Könkkö-kotkasta tuli kalastajan kaveri

Kalastaja Pekka Rintamaa on päässyt aitiopaikalta todistamaan Pirkanmaan Pyhäjärven merikotkailmiötä.

merikotka
Kalastaja Pekka Rintamaa

Järven yllä, matalalla kaarteleva merikotka on vaikuttava näky. Pyhäjärven Säijänselällä Pirkanmaalla kalastava Pekka Rintamaa ei kuitenkaan enää kotkia nähdessään hätkähdä.

Merikotkista on tullut Rintamaan jokatalvisia kavereita, jotka osaavat tulla verkkoavannoille odottamaan tuoretta kala-ateriaa. Vuosi vuodelta niitä on enemmän. Normaalisti varovainen lintu on tullut luottavaisemmaksi.

Merikotka Pyhäjärven jäällä Lempäälässä.
Pekka Rintamaa on antanut kesyimmälle kotkalle nimeksi "Könkkö". Jussi Mansikka / Yle

– Kotkat tietää, että kohta saa ruokaa. Ja että ei toi hölmö mitään heille tee. Kun on yksin kokemassa verkkoja, ne tulee ihan parin, kolmenkymmenen metrin päähän, Rintamaa kertoilee.

Könkkö nostelee päätänsä siihen malliin, että mitäs on tänään lounaalla.

Pekka Rintamaa

Tällä kertaa Rintamaan touhuja seuraa seitsemän eri-ikäistä kotkaa. Ne kököttävät ja koikkelehtivat jäällä, arviolta sadan metrin päässä verkkoja nostavasta kalastajasta. Osa yksilöistä on käynyt samoilla apajilla jo useampana vuonna. Rintamaa tuntee niiden ulkonäön ja metkut.

– Könkkö on joukon kesyin. Se on utelias, nostelee päätänsä siihen malliin, että mitäs on tänään lounaalla. Muut pysyy vähän kauempana, mutta kyllä nekin lentää ihan muutaman metrin päässä piposta. Humahtaa vaan.

Kalastaja irrottaa kalaa verkosta.
Verkoista nousevat kuhat ja katiskaan eksyneet mateet Rintamaa myy Tampereen ravintoloihin ja kauppahalliin.Jussi Mansikka / Yle

Sisävesien merikotkista puhutaan jo ilmiönä

Pyhäjärven kalastajien avannoille merikotkat ilmaantuivat kuutisen vuotta sitten. Parhaalla kertaa Rintamaa on nähnyt parikymmentä lintua, mutta samoilta vesiltä on tänä talvena raportoitu jopa 75 yksilön parvi. Se on ennätys.

– Jos on paljon kalastajia, ne jakautuvat eri puolille järveä. Mutta joskus viikolla, kun täällä ei juuri muita ole, ne saattavat kasaantua yhdelle avannolle, Rintamaa kuvailee.

Myös naapurimaakunnassa Kanta-Hämeessä lintuharrastajat puhuvat sisävesien merikotkailmiöstä. Esimerkiksi Vanajavedellä on kolmena viime vuonna tehty havaintoja huomattavista merikotkaparvista.

Sulkavia, lahnoja ja pasureita jäällä.
Rintamaa jättää kotkille sulkavat, lahnat ja pasurit. Jussi Mansikka / Yle

Ihmisille kelpaamatonta saalista nousee Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen isoista järvistä niin paljon, että se tarjoaa helpon aterian suuremmallekin porukalle. Tälläkin reissulla Rintamaa saa irrotella kuhaverkostaan ison kasan roskakalaa.

– Mää jätän merikotkille sulkavat, lahnat ja pasurit. Niillä ei valitettavasti ole kaupallista arvoa, ne on kotkan ruokaa.

– Paras kotkanbongausaika on nyt ja tästä keväämmäs. Sulkavan määrä lisääntyy päivä päivältä – kotkat on kohta niin lihavia, ettei ne jaksa lentää, Rintamaa nauraa.

