Elias Simojoki oli oman aikansa populisti, joka kihisi vihaa ja puhui fasismille alttiit puolelleen

Karismaattinen pappi, tulisieluinen kansankiihottaja ja poliittinen fanaatikko. Tutkija Miika Siirosen uusi Simojoki-elämäkerta aukaisee ristiriitaisen fasistin lyhyttä ja vaiherikasta elämää.

äärioikeisto
Simojoesta tuli 1930-luvun aikana yksi äärioikeistolaisten merkittävimmistä hahmoista
Mustan lipun alla - Elias Simojoen elämä ja utopia (Atena), Oulun maakunta-arkisto.

Nuorta Elias Simojokea nimitettiin vihan apostoliksi. Hän oli fundamentalisti, jolla oli vahva poliittinen missio. Hänen poliittisen ajatusmaailman ydin, unelma Suur-Suomesta, kietoutui kiihkeään körttiläiseen uskoon.

Simojoki koki olevansa Jumalan ase, suorittamassa ajallista asepalveluaan tämänpuoleisessa maailmassa, tutkija Miika Siironen kertoo.

– Hänen ristiriitainen persoonansa kieppui jossakin körttiläisyyden ja sotaseikkailijan roolin välissä. Samalla tavalla hän oli ristiriitainen monella tapaa. Turhamainen ulkonäöstään ja imagostaan, arka kunniastaan, innokas esittelemään voimiaan ja taitojaan. Samalla hän oli täysin piittaamaton rahasta ja omaisuudesta, eikä koskaan pyrkinyt keräämään yhteiskunnallista asemaa tai taloudellista hyötyä toimillaan.

Miika Siirosen uusi Simojoki-elämäkerta "Mustan lipun alla" on vahva läpileikkaus Simojoen ristiriitaiseen elämään. Pappissukujen kasvatti syntyi körttiperheeseen Raution pappilassa Pohjanmaalla 1899. Lisäksi perheeseen kuului isä Iisakki Simelius, joka oli Rantsilan kirkkoherra, äiti Sofia, sekä kaksi veljeä ja yksi sisko.

Elias Simelius lähti sotaan Oulun vapaaehtoisten joukossa.
Elias Simelius lähti sotaan Oulun vapaaehtoisten joukossa.Mustan lipun alla - Elias Simojoen elämä ja utopia (Atena), Oulun maakunta-arkisto.

Sota kutsui seikkailijaa

Simojoen nationalistinen aatemaailma kumpusi jo kotikasvatuksesta, mutta oman lisänsä nuoreen mieheen istutti Oulun Lyseon klassinen kasvatus. Maaliskuun vallankumous 1917 oli Simojoen sukupolvelle vahva kokemus, joka sai myös nuoren Simojoen hurmioitumaan vapauden huumasta ja uusista mahdollisuuksista.

Tulisieluinen Elias Simojoki halusi kiihkeästi olla peloton seikkailija ja sota kiehtoi häntä, Miika Siironen pohtii.

– Hän oli romanttinen ääriajattelija, äkkipikainen ja puheissaan aggressiivinen. Simojoki tunnettiin erinomaisena puhujana, loistavana hengenluojana. Miehen luonteenpiirteistä puskee esiin rajattomuus ja jopa kaikkivoipaisuus. Hänen oli todella vaikea nähdä virheitä omassa toiminnassaan ja maailma suodattui hänelle hyvä-paha -asetelman läpi.

Elias Simojoki opiskeli Oulun Lyseossa
Tutkija Miika Siironen kertoo Elias Simojoen vaiheista Oulun Lyseossa.

Miika Siironen ei törmännyt tutkimuksissaan aineistoon, joka olisi todistanut Simojoen leimallisen väkivaltaiseksi, mutta toteaa hänen kyllä sopineen räväköillä otteillaan mainiosti fasismin toimintaa korostavaan miesihanteeseen. Nyrkki on ideologiamme, kerrotaan jo Benito Mussolinin todenneen.

Valkoisten puolella taistellut Simojoki tarttui myös aseeseen isänmaan nimessä epäröimättä. Suur-Suomi mielessään hän osallistui muun muassa useisiin heimosotiin, jossa vapaaehtoiset suomalaiset joukot yrittivät liittää osia Itä-Karjalasta Suomeen, Siironen kertoo.

