Tommi Kinnusen kolumni: Nainen älköön vaietko

Tuntuu kuin naiset saisivat aina sen arvan, joka ei voita, kirjoittaa Tommi Kinnunen.

naiset
Tommi Kinnunen
Tommi KinnunenKalle Mäkelä / Yle

Peruskoulun yläkoululaisten päättöarvioinnissa määritellään kahdeksikon tasoisen osaamisen kriteeriksi se, että oppilas haluaa ja rohkenee ilmaista itseään sekä ryhmän jäsenenä että yksin esiintyessään. Käyn puolivuosittain jokaisen oppilaani kanssa kahdenkeskisen arviointikeskustelun, jossa jutellaan, miten opinnot ovat sujuneet.

Joka kerta kyselen eräältä tytöltä, miksi hän on oppituntien aikana lähes täysin hiljaa. Välituntivalvonnassa näen, että kavereitten joukossa hänestä irtoaa tarinaa, koepapereista ja esseistä luen, että kyseessä on hyvin älykäs nuori nainen. Mietin, onko syynä temperamentti, sillä luonteelleenhan ei kukaan mitään mahda. Oppilas itse määrittelee asian yksinkertaisemmin.

"En mä tiedä, onko mun mielipiteellä niin kauheesti väliä."

Opettajana törmään usein tähän. Tytöt katsovat, etteivät heidän ajatuksiaan kaipaa oikein kukaan. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan jo päiväkodeissa tyttöjä ja poikia ohjataan erilaisiin rooleihin, sillä tyttöjen rajut leikit helposti keskeytetään, kun taas pojat saavat nahistella.

Harva muistaa kokeneensa asiat vaikeaksi vaikkapa silloin, kun joka pappi oli mies

Tyttöjä kehutaan ulkonäöstä ja auttamisesta, kun taas pojille osoitetut kehut liittyvät persoonaan tai toimintaan. Poikia kannustetaan aktiivisuuteen, tytöille sallitaan helpommin passiivisuus. On aivan sama, mitkä olisivat mielenkiinnon kohteet tai mihin sukupuoleen kokee itse kuuluvansa: tyttö on mukava, kun on avulias, nätti ja hiljaa.

Tuntuu kuin naiset saisivat aina sen arvan, joka ei voita. Nuorten koulutusta arvostetaan, paitsi keskusteluissa poikien koulunkäynti on tärkeämpää kuin tyttöjen. Jos tytöt saavat kymppejä ja pärjäävät PISA-tutkimuksissa, on se ihan epäreilua, sillä poikien pitäisi. Kun lukioiden ja yliopistojen opiskelijoista valtaosa alkaa olla naisia, koetaan se yhteiskuntaa vääristäväksi.

Porua syntyy aina, kun uutisoidaan pappien, tuomareiden tai lääkärien ammattikunnan jäsenistön naisistumisesta, mutta harva muistaa kokeneensa asiat vaikeaksi vaikkapa silloin, kun joka pappi oli mies. Peruskouluunkin kaipaillaan lisää miesopettajia, vaikka auktoriteetti ei riipu sukupuolesta vaan taidosta.

Pahinta on, jos nainen tahtoo parantaa naisten asemaa jotenkin, sillä se luetaan automaattisesti miesten unohtamiseksi

Ketään ei kiinnosta se, että naisten maajoukkue voittaa, mikäli miehet putoavat jo karsinnoissa. Miehet kun edustavat koko kansaa, naiset vain itseään.

Netissä äänekäs nainen herättää ärtymystä. Jos sosiaalisessa mediassa mies ja nainen twiittaavat saman kritiikin, heistä todennäköisesti nainen huoritellaan hiljaiseksi.

Pahinta on, jos nainen tahtoo parantaa naisten asemaa jotenkin, sillä se luetaan automaattisesti miesten unohtamiseksi. Naisen puhumiseen tarvitaan miehen lupa ja aiheena saa olla vain mies.

Joka pojalla on oikeus saada tyttöystävä, jos on ollut riittävän kohtelias, sillä muuten hän saattaa syrjäytyä.

Sukupuolet koetaan yksinkertaistettuina. Bändin surkeutta todistaa se, että siitä pitävät nuoret tytöt. Millaisen vastaanoton olisi saanut Tytötkin lukee -kampanja? Opettajana olisin sitä kaivannut, sillä yhtä lailla kun poikien joukossa on lukevia, löytyy tyttöjen keskuudesta heitä, jotka eivät kirjoja avaa.

Asuntomessuille miehille viitoitetaan omia carting-autojen ja porakoneiden reunustamia äijäpolkuja, sillä joka nainen on luonnollisesti kiinnostunut keittiön valmisverhoista. Nuoren tytön täytyy varoa, ettei puseron alta erotu nännin kohouma, vanhemman pitää muistaa peittää allinsa.

Naisen työ koetaan vieläkin kutsumusammatiksi: ei kiltti tyttö rahaa tarvitse, sillä hänhän auttaa toisia ihan ilokseen

Naisvaltaiset työpaikat ovat alipalkattuja. Vaikka lastentarhanopettaja on yliopistokoulutuksen käynyt kuten kunta-alan insinöörikin, ei palkka ole samantasoinen. Naisen työ koetaan vieläkin kutsumusammatiksi: ei kiltti tyttö rahaa tarvitse, sillä hänhän auttaa toisia ihan ilokseen.

Vielä vanhanakin nainen on ei-toivottu. Kukkahattutädistä on tullut väärän ymmärtämisen symboli, ja teatterit tuskittelevat, kun katsomoihin vyöryy minkkimuuri. Maksukykyinen, kulttuuria monipuolisesti tunteva hallavatukkainen nainen kun ei ole se, jolle näytelmiä tahdotaan esittää, vaan joku aivan toisenlainen katsoja. Nuorempi ainakin. Ehkä mies.

Missä kohtaa maailma muuttui nollasummapeliksi? Milloin käsitys yhteiskunnasta muuttui sellaiseksi, että jos naisen asemaan kiinnitetään huomiota, se on automaattisesti pois miehiltä? Ei se, että pohditaan, kuinka äitiyden tuomat kustannukset kohdistuvat vain naisten työnantajiin, tarkoita, etteikö nuorten miesten syrjäytymiseen saisi koettaa miettiä ratkaisua. Kaikille on tilaa. Jokainen pitäisi ottaa huomioon.

Seuraavan kerran kun tapaan sen vaientuneen oppilaani, tahdon komentaa häntä olemaan äänekäs ja vaatimaan tilaa. Muita tahtoisin opettaa pysähtyä kuuntelemaan. Tälläkin oppilaalla voisi olla paljon tärkeää sanottavaa.

Tommi Kinnunen

Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt kirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.