1. yle.fi
  2. Uutiset

Thaimaassa suomalaisia päätyy pennittömäksi joka viikko – Rahaton Jari nukkuu aurinkotuolissa

Paratiisin varjoihin unohtuneita eivät usein tavoita Suomen eivätkä Thaimaan viranomaiset. Juttu on julkaistu vuonna 2017.

Thaimaa
Juha kasvot pikselöityinä.
Jari tuli Pattayalle, kun liiketoimet Kambodžassa kariutuivat. Mika Mäkeläinen / Yle

*PATTAYA *Sandaaleissa, shortseissa ja kauluspaidassa nelikymppinen suomalaismies "Jari" ei erotu mitenkään turistien joukosta Pattayan vilkkaalla rantakadulla. Syvä rusketus näkyy päälle, mutta rahattomuus ei.

Rantakahvila on täynnä länsimaalaisia, mutta Jari istuu pöytään vain, jos joku muu tarjoaa.

– Yleensä syön vain kaksi ateriaa viikossa, hän sanoo.

Joka päivä ei hänen mielestään edes kannattaisi syödä, koska silloin olisi koko ajan nälkä.

– Jollain aina sydän heltyy sen verran, että saa ruokarahaa, Jari kertoo.

Useimmiten auttajat ovat tavallisia thaimaalaisia, itsekin köyhiä. Ja jos ruokarahaa ei satu saamaan, sitten Jari on syömättä.

Jarilla on tapana käyskennellä yöt pitkin Pattayan kujia ja jutella ihmisten kanssa. Heille Jari kertoo tarinaansa siitä, miten hän päätyi viime toukokuussa Pattayalle ja miten hänen koko omaisuutensa mahtuu nyt selkäreppuun.

Rahat paloivat Kambodžassa

Vielä pari vuotta sitten Kaakkois-Aasia tuntui lämpimältä ja mukavalta. Jari halusi perustaa ravintoloita Kambodžassa. Ja perustikin, mutta omat rahat hävisivät nopeasti kambodžalaisiin taskuihin.

– Olin väärien ihmisten kanssa tekemisissä, huijauksen maku siitä jäi ja kaikki meni. Ei ollut tarpeeksi pätevyyttä hoitaa niitä hommia, Jari tunnustaa.

Olisi pitänyt käyttää ulkopuolista lakimiestä yritystoiminnan aloittamisessa, hän sanoo nyt.

Kambodžan takaiskun jälkeen Jari tuli Pattayalle, jonka hän tunsi entuudestaan.

Pattayan ranta.
Joillekin ulkomaalaisille Pattayan rannasta on tullut pysyvä asuinpaikka.Mika Mäkeläinen / Yle

Ensimmäiset kuukaudet Jari kertoo selvinneensä alle euron päiväbudjetilla, nyt ei ole sitäkään vähää.

Kun Jarilla ei ollut enää maksaa majapaikkaa eikä ruokaa, lähti myös panttina ollut kännykkä. Toinen matkapuhelin varastettiin yöllä repusta rannalla. Reppu palautettiin, kun mies tiedettiin rahattomaksi, mutta ilman kännykkää.

Sen jälkeen, yli puoleen vuoteen, Jari ei ole ollut yhteydessä kehenkään Suomessa – ei, vaikka hänellä on Suomessa neljä lasta. Välit ex-puolisoon ovat katkenneet.

Yöt kadulla, unet aurinkotuolissa

Aluksi Jari nukkui rannalla. Siellä näkyy jopa keskellä päivää muitakin kodittomia, lähinnä tosin thaimaalaisia.

Unen puute paistaa Jarin punaisista silmistä. Kodittomana vaikeinta on saada nukuttua tarpeeksi.

Rantakadun kävelytien alta pilkistää kupoliteltta. Joku toinen rannan vakioasukas istuu hiekalla.

Tätä voisi jokainen ihan elämysmielessä kokeilla vaikka viikon, että nukkuisi tuolla rannalla.

Jari

– Heitähän näkee kymmeniä joka päivä. Tiedän aika hyvin, missä on "koti" kenelläkin, Jari sanoo.

Enää Jari ei kuitenkaan itse nuku rannalla. Ei kuulemma voi, koska hyttyset syövät ja varkaat vievät vaikka sandaalit jalasta – niinkin on käynyt.

– Tätä voisi jokainen ihan elämysmielessä kokeilla vaikka viikon, että nukkuisi tuolla rannalla. Siinä olisi elämystä oikein viimeisen päälle, Jari sanoo.

Hän ajattelee, että monella suomalaisella menee liian hyvin, ja kokemus kodittomana elämisestä palauttaisi maan pinnalle.

kodittoman teltta terassin alla
Kodittoman teltta Pattayan rantakadun reunan alla.Mika Mäkeläinen / Yle

Nykyisin Jari valvoo yöt kaduilla ja livahtaa päiväksi jonkin hotellin uima-altaalle. Aurinkotuolissa voi ottaa pitkätkin torkut ja hereillä täytellä sudokua.

