Palautuslentojen valvojat: Ei tietoa oloista, joihin palautettavat turvapaikanhakijat joutuvat

Niin sanotut maastapoistamisen valvojat seuraavat hylätyn turvapaikkapäätöksen saaneen ihmisarvoista kohtelua palautusmatkalla. Tarkkailtavana on mm. se, ettei poliisi käytä hengitystä lamaavia ja liian rajuja voimakeinoja.

turvapaikanhakijat
Ihmisarvoisen maastapoistamisen valvoja.
Maastapoistamisen valvoja Päivi KeskitaloMarkku Pitkänen / Yle

Kun turvapaikkaa anonut saa hylkäyksen hakemukseensa, poliisi saattaa palautettavat lähtömaahansa. Vapaaehtoinen paluu on aina ensisijainen, mutta toisinaan päädytään vastentahtoiseen maastapoistamiseen. Viime vuonna poliisi poisti maasta yli 6 000 henkilöä. Palautusmatkaa seuraavat myös maastapoistamisen valvojat, aina vaikkapa Joutsenon vastaanottokeskuksesta lähtömaan viranomaisten huostaan Afganistaniin saakka.

Turvapaikanhakijan, poliisin ja valvojien matka saattaa alkaa aamuyöstä. Ylitarkastajat Päivi Keskitalo ja Pirjo Kruskopf seuraavat maasta poistettavan paluuta useiden päivien ajan.

Valvojat eivät voi kertoa kaikkea poliisin työstä, eikä esimerkiksi kuvaaminen ole sallittua palautuslentojen aikana. Valvojat eivät esiinny kuvissa tunnistettavasti. Tällä suojellaan palautettavien oikeusturvaa.

Lapsiperheiden palautukset mietityttävät monesti

Pakkopalautukset ovat virkamiehellekin tunteita herättäviä, kertoo ylitarkastaja, maastapoistamisen valvoja Päivi Keskitalo yhdenvertaisuusvaltuutetun virastosta. Joskus ihmiset itkevät ja vastustavat voimakkaasti.

– Joidenkin päätösten tarkoituksenmukaisuus tuntuu hiukan vaikeasti ymmärrettävältä. Esimerkiksi sellaisen lapsiperheen palautus, jossa molemmat vanhemmat ovat työssä ja lapset koulussa. Siitä huolimatta on tehty päätös, että edellytyksiä oleskeluluvan perusteeksi ei ole, pohtii Keskitalo.

Keskitaloa mietityttää toisinaan myös palautuksen jälkeinen tilanne. Mitä tapahtuu, kun Suomesta poistettava ihminen jätetään kohdemaan viranomaisten hoteisiin?

– Kenelläkään meillä ei Suomessa ole tietoa, millaisiin olosuhteisiin palautettavat joutuvat. Tämä on hyvin ajankohtaista, kun kohdemaat, joihin on ryhdytty palauttamaan, ovat maailman konfliktialueita: Irak, Afganistan ja tulevaisuudessa ehkä Somalia.

Ylitarkastaja Pirjo Kruskopf kertoo, että osa maasta poistettavista lähtee yhteistyössä poliisin kanssa, ja osa vastustaa.

– On suuria tunteita. Ihmiset itkevät. Tietysti on ikävä seurata esimerkiksi lapsiperheiden maasta poistamista, jos on odotettavissa, että tilanne perheelle kotimaassa on hyvinkin vaikea, Kruskopf sanoo.

Kenelläkään meillä ei ole tietoa, millaisiin olosuhteisiin palautettavat joutuvat.

Päivi Keskitalo

Maastapoistamisen valvojat takaavat raportoinnillaan, että palautukset sujuvat ihmisarvoa ja -oikeuksia kunnioittaen. Valvojat seuraavat, ettei poliisi käytä liiallisia voimakeinoja. Yhteistyö sujuu poliisin kanssa lähes aina hyvin.