Kalastaja kävelee jäällä.
Jussi Mansikka / Yle

Merikotkien suojelu uskomaton menestystarina

Merikotkakannan pelastaminen sukupuuton partaalta on yksi Suomen luonnonsuojelun innostavimmista menestystarinoista.

Vielä muutama vuosikymmen sitten merikotka oli tarunomaisen harvinainen näky Suomessa. Ympäristömyrkyt olivat vieneet lähes kokonaan ravintoketjun huipulla olevien lintujen lisääntymiskyvyn. Myös vainoaminen vaikutti siihen, että merikotka oli katoamassa Suomen luonnosta.

Kannan surkeaan tilaan havahduttiin 1960-luvulla. Laji pelastui vuosikymmeniä kestäneen sitkeän suojelutyön ansiosta.

Merikotkan selviämisestä on kiittäminen suojelulle omistautuneita lintumiehiä sekä Maailman Luonnon Säätiön, WWF Suomen merikotkatyöryhmää. Tärkein yksittäinen suojelutoimi oli saaristossa ylläpidetty talviruokinta, jolla tarjottiin kotkille myrkytöntä ravintoa.

Hiihtäjät vetävät jäällä pulkkaa, jossa jäätyneitä sianruhoja.
Ruokintaa 1970-luvun lopulla Saaristomerellä.Seppo Keränen

Yksi varhaisimmista merikotkien suojeluveteraaneista on lintuharrastaja Martti Hario, joka muistelee WWF:n vastajulkaisemassa merikotkatyöryhmän historiikissa (siirryt toiseen palveluun) kevättä vuonna 1971:

"Olin kuullut, että Ruotsissa vapaaehtoiset ruokkivat talvisin merikotkia. Luin Pohjolan linnut värikuvin -teoksesta, että Suomen vahvin kotkapitäjä oli Föglö. Irrotin rättisitikasta takapenkin, sulloin tilalle kuolleita sikoja ja ajoin jouset pohjassa Turkuun lautalle ja seuraavana päivänä Föglön jäille.”

Vuosikymmenten varrella merikotkan suojelutyöhön osallistui satoja vapaaehtoisia. Kanta elpyi aluksi hyvin hitaasti, mutta 2000-luvun alussa alkoi pelastava nousu, joka näkyy nyt myös sisämaassa. Tällä hetkellä Suomessa tiedetään olevan noin 490 asuttua merikotkareviiriä.

– Niitä on todennäköisesti hiukan enemmänkin, sillä osa saattaa olla piilossa, sanoo WWF:n merikotkatyöryhmän seurantavastaava Heikki Lokki.

Merikotka lennossa
Suurimpien merikotkien siipien kärkiväli voi olla liki 2,5 metriä. Kalle Heikkinen / Yle

Pirkanmaan talvi-ilmiö omaa luokkaansa

Pirkanmaan talvisessa merikotkailmiössä on kyse luultavasti muuttavista linnuista, jotka ovat matkalla Satakunnan ja Varsinais-Suomen rannikkovesiltä mm. Lappiin ja Venäjälle.

Heikki Lokin mukaan Pirkanmaan ilmiö on ainutlaatuinen Suomessa.

Merikotkien asettuminen Pirkanmaan järvien jäille on tapahtunut todella nopeasti.

Heikki Lokki

– En tiedä, että sisämaassa olisi muualla näin suuria määriä. Muutaman yksilön porukoita voi nähdä nykyään melkein missä vaan, mutta useiden kymmenien lintujen parvet ovat harvinaisia, Lokki sanoo.

– Merikotkien asettuminen ruokailemaan Pirkanmaan järvien jäille on tapahtunut todella nopeasti. Pirkanmaalla on kohtalaisen paljon kalastajia ja merikotkat ovat ilmeisesti oppineet, että siellä on jättökalaa tarjolla talvella ja kevättalvella.

