Virpi Karhu löysi tumppaamiselle hyviä syitä: ”On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään"

Virpi Karhu on aikoinaan polttanut kymmenen sikaria päivässä. Nyt hän aikoo lopettaa sauhuttelun kokonaan. Vaa´assa painavat sosiaaliset ja taloudelliset syyt.

Savuke
Kuvassa Virpi Karhu
– Tupakka on toki mielessä. Onhan se ollut seuralaisena lähes 40 vuotta, riippuvuudestaan eroon kamppaileva Virpi Karhu sanoo.Petra Haavisto / Yle

Yli 30 vuotta elämästään sauhutellut Karhu aloitti tupakkalakon helmikuun alussa Irti tupakasta -ryhmässä. Edellisen kerran hän oli tupakkalakossa vuonna 2014 – silloin lopetuspäätös piti kaksi kuukautta. Nyt hän uskoo selättävänsä riippuvuutensa.

– 12 askeleen ohjelman avulla, jolla olen päässyt muistakin riippuvuuksista eroon, pystyn selättämään tupakan. Opetellaan elämään toisin. Kun riippuvuus on napannut kiinni, sen on piilottanut myös itseltään, Virpi Karhu perustelee.

Naisen kädessä tupakka.
Nella Nuora / Yle

Tupakka piiloon pyöränsarveen

Ensimmäisen kerran, kun Virpi Karhu päätti aloittaa tupakoinnin, hän oli 12-vuotias.

– Se oli oikeastaan jonkinlainen riitti, joka liittyi yläkouluun siirtymiseen.

Painelin Oulussa radan varteen tupakalle. Fiilis oli mahtava. Mä poltan tupakkaa. Ja siitä se sitten lähti.

Virpi Karhu

Virpi Karhu osti kaveriltaan tupakan 12 pennillä, piilotti sen pyöränsarveen ja nappasi tulitikkuaskin kotoa, heti kun vanhempien silmä vältti.

– Painelin Oulussa radan varteen tupakalle. Fiilis oli mahtava. Mä poltan tupakkaa. Ja siitä se sitten lähti.

Siitä lähtien Virpi Karhu on poltellut enemmän ja vähemmän. Uuden vuoden lupauksena tehdyt lopettamispäätökset ovat kestäneet hänellä 10 minuuttia. Kolmen raskauden aikana tupakkalakot ovat pitäneet.

– Oikeastaan lähes koko 50-vuotisen elämäni aikana on vain yksi 10 vuoden pätkä, jolloin poltin vain silloin tällöin. Tuolloin hyllyssä ollut tupakka-aski ei edes häirinnyt kauheasti. Se oli enemmän seurapolttamista.

Liftasin Ylivieskaan ja kävin ostamassa askin. Siitä se taas lähti.

Virpi Karhu

Liftillä tupakan ostoon

Toinen tupakanpolton aloittamispäätös syntyi keväällä 1986 Ylivieskan Raudaskylässä. Kevätaurinko oli lämmittänyt pihaan nurmipälven, jota katsellessa Virpi Karhulle tuli ensimmäisenä mieleen tupakka.

– Liftasin Ylivieskaan ja kävin ostamassa askin. Siitä se taas lähti. Ei siihen ole sen kummempaa koskaan tarvittu, Virpi Karhu kertaa 30 kilometrin edestakaista röökinostoreissuaan.

Samalla tavalla tupakointi alkoi muutama vuosi sitten uudestaan – hetken mielijohteesta. Työmatkalla Virpi Karhu pummasi työkaveriltaan sikarin.

– Siitä se sitten taas lähti. Eikä taukoja tuota kahden kuukauden pätkää lukuun ottamatta ole ollut.

Kuvassa ovenpielen tuhkakupisssa olevaan hiekkaan tumpattuja tupakoita.
YLE / Anssi Leppänen

Riippuvuus lymyää sopukoissa

Nyt Karhu on tehnyt päätöksensä ja uskoo lopettamispäätöksensä pitävän. Hän sanoo lokeroineensa tupakoinnin aikaisemmin johonkin aivosopukkaan, jossa se on pysynyt mukavasti piilossa.

– Kahden kuukauden lakon aikana nuorin lapsistani sanoi, että ”äiti, sua on paljon mukavampi halata kun et haise sikarilta". Senkin olen ikävästi painanut villaisella jonnekin aivosopukaan. Taas äiti haisee sikarilta.

