Tutkimus: Passiiviset eläinsuojeluviranomaiset laitettava kuriin

Tutkija haluaisi, että viivyttelystä seuraisi rangaistus. Ministeriö kummastelee vaatimusta passiivisuuden kiellosta.

eläinsuojelulaki
Koiraa tutkitaan eläinlääkärissä.
Yle

Passiiviset eläinsuojeluviranomaiset pitää saada kuriin. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan eläinsuojelua parantaisi pelkästään jo se, että viranomaiset käyttäisivät heille lainsäädännössä säädettyä valtaa. Näin ei nykyisin aina tapahdu, ja esimerkiksi poliisit eivät välttämättä edes miellä olevansa myös eläinsuojeluviranomaisia.

Väitöskirjatutkija Tarja Koskela on kirjoittanut tuoreeseen väitöskirjaansa 15-kohtaisen listan optimaalisesta eläinsuojelusta rikosprosessissa ja julkishallinnossa. Merkittävimpänä havaintona Koskela pitää juuri passiivisuutta ja sen kieltämistä.

– Viranomainen ei toimi, vaikka sillä on laissa säädetty velvollisuus toimia. Eniten minua hämmästytti eläinlääkäreiden kohdalla se, että he tekevät eläinsuojelutarkastuksia uudestaan ja uudestaan, vaikka mikään ei muutu. He antavat määräyksiä, antavat määräajan muutosten tekemiseen, ja tekevät uuden tarkastuksen.

14 tarkastusta ennen poliisia

Koskelan mukaan eläimet saattavat olla jopa huonommissa oloissa kuin aiemmin. Uusien määräysten ja määräajan jälkeen tullaan taas tarkastamaan ja huomataan, että mitään ei ole tehty.

Koskelan aineistosta löytyy esimerkiksi tapaus, jossa tehtiin 14 tarkastusta, ennen kuin rikosepäily ilmoitettiin poliisille.

– Kuitenkin laki sanoo, että eläinsuojeluviranomaisen on tehtävä välittömästi ilmoitus poliisille. Eläinlääkäreille ei seuraa siitä yhtään mitään, kun he eivät toimi. Tähän pitäisi puuttua. Jos poliisi ja syyttäjät eivät toimi, niin yhtälailla siihen pitää puuttua. Kyllä prosessi pitää laittaa heti käyntiin eikä odotella, kun eläimet samalla kärsivät.

Koskelan mukaan passiivisuuden kielto ratkaisisi eläinsuojelullisia ongelmakohtia nopeasti.

– Tämä pitäisi myös sanktioida. Jos et toimi, niin siitä seuraa esimerkiksi virkarikos. Nytkin toki toimitaan virkavastuulla, mutta asia ei mene niin, että viranomaisia syytettäisiin, jos he ovat passiivisia.

Ministeriö ei sulata kieltoa

Uutta eläinsuojelulakia (siirryt toiseen palveluun) valmistellaan maa- ja metsätalousministeriössä. Ajatus passiivisuuden kiellosta herättää ministerössä kummastusta.

– Jos eläinsuojeluviranomainen saa eläinsuojeluasiassa ilmoituksen, viranomainen joutuu harkitsemaan, antaako ilmoitus aihetta selvittää asiaa tarkemmin, useimmiten tarkastuksin. Jos antaa, viranomaisen on ryhdyttävä toimenpiteisiin esimerkiksi tarkastuksen suorittamiseksi. Viranomainen ei voi jäädä passiiviseksi. Sama koskee tilannetta, jossa viranomainen havaitsee lainvastaisuutta, maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Minna Ruotsalo sanoo.

Hänen mukaansa viranomainen ei voi jättää puuttumatta tällaiseen tilanteeseen.

– Kuulostaisi siis erikoiselta säätää viranomaiselle lainsäädännössä jonkinlainen nimenomainen kielto olla passiivinen, kun viranomaisen tulee lain mukaan huolehtia tehtäviensä hoitamisesta, ja esimerkiksi viivytyksettömästä toiminnasta säädetään niin perustuslaissa kuin hallintolaissakin.

