1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. politiikka

Metsäteollisuuden Pärssinen: Irtiotto vientimallista oli ainoa keino purkaa paperitehtaiden "pysähtyneisyyden linnake"

Nina Pärssinen kertoo, miksi Metsäteollisuus mieluummin sooloili ulos vientimallista kuin otti paperitehtaiden suhteen riskin.

politiikka
Nina Pärssinen.
Petteri Sopanen / Yle

Metsäteollisuutta on syytetty helmikuussa kovista otteista ja sooloilusta.

– Metsäteollisuus on selvästi päättänyt ajatella vain itseään, ei muita, totesi Paperiliiton Petri Vanhala Helsingin Sanomissa (siirryt toiseen palveluun).

– Pettymys, totesivat myös Metsäteollisuuden kaverit eli Teknologia- ja Kemianteollisuuden Eeva-Liisa Inkeroinen ja Jyrki Hollmén.

Kyse on reaktioista Metsäteollisuuden reilun viikon takaiseen ratkaisuun jäädä pois vientiliittojen yhteisistä työehtosopimusneuvotteluista. Se haluaa neuvotella Paperiliiton kanssa työehdoista kahden kesken.

Reaktiot eivät jääneet siihen. Pari päivää myöhemmin myös Metalliliitto ja TEAM sanoutuvat irti vientivetoisen työmarkkinamallin valmistelusta.

Pian arveltiin, että Metsäteollisuuden ratkaisu oli viimeinen niitti pääministerin ja työmarkkinajärjestöjen silmäterälle eli Suomen mallille. Mallin maltilliset palkankorotukset ovat kiky-sopimuksen yksi peruspilari.

Mitä syytöksiin vastaa Metsäteollisuuden työmarkkinajohtaja Nina Pärssinen?

Suomen malli mureni jo syksyllä

Pärssinen on seurannut Metsäteollisuuden työmarkkinajohtajana hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kilpailukykysopimusneuvotteluja alusta asti. Hän ei suostu ottamaan syntipukin viittaa vientivetoisen palkkamallin kaatumisesta, vaan muistuttaa, mitä tapahtui syksyllä 2016, kun kiky-sopimuksen yli 90 prosentin kattavuus varmistui.

– Ensimmäisen askelen otti ihan toinen taho. PAM ilmoitti, ettei Suomen malli käy, samoin OAJ ja JHL, koska ne haluavat enemmän palkkaa kuin vientialat, Pärssinen sanoo.

Syyskuussa kuntien ja valtion työntekijät myöntyivät 24 vuotuisen lisätyötunnin ja sosiaalivakuutusmaksujen noston lisäksi luopumaan kolmanneksesta lomarahojaan. Se tuntui erityisesti naisvaltaisten ja matalapalkka-alojen kukkaroissa.

Marraskuussa vientimallin tyrmäsi julkisten alojen JUKO, koska se estäisi naisten ja miesten palkkaerojen kaventamista.

Viimeistään vientimallin epätoivo tuli Pärssisen mukaan selväksi tammikuussa, kun Metsäteollisuuden ja muiden vientiliittojen koolle kutsumassa tilaisuudessa liitot eivät löytäneet yhteistä säveltä palkkamaltista.

Metsäteollisuudelle muun muassa palvelu- ja kuljetusalojen palkkamaltti on tärkeää, koska sen palkkakuluista yli puolet tulee muista kuin oman alan palkoista.

Suomen malli oli siis kuopattu jo kauan ennen kuin Metsäteollisuus kohautti irtiotollaan.

– Tosin näillä sanoilla sen taisivat ensi kerran sanoa Eeva-Liisa Inkeroinen ja Kauppalehti (siirryt toiseen palveluun), Pärssinen lisää.

Lauantaina naisvaltaisille aloille ekstrakorotusta (siirryt toiseen palveluun)vaati Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL.

Paperitehtaat – "pysähtyneisyyden linnake"

Mikä sitten on Metsäteollisuudelle niin arvokasta, että se mieluummin antaisi vaikkapa palkkoihin enemmän pelivaraa kuin neuvottelee yhteisvoimin muiden viennin työnantajaliittojen kanssa?

Pärssisen vastaus kuuluu: paperitehtaiden jäykkien työehtosopimusten purkaminen. Lista muutosehdotuksista on järeä ja pitkä, eikä neuvotteluihin kaivata muita aloja hääräämään.

– Emme halua, että mikään prosessi edes välillisesti estäisi mahdollisuuksia neuvotella haluamistamme muutoksista.

Pärssinen kutsuu Paperiliiton sopimuksia "pysähtyneisyyden linnakkeeksi". Ykkösesimerkkinä se, ettei paperitehtaissa saa käyttää ulkopuolista työvoimaa tai alihankkijoita ilman luottamusmiehen suostumusta.

