Lahti 2001 löi pirstaleiksi monen sukupolven sankaritarinan: ”Uusia sankareita tehdään koko ajan”

Suomalaisen identiteetin ja itsetunnon tärkeä rakennuspuu kaatui rytisten Lahden edellisissä MM-hiihdoissa. Pettymys urheiluväen keskuudessa oli sanoinkuvaamaton.

Urheilusankarit
Kisayleisöä Lahden hiihtokisoissa vuonna 2001.
Kisayleisöä Lahden hiihtokisoissa vuonna 2001.Jyrki Valkama / Yle

Miljoonien suomalaisten muistiin on piirtynyt kuva Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo. M. Petäjä takeltelemassa kansainvälisen median edessä 28.2.2001. Kuusi suomalaista hiihtäjää oli kärähtänyt dopingista. Petäjä lausui suomalaiseen urheiluhistoriaan jäävät sanat:

Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjä esitti anteeksipyyntönsä tiedotustilaisuudessa 28. helmikuuta 2001.
Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjä esitti anteeksipyyntönsä tiedotustilaisuudessa 28. helmikuuta 2001.Yle

– Me pyydämme anteeksi suomalaiselle urheilulle ja hiihtokansalle aiheuttamaamme katastrofaalisen suurta häpeää.

MM-hiihdot olivat päättyneet suomalaisten kannalta täydelliseen katastrofiin. Kisat oli rakennettu voimakkaalla rummutuksella tarinalle, jossa suomalaisten oli Mika Myllylän, Harri Kirvesniemen ja Jari Isometsän johdolla määrä kauhoa kaikkien aikojen mitalisaalis.

Suomalaisten usko huippu-urheiluun, jolla nuoren valtion identiteettiä ja itsetuntoa oli rakennettu, romahti kerralla.

– Sankareista tuli konnia kertaheitolla. Se kaikki tapahtui niin lyhyessä ajassa, Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen muistelee.

Suomalaiset olivat saavuttaneet kisoissa useita. Ensimmäinen kärähtäjä Jari Isometsä yritti vielä pelastaa muut ottamalla syyt Hemohes-kärystä omille niskoilleen. Lopulta selvisi, että kyseistä, vuoden verran kilellettyjen aineiden lisalla ollutta, ainetta oli käytetty laajemmin Suomen joukkueessa.

– Sitä tarinaa oli hypetetty ja rakennettu kotikisojen menestystä ajatellen. Kisat televisioitiin isosti ja kisojen aikana monien mieliin painui kuva, jossa Myllylä laskee mäkeä ja kova pakkashuuru lentää hänen takanaan, Itkonen muistuttaa.

Urheilusankaruutta tutkinut ja aiheesta useita kirjoja kirjoittanut Itkonen pitää Lahden kisoja eräänlaisena vedenjakana, käännekohtana, joka viimeistään murensi kansalaisten uskon huippu-urheilun puhtauteen.

– Aivan samalla tavalla kuin saippuakupla puhkeaa, myös sankaruus puhkesi hyvin nopeasti ja jouduttiin seuraamaan aivan toisenlaista näytelmää. Draaman kaari katkesi poikkeuksellisen nopeasti.

– Ehkä meidän suhteemme urheilusankareihin oli ollut hieman epäterve. Ja urheilupiirit ovat peitelleet monia asioita.

Vaimo kertoi, että lukion oppilaat seurasivat niin tiiviisti uutisointia, että heitä oli vaikea saada oppitunneille

Hannu Itkonen

Sankareiden muuttumista konniksi seurasivat kaikki nekin, joita urheilu ei välttämättä kiinnostanut, iästä, asuinpaikasta tai kiinnostuksen kohteista riippumatta.

– Vaimo kertoi, että lukion oppilaat seurasivat niin tiiviisti uutisointia, että heitä oli vaikea saada oppitunneille, Itkonen muistelee.

Hemohes-nimiseen verenohennusnesteeseen päättyi myös monen sankarihiihtäjän ura. Hiihtourheilu, huippuhiihtäjät ja valmentaja Kari-Pekka Kyrö saivat kuraa niskaansa.

Sankaruuden ja konnuuden raja on kuin veteen piirretty viiva

Hannu Itkonen

– Jokainen sukupolvi rakentaa omat sankarinsa, mutta tässä tapauksessa heistä tuli konnia. Pitää muistaa että sankaruuden ja konnuuden raja on kuin veteen piirretty viiva, Itkonen muistuttaa.

– Lahti vei monen sukupolven uskon urheilun puhtauteen.

