Onko siellä ketään? Eksoplaneettojen kiihkeä etsintä kertoo ihmisestä

Kiinnostuksen kohteina ovat nyt erityisesti Maan kaltaiset planeetat Aurinkomme ulkopuolella.

eksoplaneetat
Kaukoputki Yerkes teleskooppi.
Brian McDairmant / EPA

Eksoplaneetat (siirryt toiseen palveluun) ovat Aurinkokuntamme ulkopuolisia planeettoja, jotka joko kiertävät jotain Aurinkomme tapaista tähteä tai useampaa tai sitten haahuilevat avaruudessa ilman omaa tähteään. Ovat siis jotenkin eksyksissä.

Nimitys eksoplaneetta tulee käsitteestä ekstrasolaarinen, Auringon ulkopuolinen. Avaruustieteilijöiden mukaan nimittäin varsinaisiksi planeetoiksi voidaan kutsua vain aurinkokunnassamme olevia planeettoja.

Eksoplaneetat voivat olla mitä erilaisimpia niiden määritelmän väljyyden takia. Periaatteessa niillä pitää olla tietty massa tietyissä rajoissa ja niiden pitää kiertää tähteään. Muut ovat sitten joko liian isoja tai niitä haahuilijoita. Ensin mainitut ovat ruskeita kääpiöitä ja jälkimmäiset ruskeita alikääpiöitä.

Etsinnän historia lyhyt

Eksoplaneettojen historia avaruustutkimuksessa on nuori: ensimmäiset vahvistetut eksoplaneetat löytyivät 1992, ensimmäiset Auringon kaltaista tähteä kiertävät Maan kokoiset planeetat löydettiin Kepler-luotaimen keräämän aineiston avulla vuonna 2011. Ja nyt puhutaan jo tuhansista tunnistetuista.

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan kirjanpidon (siirryt toiseen palveluun) mukaan eksoplaneettoja on pystytty vahvistamaan reilut 3 400 kappaletta. Olemme kuitenkin vasta kovin alussa: laskelmien mukaan Linnunradassamme on yli 100 miljardia planeettaa.

Erityistä mielenkiintoa ovat herättäneet tietenkin Maan kaltaiset eksoplaneetat. Puhutaan supermaapalloista, jotka ovat 2-10 kertaa Maan massaa suurempia. Puhutaan kiviplaneetoista, joilla voisi kuvitella olevan hieman Maan kaltainen rakenne ja puhutaan elämän vyöhykkeestä - alueesta joka on sellaisen etäisyyden päässä tähdestä, että planeetan vesi pysyy nestemäisenä.

Elämän etsintää

Elämästä on siis kyse, muu tieteen ohessa. Etsitään elämän mahdollisuuksia muiden tähtien ympäriltä, sillä lähiplaneetoillamme elämän edellytykset on havaittu kovin ohkoisiksi.

Kaipuu elämän löytämiseksi muualta on kova – ja romanttinen. Kun katsoo taivaalle ja ymmärtää sen laajuuden, väkisinkin ajattelee siellä olevan muutakin kuin kaasua, kiveä, jäätä ja tulta. Olisi joku toinen. Vaikka bakteeri.

Elämän etsiminen on ollut niin tarmokasta, että siitä on kehitetty teorioitakin. Kuuluisin lienee Fermin paradoksi (siirryt toiseen palveluun).

Ensimmäistä ydinreaktoria kehittämässä ollut ydinfyysikko Enrico Fermi kysyi 50-luvulla, miksei meillä ole selkeitä havaintoja avaruusolennoista, jos Maan ulkopuolella voi yleisesti olla älykästä elämää? Tätä yksinkertaista kysymystä on yritetty ratkaista monenlaisilla pohdinnoilla (siirryt toiseen palveluun).

On myös yritetty kuunnella radiosignaaleja SETI-projektissa (siirryt toiseen palveluun). Elämän löytymisen suhteen tulokset ovat olleet laihoja.

Nyt mitataan eri menetelmillä (siirryt toiseen palveluun) eksoplaneettojen sijaintia ja ominaisuuksia. Mahdollisuudet tuntuvat kasvavan, todennäköisyydet kasvavien lukujen myötä vähenevän.

Vai sittenkin – olisiko siellä (siirryt toiseen palveluun) joku?

Lue myös: Tutkijat löysivät planeettajärjestelmän, jossa voi olla elämän edellytyksiä