yle.fi-etusivu

Helsinkiläinen mies päätti ansaita Spotifyssä, julkaisi 300 kappaletta naisten nimillä – tuotanto suurempi kuin Beatlesillä

Digiaika lisää yrityksiä tienata musiikilla. Helsinkiläinen kirjanpitäjä-muusikko aikoo julkaista vielä 2 000 kappaletta lisää.

musiikkiteollisuus
Party Boy Sings
"Jukka" esiintyy promokuvassaan taiteilijanimellä Party Boy Sings.Party Boy Agency

Digimaailma on täynnä erikoisia tarinoita. Yksi musiikkibisneksen erikoisista tarinoista tulee Helsingistä.

Tarinan päähenkilö on 35-vuotias hyvinvointialalla työskentelevä kirjanpitäjä, joka on jo 15 vuoden ajan soittanut vapaa-ajallaan eri yhtyeissä metallimusiikkia.

Kutsutaan häntä nimellä Jukka, sillä hän ei voi esiintyä tässä jutussa omalla nimellään.

Vuosi sitten Jukka sai idean: hän yrittäisi ottaa siivunsa digitaalisten musiikkimarkkinoiden rahanjaosta. Rahanjako pohjautuu entistä vahvemmin yksittäisten kappaleiden soittokertoihin internetin suoratoistopalveluissa.

Vähän aiemmin Jukka oli lukenut yhdysvaltalaisesta Matt Farleysta, joka keskittyi laadun sijaan määrään. Farley oli julkaissut Spotifyssa lähes 20 000 itse tekemäänsä kappaletta havaittuaan, että ihmiset hakivat yllättävän paljon kappaleita julkkisten nimillä tai oudoilla hakusanoilla kuten "apina" tai "pieru". Farleyn Barack Obama Farts (Barack Obama pieraisee) -tyyliin nimetty roskamusiikki toi hänelle yli 20 000 euron vuositienestit.

Tarina jäi kiinnostamaan Jukkaa, ja kun soitto oman bändin kanssa loppui, hän päätti käyttää aikansa samaan.

Tatjana, just have a great day

Jukka tehtaili kirjanpitäjän työnsä ohella pikatahtia peräti 300 kappaletta – mikä on enemmän kuin vaikkapa Beatlesin koko tuotanto. Tähän hän laskee käyttäneensä alle sata tuntia, parin työviikon tunteja vastaavan määrän aikaa.

Taiteellisen tuskailun sijaan Jukka oikaisi rempseästi: käytännössä hän teki vain yhden kappaleen, josta monisti 300 eri versiota.

Kaikki kappaleet on nimetty naisten mukaan: on Alice, Caroline ja Julia, ja 297 muuta. Jukka teki ensin valmiiksi kappaleen peruspohjan, lauloi erikseen jokaisen nimen nauhalle ja liitti ne sitten kappaleisiin yksi kerrallaan.

Kaikkien kappaleiden kesto on täsmälleen sama, 1 minuutti 33 sekuntia, ja sanat ovat ehtaa tusinatavaraa: Tatjana / you are the best / Tatjana / you’re such a great person / Tatjana / you’re awesome / Tatjana, just have a great day (Tatjana, olet paras, niin hieno ihminen, olet mahtava, hyvää päivänjatkoa).

Taiteilijanimeksi valikoitui linjan mukainen Party Boy Sings. Jukka julkaisi kappaleet Spotifyssa ja Youtubessa kolmena sadan kappaleen albumina yhdysvaltalaisen CD Baby -yrityksen kautta.

Olen ajatellut pitää tämän aika lailla omana tietonani. Olen kertonut tästä vain kolmelle kaverille.

CD Babyn kautta kuka tahansa voi saada albuminsa julki suoratoistopalveluissa muutaman kymmenen euron kertakorvauksella ohi levy-yhtiöiden. Samankaltaisia yrityksiä on muitakin, ja niitä käyttävät myös musiikkia tosissaan tekevät pienartistit.

Jukan ajatuksessa oli logiikkaa: hän laski, että murto-osa Spotifyn yli sadasta miljoonasta käyttäjästä voisi eksyä hänen kappaleidensa pariin sattumalta, joko etsiessään tunnettujen artistien samannimisiä kappaleita tai tutkaillessaan, millaista musiikkia on tehty heidän omalla nimellään tai tyttöystävän nimellä.

"Kaikki on kiinni sattumasta"

Jukka ei ole huudellut tekemisistään tai tyrkkinyt itseään julkisuuteen. Siksi hän varjelee myös oikeaa henkilöllisyyttään.

– Olen ajatellut pitää tämän aika lailla omana tietonani. Olen kertonut tästä vain kolmelle kaverille. Päätin myös, etten juurikaan promoa materiaalia. Sosiaalisessa mediassa olen laittanut muutaman viestin.

Musiikkipiirien ja työkaverien reaktiot arveluttavat.

– Musiikillisesti nämä biisit ovat pelleilyä. Ei ole hyvä, jos tällaista todella nopeasti tehtyä materiaalia aletaan liittää oikeaan soittotaitooni. Enkä toisaalta halua, että tämän tekemisen tarkoitus ymmärretään väärin myöskään työpaikallani.

Musiikillisesti nämä biisit ovat pelleilyä. En halua, että tämän tekemisen tarkoitus ymmärretään väärin työpaikallani.