WWF Suomen merikotkatyöryhmän seurantavastaava Heikki Lokki aamu-tv:n vieraana 2. elokuuta.
WWF Suomen merikotkatyöryhmän seurantavastaava Heikki Lokki aamu-tv:n vieraana 2.8.2016.Yle

Kesäksi kotkat hajaantuvat laajalle alueelle, kun ruokaa on saatavissa runsaasti muualtakin kuin verkkoavannoilta. Lokki arvioi, että Lapin ja Venäjän lisäksi linnut siirtyvät Suomenlahdelle ja Pohjanlahdelle, ja jotkut niistä notkuvat sisävesilläkin.

Osa merikotkista on asettunut Pirkanmaalle vakituisesti. Tähän mennessä maakunnasta on löytynyt neljä pesää. Vuosina 2015 ja 2016 tehdyt pesimähavainnot ovat ensimmäisiä Pirkanmaalla.

Huippusaalistaja laittaa saaliseläimet uuden eteen

WWF:n merikotkatyöryhmä seuraa mielenkiinnolla, miten kannan vahvistuminen etenee ja millaisia vaikutuksia sillä on esimerkiksi muihin lintuihin. Saaliseläimet ovat joutuneet tilanteeseen, jollaista ei ole ollut 150 vuoteen.

– Aiemmin saaristossa esimerkiksi vesilintukannat pääsivät kasvamaan rauhassa, kun huippusaalistaja puuttui. Nyt asetelmia katsotaan uudelleen ja kaikkia se ei ilahduta, Heikki Lokki toteaa.

Esimerkiksi Saaristomerellä haahkojen väheneminen on sälytetty merikotkien piikkiin. Se aiheuttaa kitkaa metsästäjien, mutta myös luonnonsuojelijoiden suuntaan.

Jo nyt merikotkia kuolee yksilöiden välisissä ilmataisteluissa.

Heikki Lokki

Lokki toivoo, että merikotkakannan annetaan tasaantua rauhassa. Kotkien tehoruokinta on jo vuosia sitten lopetettu. Luonto tasaa kannat, uskoo Lokki.

– Usein käy niin, että kanta voi kasvaa suureksi, kunnes se sitten asettuu. Jo nyt merikotkia kuolee yksilöiden välisissä ilma- eli reviiritaisteluissa. Myös poikastuotto alenee, kun yksilöiden välinen rajankäynti alkaa viedä aikaa poikasten ruokkimiselta.

Merikotka on myös laajentanut omaa ruokalistaansa. Niiden tiedetään jo verottavan esimerkiksi vahvistunutta merimetsokantaa.

Merikotkat levittäytyvät muillekin järville

Kalastaja Rintamaa on merikotkien seurasta mielissään. Vaikka niiden läsnäolo onkin jo arkipäivää, lintujen touhuja on kiinnostavaa seurata.

– Se on hauska näytelmä, kun esimerkiksi korpit kiusaa niitä. Joskus kotkat ajavat jänistä takaa täällä jäällä. Sitä tulee katsottua, että kuinka siinä käy.

Linnut pitävät myös järven jätehuollosta huolen.

– Tästä kun mennään muutama viikko eteenpäin, niin siinä on sitten lokkejakin samaan satsiin ja täällä on aika kaakatus jo. Sitten ei mene kuin viisi minuuttia, niin tuossa ei ole suomuakaan, kaikki on syöty.

Myös Rintamaa uskoo, että merikotkien määrä yhdellä alueella ei voi kasvaa rajattomasti. Hän ennustaa, että kotkat viihtyvät Pyhäjärvellä niin kauan kuin särkikaloja riittää.

– Ei noita lätysköitäkään loputtomiin tule. Tottakai kotkat varmaan sitten leviävät muille alueille.

Kotkia järven jäällä kaukaisuudessa.
Rintamaan mukaan paras merikotkien bongausaika on kevättalvella. Varovaiset linnut ovat usein liikkeellä päivän valjetessa, aamun rauhallisina tunteina. Jussi Mansikka / Yle