Kerran kävi käry, kun henkilökunnan epäilykset heräsivät. Jari näki, että poliisit olivat aamulla odottamassa, joten hän suunnisti muualle.

Kaksi suomalaista odottaa karkotusta "apinatalossa"

Thaimaassa kodittomat länsimaalaiset välttelevät usein viranomaisia viimeiseen asti, koska heidän viisuminsa on vanhentunut.

Jari on nähnyt Pattayalla poliisin ratsioita, mutta ei ole itse joutunut haaviin.

– Jos näen, että poliiseja alkaa tulla enemmän johonkin tiettyyn paikkaan, lähden kävelemään toiseen suuntaan, Jari sanoo.

Ei hän silti piilottele. Riittää, että näyttää tarpeeksi turistilta ja käyttäytyy määrätietoisesti.

Jarinkaan viisumi ei ole enää voimassa, ja jos tämä selviäisi poliisille, hänet passitettaisiin karkotuskeskukseen Bangkokiin, 150 kilometrin päähän. Sieltä taas pääsisi ulos vain, jos lentäisi takaisin kotimaahan.

Sitä ennen pitäisi kuitenkin haalia kasaan rahat sekä lentolippuun että viisumin ylityksestä määrättävään reilun 500 euron sakkoon.

Olot Bangkokin karkotuskeskuksessa ovat niin kurjat, että Jari tuntee paikan "apinatalona".

Karkotuskeskus on tullut tutuksi myös Suomen Thaimaan-suurlähetystössä. Konsuli Raimo Pahkasalon mukaan keskuksessa on nyt kaksi suomalaista, jotka odottavat lentolippua kotiin. Olot eivät ole häävit.

– Patja on pieni, hygienia on erittäin huono, terveydenhuolto on hyvin heikko, ja ruoka on aika ala-arvoista, Pahkasalo sanoo.

Raimo Pahkasalo
Konsuli Raimo Pahkasalon autettavaksi päätyy viikoittain suomalaisia, jotka ovat joutuneet Thaimaassa rahattomiksi. Mika Mäkeläinen / Yle

Suomalaisia päätyy pennittömiksi joka viikko

Pahkasalon autettavaksi päätyy viikoittain suomalaisia, jotka ovat joutuneet Thaimaassa rahattomiksi ja sen myötä myös kodittomiksi.

Konsulikyytejä valtion piikkiin heille ei tarjota, mutta lähetystö auttaa yhteydenpidossa, jotta paluulippuun löytyisi rahaa Suomesta.

Pahkasalon mukaan kodittomat itse eivät ole niinkään huolissaan tilanteestaan, vaan huoli on sukulaisilla. Tämä mutkistaa tilannetta, sillä konsulipalvelulaki lähtee siitä, että pulassa olevan itsensä on pyydettävä apua – ketään ei taivutella väkisin takaisin Suomeen.

On menty töihin yritykseen, josta on luvattu rahaa, ja sitten lupaukset eivät olekaan pitäneet.

Konsuli Raimo Pahkasalo

Jari ei ole ottanut yhteyttä sen paremmin Suomen kuin Thaimaankaan viranomaisiin.

– En toivo niiltä yhtään mitään apua, Jari sanoo.

Hän haluaa vakuuttaa, etteivät asiat sittenkään ole niin huonosti.

– Täällä on mukavia ihmisiä, kyllä täällä pärjää. Jonkun verran vaatii tietysti selviytymistaitoja, Jari arvioi kiertolaiselämäänsä.

Juha kävelee kadulla.
Jari nukkuu päivisin hotellien uima-altailla, mutta kulkee yöt Pattayan kaduilla. Mika Mäkeläinen / Yle

Konsuli Pahkasalo ei tunne Jaria, mutta on nähnyt lukemattomia muita samantapaisessa tilanteessa.

– Ihmisen mielessä saattaa olla, että täällä on kiva olla, paljon edullisempaa kuin Suomessa ja lämmintä. Mutta tietoisuus omasta tilasta ja terveydestä saattaa hämärtyä, Pahkasalo sanoo.

Tyypillinen rahattomaksi päätyneen suomalaisen tarina on samankaltainen kuin Jarilla.

– Monesti on niin, että suhteet Suomeen ovat katkenneet. Saattaa olla, että tänne on tultu rahan toivossa. On menty töihin johonkin tiettyyn yritykseen, josta on luvattu rahaa, ja sitten lupaukset eivät olekaan pitäneet, Pahkasalo kertoo.

Ulkomaalaiset kodittomat putoavat kahden järjestelmän väliin: he eivät usein enää ole sen paremmin alkuperäisen kotimaansa kuin Thaimaan sosiaaliturvan piirissä, eikä heillä ole vakuutusta.

Karkotuskeskuksen pelossa he jäävät ajelehtimaan Thaimaahan köyhistä köyhimpinä.