Nina Pärssinen.
Petteri Sopanen / Yle

– Paperitehtaalle ei voi tulla ISS siivoomaan, sinne ei voi mennä Securitas vartioimaan, tai Amica pitämään ruokalaa – ellei luottamusmies anna suostumusta. Joskus se annetaan, joskus ei.

Toinen esimerkki on perua ajoilta, jolloin paperikoneet pysäytettiin aina jouluna ja juhannuksena. Nyt koneet voivat pyöriä seisokkiaikoinakin, mutta niitä vastaavista työvuoroista maksetaan isoja korvauksia.

Pärssisen mielestä aivan liian isoja.

– Vuoroista kertyy sekä palkkaa että vapaapäiviä, ja niistä voi tienata niistä jopa kuusinkertaisen palkan, hän puuskahtaa.

Metsäteollisuuden kolmas ääneenlausuma tavoite on saada alalle entistä matalamman portaan paikallinen sopiminen, konekohtainen palkkasopimus. Tämä tarkoittaisi, että samassa yhtiössä ne, jotka työskentelevat sellukoneen parissa, neuvottelevat eri palkoista kuin ne, jotka pyörittävät paperikonetta.

Suomen etu vai Metsäteollisuuden etu?

Mutta eikö se jos mikä ole sooloilua, jos Metsä tarjoilee kahdenkeskisissä neuvotteluissa muita korkeampia palkkoja, mutta Teknologiateollisuus ja Kemianteollisuus pitävät yllä tavoitetta palkkamaltista? Metsäteollisuus on vieläpä syyskuussa tes-neuvotteluvuorossa ensimmäisenä, ja sen tulokset avaavat pelin.

Pärssisen mukaan ei. Kyse on paperin sopimusten päivittämisestä, ei siitä että Metsä pyrkisi linjaamaan muiden palkankorotuksia.

– Jos meillä on määräys, jota muilla ei ole, ja neuvottelemme Paperiliiton kanssa sen muutosehdoista, eivät muut liitot voi näitä ehtoja kopioida.

– Emme halua mitään sellaista ehtoa työsopimukseen, mitä muilla ei jo ole.

Vientivetoinen malli voi yhä syntyä

Pärssinen lohduttaa, ettei ero Teknologia- ja Kemianteollisuuden yhteisestä marssijärjestyksestä tarkoita yhteisten tavoitteiden ja palkkamaltin hylkäämistä. Vientimalli voi syntyä, vaikka sillä olisi eri nimi.

– Teemme varmasti yhteistyötä vaikka prosessisopimusta ei olekaan. Meillä on yhteinen intressi eli viennin kilpailukyky ja Suomen työpaikat. Uskoisin, että kun lasketaan plussia ja miinuksia, vientiliittojen kustannustaso on lähellä toisiaan, Pärssinen lupaa.

Paperityöntekijöitä Metsäteollisuuden kovat tavoitteet kauhistuttavat. Pärssisen mukaan kovaa on myös kansainvälinen kilpailu.

Paperin kysyntä Euroopassa väheni viime vuonna yli neljä prosenttia ja paperintuotanto Suomessa noin kuusi.

– Konetta ei kannata pyörittää, jos kustannukset menee yli sen minkä kone tuottaa.

Kiväärin kanssa hirvimetsään

Pärssinen saa metsästä elantonsa, mutta käy metsällä myös sananmukaisesti. Metsästyskortin hän hankki yli 20 vuotta sitten, ja käy metsällä ympäri Suomea. Parhaiten Pärssinen viihtyy luonnossa yksin.

– Olen yksinäinen metsästäjä. Tykkään, kun meitä on koirien lisäksi korkeintaan kaksi, kaikkein mieluiten olen yksin.

Kun metsässä liikkuu yksin, voi vastaan tulla yllätys. Viime syksynä Pärssinen hankki kiväärin, ja lähti Ruokolahdelle hirvimetsälle. Hän oli yksin passissa, eikä koiraakaan ollut mukana, kun kohti asteli karhu.

– Kun karhu tulee kohti, ollaan ihan hiljaa. Kun se huomasi minut, se kääntyi pois. Se oli mieleenpainuva kokemus.

Harrastuksessa on myös sosiaalinen puolensa, se on tapa verkostoitua yritysjohtajiin ja sidosryhmiin. Pitääkö metsäteollisuudessa harrastaa metsästystä edetäkseen pomon tehtäviin?

– Ei, mutta kyllä se mahdollisuuksia avaa. Metsästyksen aloitin kuitenkin jo vuosia ennen kuin tiesin, mitä minusta isona tulee.

Lue seuraavaksi