Hän koetteli puheillaan ja kirjoituksillaan jatkuvasti aikakauden sanavapauden rajoja.

Tutkija Miika Siironen

– Simojoki karkasi sisällissotaan ja ensimmäiseen heimosotaan salaa vanhemmiltaan. Nuorukainen oli häthätää suorittanut ylioppilaskirjoituksensa, kun livahti palkkasotilaaksi Aunuksen Karjalaan niin sanotulle ”lasten sotaretkelle”. Itä-Karjalasta muodostui Simojoelle pakkomielle, hän samaistui voimakkaasti alueen asukkaiden kärsimyksiin.

Siirosen mukaan sota viimeisteli Simojoen ideologisen ajatusmaailman kasaan. Itsenäistyneen Suomen alkuvuosikymmeninä hän inspiroitui vahvasti sodasta.

Simojoki sotkeutui vuonna 1935 Viron äärioikeiston vapsien epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen. Hänen johtamansa nuorisojärjestö Sinimustien vehkeilyjä tutkittaessa paljastui myös yksityiskirjeitä, joissa hän lupaili poliittisten vastustajiensa vielä saavan keskitysleirimajoituksen, kunhan hänen johtamansa ”uusi nuoriso” olisi vallassa. Asiasta syntyi eduskunnassa ja lehdistössä mittava skandaali.

Tutkija Miika Siironen on kirjoittanut kirjan äärioikeistolaisen papin Elias Simojoen elämästä.
Tutkija Miika Siironen kertoo Oulun suojeluskunnan taistelusta helmikuussa 1918 Oulun Lyseossa ja sen ympäristössä.

Karismaattinen kansankiihottaja

Simojoki oli kansankiihottaja. Hän eli voimakkaan kansallistunteen ja heimoaatteen vallassa. Karismaattisen Simojoen vahvuuksia oli kyky innostaa ihmisiä. Elias Simojoki tavoitti helposti ihmiset, jotka olivat alttiita hänen sanomalleen, Miika Siironen sanoo.

– Simojoki ei ollut ensisijaisesti reaalipoliitikko, vaan poliittinen fanaatikko. Hänen elämäntehtävänsä ja poliittinen määränpäänsä oli Suur-Suomi. Simojoen elämä muodosti itsessään poliittisen manifestin. Halutessaan hän pystyi eläytymään toisen ihmisen asemaan hyvin, mutta pystyi toisaalta suhtautumaan vastustajiinsa merkillisellä tunnekylmyydellä. Räikeimmillään tämä näkyi toki sotatilanteissa.

Elias Simojoki lähti oululaisten vapaaehtoisten mukana kansalaissotaan, jossa hän osallistui Porin seudulla useisiin taisteluihin, Tampereen valtaukseen, sekä sodan lopussa Kymenlaakson puhdistuksiin.

Siirosen mukaan Simojokea inspiroi etenkin jääkäriaktivistien parissa hellitty uskomus, että silloin tällöin historiassa tapahtuu täysin ennalta odottamattomia kehityskulkuja.

– Suomen itsenäisyys oli toki hieno esimerkki tästä. Simojoki pohti, josko samanlainen historian ennakoimaton aikaikkuna voisi avautua vielä toisen kerran toteuttaen hänen unelmiensa Suur-Suomen.

Elias Simojoen nimi on kirjoitettuna Oulun lyseon marmoritaulussa muiden kaatuneiden joukossa.
Tutkija Miika Siironen kertoo, kuinka kaksi viikkoa Suojeluskunnan aseellisen välikohtauksen jälkeen nuoret pojat valokuvattiin Lyseolla ja lähetettiin sisällissotaan Etelä-Suomeen.

Akateeminen Karjala-Seura

Simojoen rooli Akateemisen Karjala-Seuran perustamisessa oli keskeinen, hän oli jäsen numero yksi. Akateeminen Karjala-Seura sai hyvin tuulta purjeisiin ja Miika Siirosen mielestä AKS:n menestyksen salaisuus oli loistava ajoitus.

– Se syntyi hetkellä, jolloin yhteiskunnassa vaikutti sisällissodan jälkeinen moraalinen krapula ja kyynisyys, sekä nuoren valtion hämmennys olemassaolostaan.