Jukka ei kaunistele tekemisiään. Hän tietää, että kappaleiden musiikillinen arvo on nolla. Huumoriarvokin lienee monen mielestä nahkean huumorin ja sietämättömän vedätyksen rajoilla.

Mutta Jukka sanoo halunneensa kokeilla, miten käy. Panos oli pieni, potentiaalinen tuotto suuri.

– Kaikki on kiinni sattumasta. Voi olla pienestä kiinni, mikä kappale nousee jollekin suositulle soittolistalle ja saa paljon kuuntelua.

Neljä klikkiä päivässä

Jukan yritys meni pieleen.

Sen tuhosi Spotifyn hakutoiminto, joka ei nosta satunnaisia tuotoksia välttämättä ollenkaan näkyviin. Tämä johtuu osin Spotifyn halusta nostaa suosituimmat kappaleet hakutulosten kärkeen, osin palvelun valtavasta kappalemäärästä ja osin halusta pitää Matt Farleyn ja Jukan kaltaiset onnenonkijat poissa apajilta.

Kun on julkaissut 300 biisiä ja saa yhteensä joku neljä klikkiä per päivä, alkaa kyllä masentaa.

– Kun on julkaissut 300 biisiä ja saa yhteensä joku neljä klikkiä per päivä, alkaa kyllä masentaa. Olisin tietty voinut tutkia etukäteen paremmin, miten hakusysteemi toimii, Jukka pohtii.

Vaikka nimilaulut ovat vielä julki, Jukka on jo luopunut niistä. Mutta hän aikoo yrittää vielä kerran ja julkaista tänä vuonna 2 000 kappaletta lisää.

Uusi tyyli on enemmän oppi-isän Matt Farleyn kaltainen. Kappaleet ovat nimeltään pidempiä ja sisältävät enemmän potentiaalisia hakusanoja, kuten American Drinking Song for Hot USA Students (Freshman) (Amerikkalainen juomalaulu Yhdysvaltain kuumille ensimmäisen vuoden opiskelijoille) tai Cheating Husband Caught Farting and Coughing (Petturiaviomies jää kiinni piereskelystä ja yskimisestä).

Tekoprosessi on yhtä ripeä. Juontokeikkojakin tehnyt Jukka improvisoi englanninkieliset sanat lennosta, ja melodiat ovat mitä ovat. Kappaleita syntyy jopa 20 tunnissa.

– Olen printannut valmiiksi listan biisinnimiä. Katson nimen, pohdin ehkä minuutin ajan miten soitan kappaleen kitaralla, aloitan nauhoituksen kannettavalla laitteella ja sitten tulee mitä tulee. Kyllähän tunnissa alkaa puutua, mutta yllättävän hyvin sen pystyy puskemaan läpi.

Varsinainen luomisprosessi käy nopeammin kuin jälkikäsittely eli kappaleiden lataaminen palveluun, tietojen täyttäminen ja levyn kansikuvan tekeminen.

Musiikillista roskapostia

Toimiiko Jukka väärin? Vastaus ei ole yksiselitteinen.

Jukan käyttämät julkaisukanavat ovat laillisia. Hän ei tue piratismia, maksaa julkaisusta ja käyttää tilityksissä omaa yritystään.

Netti on myös jo valmiiksi pullollaan musiikkia, jonka laatu on useimpien mielestä sietämätöntä. Esimerkiksi käyvät vaikka monenkirjavat rentoutusmusiikkilistat, jotka ovat pullollaan ruotsalaisartistien loputtoman eteeristä pianontapailua, eikä vaikkapa sketsihahmojenkaan esittämiä levyjä yleensä kuunnella niiden musiikillisten ansioiden vuoksi.

Mihin muuhun monet ylipäätään pyrkivät musiikillaan kuin rahankeruuseen? On vaikea sanoa, paljonko Jukan nokkelasti tarjoama roska – eräänlainen musiikillinen roskaposti – eroaa muusta roskasta.

Sitä ei voi sanoa, miten hyvin tässä voi käydä.

Samalla on selvää, että Jukan tuotteet perustuvat huijaukseen. Spotifyn käyttäjä ei todennäköisesti yritä löytää Jukan tuotantoa, vaan aivan jotain muuta. Jos hän kuitenkin erehtyy soittamaan Jukan musiikkia, rahat tippuvat Jukan tilille.

Musiikkibisneksen vakiintuneiden toimijoiden näkökulmasta Jukan toiminta on arveluttavaa, ellei täysin arvotonta. Jukka on kuin kirjailija Arto Salmisen Lahti-romaanin hahmo Kala-Ykä, joka käy yhden miehen sissisotaa bisneksen varjoissa mutta markkinoiden suomin mahdollisuuksin.

Jokusia harhalaukauksia tulee varmasti. Spotify tuottaa yleisten arvioiden mukaan artisteille noin 0,001–0,009 euroa kuuntelulta, eli tuhannesta kuuntelusta tilille karttuu jokunen euro.

Yhden levyn lataaminen CD Babyn kautta Spotifyhin maksaa Jukan arvion mukaan keskimäärin 60 euroa. Jukka on tappiolla, mutta on antanut itselleen vuoden aikaa.

– Sitä ei voi sanoa, miten hyvin tässä voi käydä.

Lue myös: Kohta mummokin striimaa – viisi ilmiötä musiikkibisneksen muutoksesta Suomessa