Taidekeräilijän lahjoituksista koottu näyttely Ateneumissa – "Vievät jalat alta keneltä tahansa"

Kajaanilainen Tuomo Seppo osti ensimmäisen työnsä kukkakaupan juoksupoikana tienatuilla penneillä 13-vuotiaana. Ateneumiin lahjoitettu kokoelma herkistää niin entisiä oppilaita kuin museon johtajankin.

taide
Tuomo Seppo
Kansallisgalleria/Jenni Nurminen

Kajaanilaisen taidekeräilijän Tuomo Sepon koti on nyt autiompi kuin koskaan. Lukuisat grafiikat, maalaukset, veistokset sekä sohvan takana lymyävät kasat on kuljetettu Ateneumin taidemuseoon, jonne Seppo päätti viime syksynä lahjoittaa koko elämäntyönsä: 2000 taideteosta yli 50 eri taiteilijalta.

Nyt Ateneumissa viimeistellään ensimmäistä Sepon kokoelmasta koottua Valo muuttaa kaiken -näyttelyä, jossa on mukana noin 300 teosta.Näyttelyssä kuuluu myös keräilijän ääni, sillä Seppo on ollut itse aktiivisesti rakentamassa näyttelyä museon kanssa.

Tuomo on tavattoman hyvä esittelemään ja kertomaan tarinoita teosten ostamisesta ja se on valtavan kiinnostavaa.

Marja-Stiina Suihko

Elämäntyön ripustaminen Ateneumin kolmanteen kerrokseen on tuntunut juhlalta. Teosten keskellä Seppo on välillä itsekin pohtinut, miten niitä on kertynyt niin paljon.

– Olen vain halunnut kauneutta ympärilleni. Siinä ehkä kävi vähän niin, että mopo karkasi kädestä, niinkuin monen muunkin harrastuksen kanssa. Meni se ehkä vähän överiksikin, taidekeräilijä naurahtaa.

Nuorena Seppo ei varsinaisesti päättänyt aloittavansa taiteen keräilyä, vaan innostus taiteeseen ja estetiikkaan vei mennessään. Seppo on käyttänyt kaiken rahansa taiteeseen lähes 70 vuotta.

Tuomo Seppo ja Ateneumin intendentti, näyttelyn kuraattori Anna-Maria von Bonsdorff.
Ateneumin intendentti ja Valo muuttaa kaiken -näyttelyn kuraattori Anna-Maria von Bonsdorff ja Tuomo Seppo. Kansallisgalleria/Jenni Nurminen

Ensimmäisen teoksensa hän osti vain 13-vuotiaana työskennellessään koulun ohella kukkakaupan juoksupoikana. Kukkalähetyksen viemisestä tienatuista penneistä nuorukainen sai kasaan rahat ensimmäiseen taideostokseen.

Se oli Sepon oman kuvaamataidonopettaja Usko Nyströmin työ. Pian Seppo ihastui Tuulikki Pietilään, joka piti Kajaanissa pienen näyttelyn.

– Se oli vähän sattumaa, en ollut grafiikkaa nähnytkään sitä ennen. Eräs toinen kuvaamataidon opettajani iski silmänsä samaan työhön, mutta kun vedoksia oli vain yksi, oli Tuulikki Pietilä kertonut, että haluaa antaa teoksen pojalle, Seppo muistelee.

Niin alkoi syntyä suomalaisen taiteen kokoelma, jossa on mukana muun muassa Tapani Raittilaa, Reino Hietasta ja Ina Collianderia. Hänellä on Sepolle erityinen merkitys.

Ina Colliander: Kiinalaisia paperiruusuja (1956). Kokoelma Tuomo Seppo.
Ina Colliander on yksi Tuomo Sepon suosikkitaiteilijoista. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen.

Seppo otti taiteilijaan yhteyttä jo 60-luvulla ja pyysi saada töitä nähtäväksi ja mahdollisesti ostettavaksi.

– Hän vastasi heti ja kirje alkoi, että kuinka joku voi tuntea minut näin kaukana – yöjunan takana Helsingistä. Hän lähetti rullalla töitä, valitsin ja maksoin. Hän jatkoi kirjoittelua ja siitä kehkeytyi kirjeenvaihto, joka kesti hänen kuolemaansa asti.