Sotien välisenä aikana Akateeminen Karjala-Seura oli ylivoimaisesti maan merkittävin akateeminen järjestö. Suur-Suomen toteutuminen oli AKS:n lähtökohta. Menestyksensä vuosina järjestö verkottui nopeasti tuon ajan ylioppilasmaailmassa.

Sinimustat Kuortaneen leirillä vuonna 1938
Mustan lipun alla - Elias Simojoen elämä ja utopia (Atena), Seppänen (kuvaaja), historian kuvakokoelma, Museovirasto

Simojoki kuului myös 1922 perustettuun salaseuraan Vihan veljiin, jolla oli vahva yhteys Akateeminen Karjala-Seura. Järjestön tarkoituksena oli perustaa soluja ympäri maata. Järjestö lietsoi ryssävihaa ja piti yllä valmiutta punaiseen itään päin.

Elias Simojoki tunnettiin 1930-luvulla nuorison villitsijänä. Lapuan liikkeen Sinimustat-nuorisojärjestön kautta Simojoella oli noin 5 500 uskollista tukijaa. Simojoella oli järjestön johtajana täydellinen auktoriteetti ja paljon vaikutusvaltaa kannattajiinsa. Hän oli suosittu, ihailtu ja eräissä piireissä jopa palvottu. 30-luvulla Simojoki toimi myös kansanedustajana.

– Simojoki ei kuvia kumarrellut, eikä uskonut lain pyhyyteen. Tämä johti 1930-luvulla säännöllisesti toistuviin vierailuihin käräjäoikeudessa ja usein pappismies oli myös tuomiokapitulin puhuteltavana. Hän koetteli puheillaan ja kirjoituksillaan jatkuvasti aikakauden sanavapauden rajoja. Törkeimpänä tekona muistetaan silti osallistuminen muilutukseen kesällä 1930.

Miika Siirosen kirjoittama kirja "Mustan lipun alla - Elias Simojoen elämä ja utopia" kuvaa myös suomalaisen fasismin syntyhistoriaa.
Tutkija Miika Siironen kertoo, kuinka tanssiminen oli Simojoelle vaikea asia.

Suomalainen äärioikeistolaisuus

Sotien aikana suomalaisen äärioikeistolaisuuden on katsottu eronneen esimerkiksi saksalaisesta ja italialaisesta fasismista. Suomalainen äärioikeisto ei harkinnut vakavasti luterilaisesta kansankirkosta luopumista, kuten Saksassa tehtiin ja Italiassakin siihen oli halua, tutkija Miika Siironen valottaa.

– Yleisesti ottaen suomalainen äärinationalismi oli uskonnollispohjaista. Samanlaista äärioikeistoa löytyi muun muassa Belgiasta, Espanjasta ja Romaniasta. Uskonnollisuus ei kuitenkaan suojannut suomalaista äärioikeistoa natsismilta ja fasismilta.

Elias Simojoki oli 1930-luvun lopulla vankan kristillisen vakaumuksen omaava fasisti, joka ihaili Hitleriä ja lumoutui natsien aatemaailmasta. Kansallissosialismi oli hänelle johtava kansallinen aate Euroopassa. Natsien irvikuvaa luterilaisuudesta hän ei kuitenkaan koskaan niellyt.

Simojoesta tuli 1930-luvun aikana yksi äärioikeistolaisten merkittävimmistä hahmoista
Mustan lipun alla - Elias Simojoen elämä ja utopia (Atena), Oulun maakunta-arkisto.

Yhteiskunnan muutos ja Simojoen marttyyrikuolema

Itsenäistymisen alkuvuosien jälkeen suomalaisen yhteiskunnan poliittinen ilmapiiri muuttui maltillisemmaksi. Maan aatemaailman äärilaidoilla ei ollut enää samalla tavalla tilaa ääriajatuksille kuin aiemmin ja näin fasismista lumoutuneen Elias Simojoen sanoma alkoi vaieta, Miika Siironen kertoo.

– Elias Simojoki kuoli talvisodassa Laatokan jäällä tammikuun lopulla 1940. Marttyyrikuolemaksi tulkitun poismenon jälkeen AKS piti vielä aikansa Simojoen hahmoa esillä.

