Lapinlahden uusi taidemuseo esittelee Eemil Halosen navetasta pelastettuja kipsiveistoksia

Veistosten malleina olivat merkkihenkilöt Lönnrotista Canthiin ja Sibeliukseen.

kulttuuri
Kipsiveistos tummaa taustaa vasten
Joonas Nieminen / Yle

Peruskorjattu ja laajennettu Lapinlahden taidemuseo ja entisessä pappilan kivinavetassa toiminut Eemil Halosen museo ovat yhdistyneet saman katon alle ja avautuneet yleisölle vuosien odottelun jälkeen Taidemuseo Eemilinä.

Halosten museosäätiön tutkija Jaana Luttinen on erittäin helpottunut, että kauan kaivattu remontti saatiin vihdoin päätökseen. Erityisen iloinen Luttinen on heille suodusta mahdollisuudesta pelastaa Eemil Halosen taideperintöä. Hajoamisuhan alla olivat etenkin Halosen hauraat kipsiveistokset, joita jouduttiin säilyttämään tilanpuutteen vuoksi kylmässä ja etenkin talvisin myös kosteassa navetassa.

– Nyt säätiömme pääsee keskittymään siihen, mitä varten se on alun perin perustettu: taiteilijasuvun elämäntyön vaalimiseen. Nyt ollaan ihan sen äärellä, Luttinen iloitsee.

Konservointityö jatkuu edelleen

Suomen kuvanveiston alkuaikojen ehdottomiin kärkinimiin kuuluneen Eemil Halosen teokset lukeutuvat kansallisiin merkkitapauksiin. Säätiön omistuksessa on satoja hänen teoksiaan, luonnoksiaan ja luonnospiirustuksiaan. Oma suku sekä tutut kylän ukot ja eukot toimivat taiteilijalle realististen kansantyyppien malleina. Helsingin Siltasaaren ateljeessaan hän ikuisti myös lukuisia kansallisia merkkihenkilöitä: kauppiaita, liikemiehiä, taiteilijoita, professoreita ja poliitikkoja – Juho Lallukasta K.J. Ståhlbergiin, Elias Lönnrotista Minna Canthiin ja Ernst Nevanlinnasta Jean Sibeliukseen.

Nyt veistoksia on konservoitu kesästä saakka, ja niistä ensimmäiset 80 on saatu esille avajaisnäyttelyyn. Työn loppuun saattamiseksi säätiö toivoo saavansa mukaan myös uusia yhteistyökumppaneita.

Noin 2,4 miljoonaa euroa maksaneen taidemuseon peruskorjauksen ja laajennuksen rahoittivat Lapinlahden kunta, opetus- ja kulttuuriministeriö ja Olvi-säätiö.

Kolme näyttelyä kertovat satavuotiaasta Suomesta

Taidemuseon avajaisnäyttelyinä nähdään kolme erilaista kokonaisuutta, jotka kaikki kertovat omaa tarinaansa itsenäisestä Suomesta, ja ovat myös osa virallista Suomen satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

Samalla näyttelyt kertovat Eemilin keskeisistä painotuksista, joita ovat Halosten taiteilijasuvun perinnön vaalimisen ohella kiinnostuksen lisääminen kuvanveistotaiteeseen, lasten ja nuorten taidekasvatus sekä yläsavolaisen taiteen esilletuominen.

Kokoelmanäyttely Taiteilijan tie – Eemil Halonen Suomea veistämässä esittelee kansallisesti merkittävän kuvanveistäjän monipuolista tuotantoa historiallisessa viitekehyksessään: itseään etsivässä Suomessa. Eemil Halosen (1875–1950) taiteilijantie kuvastaa suomalaisten kuvataiteilijoiden keskeistä roolia kansallisen identiteettimme rakentamisessa 1900-luvun alkupuolella.

Materian kans(s)a – kuvanveistoa tässä ajassa juhlistaa 100-vuotiasta Suomea ja käsittelee kuvanveiston nykytilaa ja pohtii, kuinka se on muuttunut itsenäisen Suomen aikana. Kutsunäyttelyn taiteilijat ovat Villu Jaanisoo (1963), Riikka Puronen (1968), Hermanni Saarinen (1979), Kristina Sedlerova (1987) ja Tülay Schakir (1968). Näyttelyn kuratoi FT Juha-Heikki Tihinen (1973), ja se toteutetaan yhteistyössä Suomen Kuvanveistäjäliiton kanssa.

Kolmas näyttely, Suuria suomalaisia, on lasten ja nuorten veistonäyttely. Viime syksynä Halosten Museosäätiö ja Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu haastoivat kaikki lapinlahtelaiset lapset ja nuoret mukaan taiteilemaan kolmiulotteisia näkemyksiään merkittävistä suomalaisista sekä pohtimaan omaa suhdettaan suomalaisuuteen. Esillä on nyt yli 160 hahmoa, joiden joukosta löytyy muun muassa Sinikka ja Tiina Nopola, Rölli, Sauli Niinistö, Sanni sekä videobloggaaja Lakko.

Moni lapsista on ikuistanut teokseensa oman vanhempansa. Helinä Huttusen teoksen pääosassa ovat kädet.

– Se esittää meidän isiä. Se tekee työkseen kattoja, Huttunen selvittää.

Martikkalan koulun rehtori Raija Pasanen kertoo, kuinka lapset innostuivat näyttelyhausta.

– Kun kerroimme heille tästä, he eivät paljon tarvinneet sytykkeitä, kuka on suuri suomalainen. He tekivät niin erilaisia töitä erilaisista materiaaleista, että meillä opettajillakin meinasi mennä välillä sormi suuhun. Ja jos emme keksineet ratkaisua johonkin, niin lapset kyllä keksivät, Pasanen kehuu.