On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään.

Virpi Karhu

Tupakoinnin haittapuoliksi Virpi Karhu listaa myös jatkuvan flunssaisen olon ja äänen käheyden. Myös sosiaalinen paine ja moraaliset syyt painavat vaakakupissa lopettamispäätöksen puolesta.

– On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään. Raha on myös iso asia, sanoo Virpi Karhu, ja laskee polttamiensa sikareiden maksavan pari sataa euroa kuukaudessa.

– Se on aika iso summa yksinhuoltajaperheessä, ja myös iso moraalinen asia; laittaako rahaa tupakkaan vai käyttääkö sen koko perheen iloksi?

Keskeltä halkaistu tupakka
Ismo Pekkarinen / AOP

Kyllä minä tupakan selätän

Nyt kun Virpi Karhu ei enää polta, hän on huomannut, että aamut ovat hankalia.

– Herään viiden aikaan ja menen kuudeksi salille. Aamurutiineihini on kuulunut kahvi ja sitten ulos tupakalle, mikä tuntuu nyt ihan hullulta. Järki on pitänyt ottaa käteen ja hokea itselleni, että kyllä minä tämän selätän ja pääsen tästä yli. Pystyn siihen!

Tiedän, että retkahdus on vain yhden tupakan takana.

Virpi Karhu

Avominnen vastaavana päihde- ja läheisohjaajana toimiva Virpi Karhu tsemppaa itseään myös onnistumisen tunteilla.

– Kun näen jonkun ulkona pakkasessa ja viimassa tupakoimassa, voin olla tyytyväinen itseeni, että minun ei tarvitse. Tupakka on toki mielessä, onhan se ollut seuralaisena 40 vuotta, mutta ei ole tullut sellaista tunnetta, että pitäisi polttaa.

Virpi Karhu myöntää, että tupakan himon iskiessä on ollut pakko laskea sekunteja ja minuutteja. Fyysisiä vieroitusoireita hän ei ole tuntenut.

– Mutta ilman ryhmän tukea olisi ollut vielä vaikeampaa.

Vinkiksi riippuvuudesta eroon kamppaileville Virpi Karhu antaa rutiinien rikkomisen ja vaikeaan hetkeen keskittymisen.

– Kahvit minimiin. Vältä tilanteita, joissa tekee eniten mieli tupakkaa. Hyödynnä toisten tuki. Kannattaa tehdä töitä jo ennen lopettamista ja motivoida itsensä pysymään päätöksessä. Tiedän, että retkahdus on vain yhden tupakan takana.

"Vieroitusta ei tueta riittävästi"

Suomalaisista 20–64-vuotiaista noin 17 prosenttia tupakoi päivittäin vuonna 2015. Tilastot kertovat (siirryt toiseen palveluun), että suomalaisten tupakointi on vähentynyt reippaasti viime vuosina.

Virpi Karhu sai apua tupakoinnin lopettamiseen yksityiseltä riippuvuusklinikalta. Vieroitukseen saa apua myös esimerkiksi syöpäyhdistysten kursseilta, työterveydestä ja terveyskeskuksista.

Asiantuntija Otto Ruokolainen terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on sitä mieltä, että Suomessa lopettamisen tukeminen ei ole parhaalla mahdollisella tasolla eli julkista rahoitusta ei ole riittävästi.

– Rajoitusten lisäksi tarvittaisiin pehmeämpiä keinoja eli lopettavien tukemista. Suomessa rahoitetaan aika vähän tätä työtä verrattuna muihin Pohjoismaihin. Aiemmin tupakkaverosta osa oli korvamerkitty tupakoinnin ehkäisyyn, mutta se poistui 2009. Ray tosin tukee erilaisia järjestöjä, jotka tekevät tupakoinnin ehkäisytyötä.

Ruokolaisen mukaan kunnat päättävät itse, kuinka paljon rahoitetaan esimerkiksi tupakasta vieroituskursseja. Rahoitus siis vaihtelee paljon eri puolilla Suomea.

– Suomessa ei ole moneen vuoteen ollut suurta kansallista kampanjaa aiheesta. Ne kyllä herättävät keskusteluja ja vaikuttavat mielipiteisiin, mutta ovat kalliita toteuttaa,” toteaa THL:n asiantuntija.