Ruotsalon mukaan viranomainen voi joutua pohtimaan, missä järjestyksessä se asioita hoitaa, ja asettaa tehtävänsä kiireellisyysjärjestykseen.

– Eläinsuojelusta puhuttaessa nämä tehtävät ovat luonteensa vuoksi sellaisia, että ne tulisi hoitaa suhteellisen nopeasti, vaikka niissäkin on kiireellisyydeltään erilaisia tilanteita.

Syyttäjillä heikkoja perusteita

Väitöskirjatutkija Koskela muistuttaa, että eläinsuojelu on myös rahakysymys. Resursseja pitäisi olla sen verran, että juttuja saataisiin käsittelemään eläinsuojeluasioihin erikoistuneita poliiseja ja syyttäjiä.

– Lisäksi syyttäjien pitäisi syyttää aina, kun syytekynnys ylittyy. Tutkimissani syyttämättäjättämispäätöksissä olisi ollut perusteltua syyttää. Vähän heikoin perustein siellä on mielestäni tehty välillä syyttämättäjättämispäätöksiä.

Tutkimuksen mukaan eläinsuojeluasiat pitäisi keskittää tiettyihin tuomioistuimiin, mikä myös yhtenäistäisi rangaistuskäytäntöjä. Nykytilanteessa rangaistus riippuu monesti siitä, missä juttu käsitellään. Koskelan mukaan tuomioistuimen kokoonpanoon tulisi myös lisätä eläinlääketieteen asiantuntija ja lisäksi tuomioistuimissa pitäisi kuulla asiantuntijoita.

Eläinsuojelurikoksista langetetut rangaistukset ovat Koskelan mukaan melko lieviä, ja sijoittuvat yleensä rangaistusasteikon alimpaan kolmannekseen. Koskelan mukaan selittävä tekijä on uskallus.

– Tutkimuksessani ei löytynyt niin sanottua normaalirangaistusta eli vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Silloin tähän ei voi vedota. Yhtä hyvin voitaisiin ottaa ankarammat rangaistukset käyttöön, kun laki tämän kerran mahdollistaa.

Yleisesti 39 päiväsakkoa

Koskelan mukaan tutkijalle syntynyt kuva on sellainen, jossa eläinsuojelurikoksia ei yleisesti pidetä kovin vakavina tapauksina.

– Rangaistuksena on keskimäärin 39 päiväsakkoa, niin ei näitä ihan hirveän vakavina tekoina voida pitää.

Uutta eläinsuojelulakia on valmisteltu jo vuodesta 2012 lähtien. Uudistuksen tarkoituksena on modernisoida vuodelta 1996 oleva laki vastaamaan nykypäivää. Tällä hetkellä tarkoituksena on, että lakiluonnos lähtisi lausuntokierrokselle kevään aikana, ja uusi eläinsuojelulaki tulisi voimaan vuonna 2018. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan aikataulussa yritetään nyt kaikin keinoin pysyä.

Koskela toivoo, että eläinsuojelulain uudistuksessa huomattaisiin tuore tutkimus, ja huomioitaisiin myös muutosehdotukset. Tutkimuksen mukaan eläinsuojelulain tarkoitusta ja tavoitteita ei nykyisellään saavuteta.

Tutkimuksessa on muun muassa tarkasteltu oikeuskäytäntöä, esitutkintapöytäkirjoja ja tuomioita, sekä tilastoja, raportteja ja haastehakemuksia. Lisäksi Koskela on haastatellut poliiseja ja syyttäjiä, sekä hankkinut tietoja käräjäoikeuksista, eläinsuojeluyhdistyksistä ja jalostusyhteisöiltä, sekä käynyt eri viranomaisten kanssa sähköpostikeskusteluja.

Koskelan väitöskirja (siirryt toiseen palveluun) tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa perjantaina.