteltuja tai omaksuttuja, esimerkiksi suosittujen blogien tai somen kautta syntyy käsityksiä siitä, mitä ovat vanhemmuuden normit.

Vaikka useimmat vanhemmat tiedostavat, että oman lapsen kautta ei voi suorittaa elämää, on vaikea olla ottamatta paineita

Riikka Riihonen

Lapsen suoritukset voivat muuttua myös vanhemmuuden onnistumisen mittariksi.

– Osa paineista voi tulla esimerkiksi lapsen kaverien vanhemmilta. Vaikka useimmat vanhemmat tiedostavat, että oman lapsen kautta ei voi suorittaa elämää, on vaikea olla ottamatta paineita, kun kuuntelee naapuria, että mitä hänen lapsensa jo osaa.

Mokaava vanhempi kasvattaa lapsen selviytymistaitoja

Vanhemmat voivat syyllistyä helposti miettiessään vanhemmuuttaan ja sitä, ovatko riittävän hyviä äitinä ja isänä. Tämä on täysin luonnollista.

– Ei ole yhtä ainoaa tapaa olla vanhempi. Suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus vähentävät niin muiden syyllistämistä kuin omaakin syyllistymistä, summaa Riihonen.

– Vanhempi pyrkii antamaan lapselleen mahdollisimman toimivat eväät elämää varten. Painopisteitä on hyvin erilaisia: jotkut yrittävät tarjota vaikkapa mahdollisimman luonnonmukaista ravintoa, jotkut taas panostavat harrastuksiin, jotkut painottavat koulunkäynnin tärkeyttä.

Vauvan käsi.
Suomessa ei ole kulttuuriperintönä kovin sensitiivisen vanhemmuuden mallia, joten monet nykyäidit ja -isät ovat aluksi vähän ymmällään siitä, miten heidän pitäisi toimia lastensa kanssa.AOP

Neuvola- ja koululääkäri Riikka Riihonen mukaan syyllisyys on tunne, joka saa suuntaamaan huomion itseen ja omaan toimintaan.

– Toivottavasti syyllisyys ei vain tunteena jäisi päälle, vaan siitä nousisi kysymys: menikö putkeen? Jos ei, mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Ja ennen kaikkea, miten toimin seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa?

Vanhemman mokatessa lapsi oppii tärkeitä selviytymistaitoja: mitä tehdä silloin, kun asiat menevät mönkään sekä kuinka ottaa asioita puheeksi tai pyytää anteeksi.

Lapsuuskulttuuri ja kalliit lastenvaatteet

Lasten elämänlaadulla on paljon isompi painoarvo kuin vaikka pari vuosikymmentä sitten, ja lasten etu otetaan nykyisin huomioon todella hyvin perheiden arkipäivässä. Joskus lasten elämänpiiristä tulee myös vanhemmille elämän sisältö.

– Jotkut vanhemmat alkavat tavallaan harrastaa lapsuuskulttuuria. Julkisuudessa esiin noussut lastenvaatteiden keräily voi olla tällaisesta asiasta esimerkki. Lasten elämänpiiriin kuuluvien asioiden harrastaminen tavalla tai toisella sopii monille perheille ja jopa voimaannuttaa vanhempia, eikä siinä ole mitään vikaa.

Voi olla haaste vanhemmalle hyväksyä, että oma lapsi ei ehkä olekaan matematiikkanero, mutta sen sijaan aivan loistava käsitöissä tai historiassa.

Riikka Riihonen

Riihosen mukaan joskus kuitenkin voi hämärtyä se, mikä vanhemmuudessa on oikeasti tärkeää. Onko tärkeää esimerkiksi se, että lapsella on esimerkiksi jokin tietty kallis vaate, vai voiko tarvittaessa tyytyä vähempäänkin?

– Jos lapsella on vaikka intensiivinen urheiluharrastus, joskus kyseinen harrastus sekä siihen liittyvät vapaaehtoistoiminnot ja sosiaalinen puoli voivat jopa olla tärkeämpi vanhemmalle kuin lapselle. Joskus tämäntyyppisen viite- tai harrastusryhmän kautta voi syntyä lisäpaineita vanhemmuuteen, kertoo neuvola- ja koululääkäri Riikka Riihonen.

Lapsen kyvyt voivat olla erilaisia kuin vanhemman toiveet

Vanhemman tavoitteiden ja toiveiden alta on tärkeää nähdä myös itse lapsi. Riihonen näkee, että lapsen näkökulmasta moni vanhemman hyvää hyvyyttään haluama asia voi olla vähemmän tärkeä tai jopa haitallinen.