Simojoen kuolema symbolisoi hänen elämää ja luonnettaan. Neljäkymmentävuotiaana vapaaehtoisena kenttäpappina Simojoki tuskastui taistelussa venäläisiä vastaan haavoittuneen hevosen huutoon.

– Simojoki lähti täysin impulsiivisesti ja paikalla olleiden miesten mielestä uhmassa lopettamaan hevosta. Hän hiihti pystypäin kirkkaassa auringonpaisteessa kohti hevosta. Lopetettuaan hevosen hän kääntyi taaksepäin ja lähti hiihtämään kohti omia asemiaan, jolloin venäläiset ampuivat Elias Simojoen.

Vapaudenpatsas sotkuisena
Elias Simojoki toimi nuorukaisena mallina Tampereen Hämeenpuiston kiistellylle Vapaudenpatsaalle. Patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Viktor Jansson. Antti Palomaa / Yle

Kirjan teemat ovat ajankohtaisia

Miika Siirosen kirjassa ”Mustan lipun alla - Elias Simojoen elämä ja utopia” käsitellään äärioikeistolaisen papin elämää, mutta myös suomalaisen fasismin syntyhistoriaa. Poliittiseen historiaan erikoistunut valtiotieteiden tohtori Miika Siironen ei kirjaa aloittaessaan tiennyt kuinka ajankohtainen teoksesta tulisi. Populismi ja äärioikeistolaiset ajatukset ovat palanneet politiikkaan monessa maassa.

– Aloittaessani tutkimusta vuonna 2012 en osannut arvata tilanteen polarisoituvan näin paljon muutamassa vuodessa. Äärioikeistoa hyödyttänyt yhteiskunnallisen ilmapiirin kehitys on ollut pelottavan nopeaa.

Miika Siirosen mielestä globaalikapitalismi on tuottanut yhteiskuntiin liian paljon häviäjiä, jotka etsivät elämälleen ja olemassaololleen merkitystä.

– Äärioikeistolaiset, populistiset ja fasistiset liikkeet tarjoavat näille kollektiivista identiteettiä, joka tosin on rakennettu uhkakuville, katteettomille lupauksille ja rasismille. Liberaalia markkinataloutta kannattavat poliitikot eivät ole pystyneet muotoilemaan uskottavaa tulevaisuuskuvaa, jota kohti voitaisiin porukalla ponnistella.

Peli Poikki! – Rikotaan hiljaisuus -mielenosoitus Kansalaistorilla Helsingissä 24. syyskuuta.
Peli Poikki! – Rikotaan hiljaisuus -mielenosoitus Kansalaistorilla Helsingissä 24. syyskuuta.Jarno Kuusinen / Yle

Ihmiset eivät ole yksiulotteisia

Siirosen kirja on syväluotaavin Simojoesta kirjoitettu teos. Toimittaja Sakari Virkkunen kirjoitti Elias Simojoesta vuonna 1974 elämäkertateoksen populaariin kirjasarjaan "Legenda jo eläessään".

Myös nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö on käsitellyt Simojokea teksteissään. Niinistö on kirjoittanut muutamia lyhyehköjä kuvauksia Elias Simojoesta, joista Niinistön blogimerkinnän mukaan (siirryt toiseen palveluun) (1.11.2010) yksi teksti ilmestyi alun perin Vapaussoturi-lehdessä vuonna 2007.

”Näkemykseni mukaan Elias Simojoen historiallinen merkitys oli nimenomaan Suomen kansan puolustustahdon herättäjänä talvisodan alla”, Jussi Niinistö kirjoittaa.

Simojokea ja suomalaisen fasismin syntyhistoriaa tutkiessa Miika Siironen huomasi, että usein asiat ja ihmiset eivät ole yksiulotteisia.

– Jokaisessa meissä on aineksia hyvään ja pahaan. Aikakausi ohjaa välillä yksilöä voimakkaasti toimimaan tietyllä tavalla, mutta lopulta jokainen itse valitsee, millaisia päämääriä hän elämässään pyrkii toteuttamaan. Fasistikin on ihminen, mutta se ei tee hänen toiminnastaan oikeutettua.