Kodittomuus jää piiloon viranomaisilta

Thaimaassa perhesuhteet ovat tiiviitä, ja viralliset tilastot kertovat, että kodittomia olisi väkilukuun nähden vähän. Viranomaiset kuitenkin myöntävät, että viralliset tiedot eivät alkuunkaan vastaa totuutta.

Esimerkiksi puolentoista miljoonan asukkaan Chonburin maakunnassa, jossa Pattaya sijaitsee, on virallisesti laskettu alle 50 koditonta. Thaimaan sosiaaliministeriön virkamiehet kertovat kuitenkin Ylelle, että pelkästään Pattayan rannalla on 20–30 ulkomaalaista koditonta, ja thaimaalaisia vielä paljon enemmän.

mies nukkuu penkillä
Thaimaassa on kymmeniä tuhansia kodittomia, joista länsimaalaisten osuus on viime vuosina kasvanut.Mika Mäkeläinen / Yle

Länsimaalaisten kodittomuuden taustalla on usein kariutunut suhde tai joutuminen huijauksen uhriksi liike-elämässä, sanoo Issarachon-nimisen kansalaisjärjestön perustaja Natee Saravari.

Vuosi sitten Issarachon arvioi, että Thaimaassa on noin 600 länsimaalaista koditonta. Heidän määränsä on kasvanut sitä mukaa kun pidempiaikainen oleskelu Thaimaassa on yleistynyt.

Thaimaalaisia kodittomia on järjestön mukaan tuhansia tai kymmeniä tuhansia, ja Thaimaan naapurimaista tulleiden kodittomien määrää ei ole edes arvioitu.

Kerjääminen on kiellettyä – mutta mahdollisuus tienestiin

Pattayan rannalla kiertää ainakin kerran viikossa yöaikaan sosiaaliministeriön katupartioita kyselemässä, tarvitsevatko ihmiset apua.

Chonburin maakunnan asunnottomien suojelukeskuksen johtaja Rattanawalee Vongharn vakuuttaa, etteivät sosiaaliviranomaiset ilmianna paperittomia ulkomaalaisia poliisille vaan pitävät heistä huolta, kunnes jostain löydetään rahat paluulippuun.

Lupauksesta huolimatta ulkomaalaiset eivät useimmiten uskalla turvautua mihinkään viranomaisiin.

– Jos koditon ei halua apua, emme voi tehdä mitään, sillä kodittomuus ei ole laitonta, Vongharn kertoo.

äiti istuu lapsensa kanssa kadulla
Kerjääminen on Thaimaassa periaatteessa laitonta, mutta käytännössä kerjäläisiä näkee usein.Mika Mäkeläinen / Yle

Kerjääminen sen sijaan on Thaimaassa kiellettyä. Mutta siitä huolimatta kerjäläisiä näkee paljon – ja Pattayalla myös länsimaalaisia anomassa lanttia. Viranomaisarvioiden mukaan yli kolmannes Thaimaan kerjäläisistä on ulkomaalaisia.

Jarikin on huomannut, että siinä olisi yksi mahdollisuus tienestiin.

– Pummaamalla pystyisi tekemään rahaa. Mutta se ei ole minun juttuni, Jari sanoo.

Muut konstit rahan saamiseksi ovat vähissä. Töitä paperittoman ulkomaalaisen ei ole helppoa Thaimaassa hankkia. Kuri on kiristynyt nykyisen sotilashallituksen aikana, ja työnantajat käräyttävät ne, joilla ei ole työlupaa, etteivät joudu itse vaikeuksiin.

"Se voi tapahtua kenelle tahansa"

Suomessa Jarilla oli aikoinaan sekä työpaikka että koti, eikä hän koskaan voinut kuvitellakaan päätyvänsä kodittomaksi Thaimaahan.

– Se voi tapahtua jokaiselle vaikka seuraavana päivänä, että ei menekään niin hyvin. Sitähän ei koskaan tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan, Jari sanoo.

Hän ei jaksa ajatella omaa tulevaisuuttaan. Suomessa olisi katto pään päällä, mutta vain kesäisin. Eikä rahaa matkustaa Suomeen ole. Jos Jari saisi rahaa, ensimmäiseksi hän ostaisi ruokaa eikä kertoisi siitä kenellekään.

– Jos rahaa on, siitä on pidettävä suu kiinni, ei kannata huudella kenellekään, muuten nekin rahat ryöstetään, hän sanoo.

Kaduilla kohtaa väkivaltaa, mutta siitä Jari ei halua puhua.

– Työtapaturmia, niitä aina sattuu välillä, hän kuittaa.

Varjot Pattayan rannassa pitenevät. Jari alkaa miettiä jo tulevaa yötä.

– Tästä lähdetään taas uuteen iltaan, kun auringonlasku koittaa. Katsotaan mitä tapahtuu, hän sanoo.

Jarin nimi on muutettu.

Lue seuraavaksi