Susista puhuminen hälventää pelkoa – "Toivon, että pysyttäisiin tosiasioissa"

Köyliössä ihminen ja susi ovat oppineet elämään rinnakkain. Perniössä pari viikkoa sitten tapahtuneesta alfanaaraan ampumistapauksesta keskustellaan edelleen kiivaasti.

susi
Kaksi sutta hangella. susi susipari
Marjukka Talvitie / Yle

Köyliön legendaarisesta susi-illasta tuli viime viikolla kuluneeksi neljä vuotta. Sittemmin susikeskustelua on käyty turuilla, toreilla ja sosiaalisessa mediassa.

Viimeksi aihe nousi otsikoihin 7.2. Salon Perniössä tapahtuneen susilauman alfanaaraan ampumistapauksen myötä.

Aina kun susista puhutaan, on vaarana että sekä susien suojelijat että vastustajat kaivautuvat omiin poteroihinsa.

Susikeskustelusta on kuitenkin selvästi ollut hyötyä. Esimerkiksi Köyliössä on vuosia kestäneen keskustelun jälkeen opittu suhtautumaan susiin aiempaa rauhallisemmin.

Kiihkopuheista järkeilyyn

Kun köyliöläinen lampuri Veli-Pekka Suni törmäsi ensimmäisen kerran suden raatelemaan lampaaseen heinäkuussa 2008, oli ensireaktio pieni shokki.

– Täytyy myöntää, että silloin heinäkuisena aamuna ensimmäisen iskun näkeminen oli aika järkyttävä kokemus, Suni kertoo.

Ensimmäisen susikohtaamisen jälkeen rinnakkaiselo ihmisten ja susien välillä Köyliössä jatkui. Alkuvaihe oli Sunin mukaan hakemista puolin jos toisin. Susi tuli lähelle ihmisasutusta ja ihminen lähelle sutta. Sitten mielipiteet kiristyivät, ja susi-ilta järjestettiin.

Sen jälkeen tilanne on selvästi rauhoittunut.

– Varmasti köyliöläiset valitsisivat elämän ennen susia, mutta toisaalta on ymmärretty tilanne ja hyväksytty suden olevan lain suojelema eläin. Osin niihin on totuttu ja toisaalta niihin on totuttavakin, Suni toteaa.

Sittemmin Köyliössä on pidetty tiedotustilaisuuksia susien liikkeistä alueella. Sunin mukaan tilaisuudet vetävät väkeä ja kiinnostusta riittää.

– Tietoa kyllä halutaan, mutta ehkä sitä pitäisi jakaa vieläkin enemmän, Suni sanoo.

Toki se herättää kohua ja puheita aina, kun susi on käynyt lähellä taloa ja pihapiiriä.

Veli-Pekka Suni

Kompromisseja yhteiselon vuoksi

Ilman uhrauksia rinnakkaiseloa ei ole saatu toimimaan. Metsästyksessä ei Köyliössä juurikaan voi käyttää koiria, eikä kotieläimiä voi pitää pitkiä aikoja ulkona. Lisäksi lasten koulukyydit mietityttävät vanhempia.

– Varsinkin takavuosina oli paljon susikyytejä. En minä laittaisi ekaluokkalaista kävelemään metsäistä tietä, jos on tiedossa, että alueella liikkuu susia, Veli-Pekka Suni sanoo.

Sunin mukaan susipelkoa on Köyliössä edelleen, mutta tilanteisiin on puolin ja toisin totuttu. Köyliön kylällä ja Vampulassa susia näkyy hänen mukaansa lähes päivittäin. Silti tilanteisiin on opittu suhtautumaan rauhallisemmin.

– Toki se herättää kohua ja puheita aina, kun susi on käynyt lähellä taloa ja pihapiiriä, Suni toteaa.

Miten susista pitäisi puhua?

Kuten kaikkiiin mielipiteitä jakaviin puheenaiheisiin, myös susikeskusteluun liittyy paljon tunnetta. Perniön alfanaaraan kuolemaan johtaneen tapauksen yhteydessä sekä susien suojelijat että suojelun vastustajat pelkäävät, että keskustelussa puhuvat tunteet, eivät tosiasiat.

Perniöläinen riistanhoidon lehtori Kim Grusander peräänkuuluttaa susipuheeseen faktoja.

– Toivon, että pysyttäisiin tosiasioissa. Toivottavasti ainakaan tietoisesti ei lähdettäisi mustamaalaamaan metsästäjiä tai vääristämään totuutta, Grusander pohtii.