Hiihtäjä Mika Myllylä saapuu maaliviivalle miesten viestihiihdon maailmanmestaruuskilpailussa Lahdessa 2001.
Hiihtäjä Mika Myllylä saapuu maaliviivalle miesten viestihiihdon maailmanmestaruuskilpailussa Lahdessa 2001.Anja Niedringhaus / AOP

Suomea juostiin maailmankartalle jo itsenäisyyden alkuhämärissä, jopa hieman ennen itsenäistymistä. Tarunhohtoiset juoksijat, mäkihyppääjät, keihäänheittäjät ja autourheilijat ovat nousseet omina aikoinaan myyttisiin mittoihin.

Lahden rajua pettymystä puitiin mediassa, oikeussaleissa ja baariparlamenteissa vuosikausia. Uusia sankaritarinoita kuitenkin syntyy.

Urheilu antaa valtavana viihdebisneksenä aihetta erinomaisen hyviin kertomuksiin

Hannu Itkonen

– Urheilu antaa valtavana viihdebisneksenä aihetta erinomaisen hyviin kertomuksiin ja draaman käänteisiin sekä sankareiden ja konnien tarkasteluun, Itkonen muistuttaa.

Hiihtäjä Virpi Kuitunen voitettuaan naisten 5 kilometrin matkassa kultaa Lahdessa 2001.
Hiihtäjä Virpi Kuitunen voitettuaan naisten 5 kilometrin matkassa kultaa Lahdessa 2001.Anja Niedringhaus / AOP

Onko urheilufanittaminen muuttanut muotoaan sitten Lahden MM-kisojen?

– Urheilu edustaa nykyisin jälkimodernin yhteiskunnan yhteisöllisyyttä. Kun perinteiset yhteisöt ovat ohentuneet, urheilu tarjoaa verrattoman kentän osoittaa yhteisöllisyyttä. Lähdetään seuraamaan kori-, lentopallo- tai jääkiekkojoukkuetta vaikka ulkomaille. Ja kotimaassa harjoitetaan niinsanottua kuppilakarnevalismia.

Oliko Lahti 2001 urheilun kaikkien aikojen suurin pettymys?

– Se oli merkittävä, mutta en uskalla sanoa, oliko se kaikkien aikojen suurin urheilun kannalta. Se tapahtui kotikisoissa, perinteisessä yksilöurheilulajissa. Tultiin menestyksestä ja sankaruudesta konnien maailmaan.

Vilpistelyllä on urheilussa pitkät jäljet

Vaikka suomalaiset joutuivat Lahden käryjen aikaa kansainvälisestikin tikun nokkaa, se oli vain osa urheiluun liittyviä vaiettuja asioita. Urheilussa on aina pyritty parempiin suorituksiin jopa keinoja kaihtamatta.

– Jo Antiikissa ruumista voideltiin, että vastustaja ei saa kunnon painiotetta. Miekkailussa urheilija kytki itse virtapiirejä saadakseen paremmin osumia. Hiljattain tuli tietoon, että latuja ajettiin yöllä 1989, jonka suomalaiset tiesivät ja osasivat hyödyntää suksien voitelussa, Hannu Itkonen luettelee.

Hannu Itkonen muistuttaa, että entistä enemmän tiedetään, miten suorituskykyä voidaan parantaa. Se on omiaan synnyttämään alakulttuureita.

– Se mitä idässä on tehty valtiojohtoisesti, lännessä tehdään yritysmäisesti ja bisnesmäisessä hengessä. Ei kyse yksittäisten urheilijoiden kamppailusta vaan eri järjestelmien välisestä kilpailusta.

Urheilun seuraamisessa ja fanittamisessa on siirrytty hurmosmaisesta kansallistunteesta tilaan, jota tutkija Itkonen kuvaa "karnevalistiseksi".

– Kilpailua käydään urheilua tuottavien järjestelmien välillä. Monet urheilulajit ovat monikansallisia. Kansalaisuuksia voi saada hyvin nopeasti. Urheiluvalmennuksen tietämys on globaalia. Kansallisuuden merkitys on ohentunut. Fanittaminen on jotain muuta kuin kansallisuuteen liittyvä nationalistinen viritys. Nykyisin kyse on karnavalistisesta toiminnasta, Itkonen pohtii.

Entä miten itse aiot seurata Lahden kisoja?

– Seuraan varmaan jonkun verran, mutta tutkijan viileydellä. Ei suuria inotohimoja herätä.

Miten itse suhtaudut urheilusankaruuteen?

– Sankarituotanto on edelleen voimissaan. Uusia sankareita tehdään koko ajan. Jos suomalainen menestyy, hän saa paistatella mediassa ja sen jälkeen on paljon mukavampi lähteä sponsorineuvotteluihin.

Hannu Itkonen.
Hannu Itkonen.Kalle Pallonen / Yle