"Aina pitää tehdä jotakin"

Nykyään eläkkeellä oleva Seppo on monille kajaanilaiselle nuoruudesta tuttu henkilö opiskeluajoilta, sillä Seppo on opettanut kajaanissa lukion kieltenopettajana. Moni on ihmetellyt, miten opettajan palkka riitti taiteeseen.

Eikä se riittänytkään.

– On pitänyt olla kaikenlaista pikkuhommaa. Olen ollut 40 joulua kukkakaupassa koristelemassa kukkakoreja, pitänyt kesäisin abikursseja, on ollut marjastusta, hillastusta ja metsän raivausta, Seppo luettelee.

Hänessä näkyi se hillitty tyylikkyys ja arvomaailma, jota hän kantoi jo silloin mukanaan.

Marja-Stiina Suihko

Työn tekeminen on kuitenkin keräilijällä verissä. Sepon äiti oli maatalon tyttärenä tottunut tekemään paljon työtä, ja samoin oli isäkin. Jälkikäteen Seppo on selittänyt keräilyintoa itselleen ja muille sodanjälkeisen ajan ilmapiirillä.

– Kun selviydyttiin sodasta, suomalaisilla oli valtava vimma rakentaa ja pyrkiä elämässä eteenpäin: rakentaa taloja ja huviloita, viljeltiin maata ja virkamiehilläkin oli vielä lehmiä ja kanoja.

– Työnteko on tarttunut kaikkiin lapsiin. Se on minussa, enkä vieläkään ole päässyt siitä irti. Aina pitää tehdä jotakin.

Entiset oppilat saavat yksityiskiertueen

Hauska, huolehtiva, välitön, asiallinen ja nuoria arvostava – näin kuvailee Sepon entinen oppilas Marja-Stiina Suihko entistä opettajaansa. Suihko oli Sepon oppilaana Kajaanin yhteislyseossa 70-luvulla.

Sepon intohimo taiteeseen oli läsnä myös koulumaailmassa.

– Hänessä näkyi se hillitty tyylikkyys ja arvomaailma, jota hän kantoi jo silloin mukanaan. Se välittyi myös meihin nuoriin, mikä maailmassa on tärkeää, eli ne henkiset arvot ja kauneus, Suihko muistelee.

Tämä on loistava esimerkki siitä, miten yksi ihminen pystyy elämänsä aikana kokoamaan kokonaisuuden, jolla on suuri merkitys loppupeleissä koko Suomelle.

Susanna Pettersson

Nykyään itsekin opettajana työskentelevä Suihko oli tuolloin sanojensa mukaan maailmanparantaja, joka lintsasi usein turhina pitämiltään liikunnantunneilta. Sepon suhtautuminen kapinoiviinkin opiskelijoihin oli tasavertainen ja sovitteleva.

– Niistä ei tullut koskaan konflktia tai muodollisen opettajan auktoriteetin taakse menemistä, Suihko kertoo.

Sepon entiset oppilaat ovat ylpeitä opettajansa elämäntyöstä. Kun tieto suuresta lahjoituksesta Ateneumiin tuli syksyllä ilmi, päättivät Sepon oppilaat lähteä yhdessä katsomaan näyttelyn.

Vanha kuva, jossa Kajaanin lyseon opiskelijoita penkkareissa vuonna 1973.
Marja-Stina Suihko muistaa Tuomo Sepon hyvin kouluajoilta.Marja-Stiina Suihko

Eri ikäiset ja eri puolelle Suomea asettuneet entiset lukiolaiset kokoontuvat Helsingissä maaliskuussa. Erityisen siitä tekee se, että oppilaat onnistuivat houkuttelemaan myös opettajansa paikalle.

Ryhmä saa Sepolta oman, yksityisluontoisen kierroksen Ateneumin kolmannessa kerroksessa. Suihko odottaa näyttelyä uteliaana ja aistit avoinna.

– Tuomo on tavattoman hyvä esittelemään ja kertomaan tarinoita teosten ostamisesta ja se on valtavan kiinnostavaa.

Kuin vaatimaton immikkä

Suihko tuntee Sepon paitsi lyseoajoiltaan, myös Kainuun kulttuurikuvioiden kautta. Hänen äitinsä on Sepon perhetuttu. Suihkolla on myös pihallaan eräs erityinen muistutus kauneuden ystävästä.

– Minulla on pihalla muutamia Tuomolta saatuja kasveja: esimerkiksi immikkä, joka alkaa aina keväällä ensimmäisenä kukkimaan.