– Lapsi voi lopulta haluta ihan erilaisia asioita kuin mitä vanhempi luulee hänen haluavan. Lapsen kyvyt voivat olla myös erilaiset kuin mitä vanhemmat toivoisivat. Voi olla haaste vanhemmalle hyväksyä, että oma lapsi ei ehkä olekaan matematiikkanero, mutta sen sijaan aivan loistava käsitöissä tai historiassa.

Samaan aikaan voi toisaalta hämärtyä, mikä vanhemmuudessa on todella tärkeää ja sellaista, että siitä ei voi tinkiä.

Riikka Riihonen

Suomessa ei ole kulttuuriperintönä kovin sensitiivisen vanhemmuuden mallia, joten monet nykyäidit ja -isät ovat aluksi vähän ymmällään siitä, miten heidän pitäisi toimia lastensa kanssa.

– He tahtovat tehdä parhaansa, mutta joutuvat usein aloittamaan puhtaalta pöydältä ja miettimään, mitä asioita haluavat vanhempana lapselleen opettaa.

Kuinka ympäristö ja läheiset kohtelevat vanhempaa

Vanhemmuuteen kuuluu niin lämmintä välittämistä, rakastavaa hoivaa, rajojen asettamista kuin napakkaa vaatimistakin.

– Kokemus oman vanhemmuuden laadusta liittyy muuhunkin kuin näihin ominaispiirteisiin. Kuinka ympäristö ja läheiset kohtelevat vanhempaa, vaikuttaa siihen, minkälainen omanarvontunne vanhemmalla on.

– Erityisen nuoret tai iäkkäät tai etnistä vähemmistöä edustavat vanhemmat voivat kohdata paljon ennakkoluuloja oman vanhemmuutensa suhteen. Vanhemman olo voi olla aika yksinäinen ja hän voi kokea itsensä huonoksi vanhemmaksi, sanoo Riihonen.

Näin saattaa käydä, jos vieraat ja tutut ihmiset ihmettelevät vanhempaa eivätkä osoita kannustusta elein ja sanoin.

Lapsi ja aikuinen katsovat joelle.
Vanhemmuuteen liittyvät valinnat muuttuvat usein vaikeammiksi, kun lapsi kasvaa ja siirtyy päiväkoti- tai koulumaailmaan.Tiia Hemminki / Yle

Tutkimuksista tiedetään myös, että niin sanottujen vaativan temperamentin vauvojen vanhemmat kokevat itsensä huonommiksi vanhemmiksi kuin niin sanotun helpon temperamentin vauvojen vanhemmat.

– Tämä selittyy sillä, että vaikka temperamentiltaan vaikeamman vauvan vanhempi tekisi kaikkensa, vauva ei silti välttämättä ole tyytyväinen.

– Toisaalta niin kutsutun helpon temperamentin vauva on usein tyytyväinen olosuhteista riippumatta, joten helpon vauvan vanhemmat saavat useammin myönteisen palautteen ja kokemuksen siitä, että ovat hyviä vanhempia.

Asiallinen keskustelu vaatii muutamaa ominaisuutta

Nettikulttuuri vaikuttaa siihen, miten vanhemmuudesta keskustellaan. Niin kauan kuin netissä voidaan sanoa mitä tahansa, myös vanhemmuudesta käytävä keskustelu ajautuu helposti negatiiviseen kierteeseen nimenomaan somessa, jossa on helppo sanoa kelle tahansa mitä tahansa, sanoo neuvola- ja koululääkäri Riikka Riihonen.

Miten voidaan sitten keskustella ilman, että vedetään heti herneet nenään? Asiallinen keskustelu vaatii muutamaa ominaisuutta: kuuntelukykyä, uteliaisuutta, myötätuntoisuutta ja kykyä tunnistaa omat tunteensa. Lisäksi olisi tärkeä ymmärtää, että omassa perheessä koetut asiat eivät aina ole yleistettävissä toisiin perheisiin.

– Enemmänkin kannattaisi suunnata omaa uteliaisuutta ja myötätuntoisuutta siihen, miten erilaisia me ihmiset olemme niin vanhempina kuin muutenkin ja kuunnella kiinnostuneena toisten tarinoita.

Vaikka temperamentiltaan vaikeamman vauvan vanhempi tekisi kaikkensa, vauva ei silti välttämättä ole tyytyväinen.

Riikka Riihonen

Ihmiset eivät yleensä pidä siitä, että heitä neuvotaan asioissa, joista he eivät itse neuvoa pyydä. Eivät vanhemmuudessakaan.

– Tässä tullaan lisäksi mielestäni jälleen myös siihen asiaan, että monet asiat vanhemmuudessa eivät ole yleistettävissä oman perheen ulkopuolelle. Erilaisia keinoja kannattaakin vanhemmuuden pulmatilanteissa aktiivisesti etsiä ja poimia sitten ne keinot, jotka tuntuvat itselle luontevimmilta, kertoo Riihonen.