– Suomen poliisi ymmärtää, että kyse on sekä saatettavien että myös poliisin oikeusturvasta. Valvonta torppaa myös mahdolliset aiheettomat syytökset liiallisesta voimankätöstä. On kyse viranomaistoiminnan läpinäkyvyydestä, kertoo ylitarkastaja Pirjo Kruskopf.

Hengitystä ei saa vaikeuttaa eikä suuta peittää

Valvojat eivät saa saattomatkan aikana millään keinoin puuttua tapahtumiin. Tehtävänä on laatia raportti, jonka perusteella poliisin toimintaa voidaan parantaa. Ääritilanteissa maastapoistamisen valvojat tekevät kantelun esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Poliisi ei saa käyttää palautusta vastustavaankaan ihmiseen liikaa voimaa. Myös ihmisen lääkitystä valvotaan. Esimerkiksi sitä, että ihminen saa sairauksiensa hoitoon tarvitsemansa lääkkeet. Lääkityksen käyttäminen tahdonvastaisesti vain palautusta helpottamaan on kielletty. Tämä tarkoittaa, että rahoittavia lääkkeitä saa käyttää vain maasta poistettavan suostumuksella. Huutavan ja vastustavan ihmisen hengitystä ei saa estää. Suuta ei saa peittää, kertoo ylitarkastaja Päivi Keskitalo.

– Poliisin tulee ensisijaisesti saada tilanteet laukeamaan puhumalla, puhejudolla. Tietyt voimankäyttötekniikat eli sellaiset, jotka jollain tavoin vaikeuttavat hengitystä, ovat ehdottomasti kiellettyjä. Taustana on mm. se, että vuodesta 1991 lähtien Euroopan palautuslennoilla on raportoitu 17 kuolemantapausta. Suuri osa on tapahtunut nimenomaan virheellisestä voimankäytöstä johtuvasta tukehtumisesta.

Palautuslennot voivat olla kansallisia tai ns. Frontex-lentoja. Jotkut palaajat matkustavat myös aivan tavallisilla reittilennoilla. Reittilennoilla kapteeni voi kieltäytyä ottamasta vastarintaa tekevää ihmistä koneeseen.

Poliisin tulee ensisijaisesti saada tilanteet laukeamaan puhumalla, puhejudolla.

Päivi Keskitalo

– Kansallisilla palautuslennoilla ei ole mukana muiden maiden viranomaisia tai palautettavia ihmisiä. Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin yhteyspalautuslennoille taas kootaan useamman maan palautettavia sekä usean maan viranomaisia, kertoo Ylitarkastaja Pirjo Kruskopf.

Saksa pyytänyt valvonta-apua

Maasta poistamisen valvojat toimivat yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän alaisuudessa. Maastapoistamisen täytäntöönpanon valvontatehtävä on ollut viraston kontolla vuodesta 2014.

Ja kiirettä pitää, sillä palautettavien määrä on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana. Tänä vuonna poliisi suunnittelee tuhansia palautuksia, mikäli turvapaikanhakijat saavat kielteisiä päätöksiä ja ne pannaan täytäntöön, kertoo yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä.

Uutta on myös ns. Frontex-asetus, joka tuli voimaan vuoden alussa. Valvonnasta on tullut pakollista Frontex-palautuslennoilla.

– Frontexin kustantamilla lennoilla pitää olla aina valvoja jostakin EU-jäsenvaltiosta. Osalla EU-maista ei ole vielä organisoitu tätä valvontaa. Nämä maat ovat pyytäneet tämän Frontex-asetuksen voimaantulon myötä muilta mailta valvojia mukaan lennoille. Meidän pienien resurssimme tähden emme ole vielä lähteneet muiden maiden lennoille mukaan. Mutta ehkä tällainenkin tilanne tulee eteen.

Pyytäjänä on ollut isojakin maita, kuten Saksa.

- Toivotaan, että Saksa saa pian organisoitua oman järjestelmänsä. Sieltä on palautettavia huomattavasti enemmän.