– Se on upea, vaatimaton kasvi, joka kuvastaa Tuomoa aika hyvin. Hän on henkilönä hyvin vaatimaton ja ei tuo itseään esille, eikä tuhlaa mihinkään muuhun kuin taiteeseen, Suihko kuvailee.

Opettaja Tuomo Seppo kättelee Marja-Stiina Suihkoa keväällä 1973.
Tuomo Seppo luovuttaa Marja-Stina Suihkolle ylioppilastodistuksen ja -lakin.Marja-Stiina Suihko

Minimalistisesti elävän poikamiehen arvomaailma on tehnyt Suihkoon suuren vaikutuksen.

– Joku voi todella pistää rahansa aineettomiin asioihin, taiteeseen ja henkisiin sisältöihin, joita hän jakaa sitten muille. Se on harvinaisen uljas teko ihmiseltä, Suihko iloitsee.

Museossa kokoelma herkisti

Kun Tuomo Sepon kokoelman luonne selvisi Ateneumin taidemuseon johtaja Susanna Petterssonille, hänen täytyi istua alas. Seppo oli keskustellut lahjoituksesta jo edellisen johtajan kanssa, mutta kokonaisuuden ainutlaatuisuus nosti tunteet pintaan.

– Laajuus ja sen mieletön herkkyys tulivat yllätyksenä. Se, että jokainen kokoelman teos on todella paikkansa ansainnut.

– Kokoelman keskellä jouduin todella miettimään, että olenko koskaan kohdannut mitään tällaista. Totesin, etten ole, jatkaa Pettersson.

Vaikka Sepon lahjoitus on poikkeuksellisen laaja, Petterssonille teosten lukumäärä on toissijainen asia. Kokoelmasta erityisen tekee se, että Sepon keräämä taide esittelee suomalaisen taiteen historiaa 1900-luvun eri vaiheista.

Nina Ternon veistös "Loppukiri", joka esittää juoksevaa eläintä.
Nina Terno: Loppukiri (1960-luku). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Tuomo Seppo. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.

Pettersson arvelee, että keräilijälle lopputulosta tärkeämpää on taiteellinen matka. Hänen mukaansa juuri taiteilijoiden ajattelu tuntuu kiehtovan Seppoa.

– Häntä kiinnostaa se, miten teos lähtee kehittymään ajatuksen ensimmäisestä silmusta kohti täyttä teosta ja kokoelmassa onkin paljon herkkiä välitöitä.

Taiteen keräilyyn kannattaa kannustaa kaikkia, joilla on kipinä taiteeseen.

Susanna Pettersson

Keräilijänä Pettersson kuvailee Seppoa tarkkanäköiseksi ja varmamakuiseksi. Seppo on tehnyt jokaisen valintansa itse.

– Hänen kokoelmansa kertoo, että kun intohimo on kohdallaan ja haluaa omistautua yhdelle asialle, se on täysin mahdollista.

Veikko Vionojan teos "Nouseva ukkonen", jossa suomalainen maalaismaisema, jonka yllä ukkospilviä.
Veikko Vionoja: Nouseva ukkonen (1985). Kokoelma Tuomo Seppo. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.

Ateneumin kolmannessa kerroksessa on näyttelyn myötä esillä historiallisen paljon teoksia.

– Silloin kun kyse on hyvistä teoksista, nehän vievät jalat alta keneltä tahansa, sanoo Pettersson.

Suomessa hyvin erilaisia taidekeräilijöitä

Valtaosa suomalaisten taidemuseoiden kokoelmista koostuu yksityisten taiteenkeräilijöiden lahjoituksista. Sikäli Tuomo Sepon lahjoitus ei ole taiteenkeräilyn historian valossa poikkeuksellinen.

Petterssonin mukaan Suomessa on ilahduttavan paljon taustaltaan erilaisia taidekeräilijöitä. Hän toivoo, että Sepon esimerkki innostaa ihmisiä myös jatkossa.

– Tämä on loistava esimerkki siitä, miten yksi ihminen pystyy elämänsä aikana kokoamaan kokonaisuuden, jolla on suuri merkitys loppupeleissä koko Suomelle.

– Taiteen keräilyyn kannattaa kannustaa kaikkia, joilla on kipinä taiteeseen. Se tuo elämään paljon lisää ulottuvuuksia ja iloa, Pettersson jatkaa.