Analyysi: Eduskunnan sekavassa Finavia-keskustelussa sotkettiin tuhannet ja miljoonat

Finavian vyyhdissä on varaa valita faktat poliittisten tarkoitusperien mukaan, kirjoittaa Ylen toimittaja Jyri Hänninen.

Finavia
Finavian lippuja.
Valtionyhtiö Finavian johdannaiskaupoista syntyneitä miljoonatappioita on puitu jo vuosikausien ajan.Ismo Pekkarinen / AOP

Eduskunnassa pystyi keskiviikkona aistimaan kuntavaalien läheisyyden. Sen verran kipakkaa keskustelua käytiin liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) osuudesta valtionyhtiö Finavian johdannaiskauppojen selvittelyyn.

Berner on nostettu asiassa tikun nokkaan, vaikka hänellä ei ole osaa eikä arpaa varsinaisten tappioiden syntyyn.

Keskustalaiset kansanedustajat syyttivät Sdp:tä virheellisten tietojen levittämisestä eli käytännössä valehtelusta. Eduskunnassa ei kuitenkaan ketään saa syyttää valehtelijaksi, joten asiaa ei ilmaistu näin suoraan.

Keskustan kansanedustajat ottivat hampaisiinsa etenkin Sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen ja hänen Ylelle keskiviikkoaamuna antamansa haastattelun.

Rinne oli moittinut Anne Berneriä siitä, että liikenneministeriö oli sopinut Finavian entisen tilintarkastustoimiston Deloitten kanssa vahingonkorvauskannetta koskevan riidan.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mukaan Berner sopi kiistan ilman, että Finavian hallitus tiesi asiasta. Rinteen mielestä tämän takia vastuukysymysten selvittäminen vyyhdissä vaikeutuisi.

Finavia oli vaatinut Deloittelta 34 miljoonan korvauksia. Kanteen taustalla oli se, että Finavian mielestä Deloitte ei ollut tilintarkastajana kertonut riittävällä tavalla riskeistä, joita johdannaissopimuksiin liittyi.

Finavia-vyyhti on monimutkainen ja se on vellonut jo neljän liikenneministerin aikana. Siksi tapauksen yksityiskohdista voi olla vaikea saada tolkkua.

Tämä näkyi myös keskiviikkona eduskunnassa, jossa hallitus ja oppositio näyttivät hetkittäin puhuvan aivan eri asioista – ja omilla faktoillaan.

34 miljoonaa vai 300 000 euroa?

Keskustalaisten mielestä Rinteen syytös oli aiheeton ja hänen käyttämänsä luvut vääriä. Rinne puhui 34 miljoonan euron korvausvaatimuksesta, keskusta taas 300 000 euron menetyksistä.

Miksi kaksi puoluetta puhuivat niin eri mittaluokan summista?

Esimerkiksi Olavi Ala-Nissilä (kesk.), joka on myös asiaa käsitelleen tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja, sanoi eduskunnassa näin:

”Julkisuudessa on ehkä vähän tullut väärä käsitys, eli kanne tilintarkastusyhteisöä kohtaan ei ole 33 miljoonaa — 30 miljoonaa, niin kuin edustaja Rinne tänään näkyi Ylellä toteavan — vaan se on 300 000, eli se on prosentti siitä summasta, mikä tässä on kyseessä.”

Vahingonkorvauskanteen summa oli kuitenkin 34 miljoonaa euroa, aivan kuten Sdp sanoi. Yle soitti ja kysyi asiaa Olavi Ala-Nissilältä.

Annoitteko eduskunnalle väärää tietoa?

– Tarkastusvaliokunnan mietinnössä todetaan, minä vuosina vahingot ovat syntyneet. Vuosina 2009 ja 2010 tehdyistä sopimuksista syntyi nettona noin 400 000 euron vahingot. Noina vuosina Deloitte oli tilintarkastajana ja raportoi ne luvut. Seuraava tilintarkastaja eli E&Y (entinen Ernst&Young) on raportoinut vuodelta 2011, jolloin tehdyistä sopimuksista aiheutui vahinkoja 33 miljoonaa euroa, Olavi Ala-Nissilä sanoo Ylelle.

Ala-Nissilä puhui siis aiheutuneista taloudellisista vahingoista, Sdp kanteessa esitetystä korvausvaatimuksesta.

Ala-Nissilä myöntää, että “kanne-”sanan käyttö saattoi antaa väärän kuvan. Muissa puheenvuoroissaan Ala-Nissilä käytti termiä “menetykset”.

Myös muut keskustalaiset, kuten Hannu Hoskonen, käyttivät puheessaan samaa summaa eli 300 000 euroa.

Alun perin Finavia oli vaatimassa Deloittelta enintään 70 miljoonan euron (siirryt toiseen palveluun)korvauksia. Kun johdannaissopimusten tappioiden määrä tarkentui, Finavian vahingonkorvausvaade muuttui 34 miljoonaksi euroksi.

Tämä oli siis se summa, jota Finavia vaati Deloittelta, kunnes Berner ja liikenneministeriö päättivät sopia kiistan.

Eero Heinäluoma ja  Olavi Ala-Nissilä.
Finavian tappioita on käsitelty myös eduskunnan tarkastusvaliokunnassa. Sen puheenjohtaja on Sdp:n Eero Heinäluoma (oik.) ja varapuheenjohtaja keskustan Olavi Ala-Nissilä.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Keskustelussa sotkeutui kaksi eri asiaa

Jos eduskunnassa käyty keskustelu tuntui sekavalta, se johtuu siitä, että keskustelu oli sekavaa.

Keskusta ja Sdp puhuivat kahdesta eri asiasta. Sdp nosti esiin kanteessa mainitun summan, mutta keskusta puhui toteutuneista tappioista vuosina 2009 ja 2010.

Kummatkin olivat omalla tavallaan oikeassa – ja kumpikin osapuoli valitsi itselleen poliittisesti sopivan luvun. Sdp on vaatinut eduskuntaa äänestämään Bernerin luottamuksesta, ja keskusta puolustaa tietenkin omaa ministeriään.

Finavia solmi vuosina 2009–2011 yhteensä neljätoista koronvaihtosopimusta Danske Bankin ja Skandinaviska Enskilda Bankenin kanssa.

Valtaosa tappioista syntyi sopimuksista, jotka tehtiin vuoden 2011 aikana. Kyseisen vuoden tilintarkastuksen laati kuitenkin toinen tilintarkastusyhtiö eli E&Y, eikä Deloitte. Tähän myös ministeri Berner viittasi eduskunnassa, sanomalla että ”Deloitten osalta vastuut rajoittuivat 300 000–400 000 euroon.”

Helsingin käräjäoikeuteen toimitetun kannevaatimuksen mukaan Berner on oikeassa. Jättitappioista vain pieni osa syntyi sopimuksista, jotka oli tehty vuosina 2009 ja 2010.

Tätä taustaa vasten 34 miljoonan euron kanteen ajaminen Deloittea kohtaan tuntuu kohtuuttomalta ja se tuskin olisi menestynyt oikeudessa.

Ketä sotkusta pitäisi syyttää?

Sdp on arvostellut Berneriä ja keskustaa siitä, että tilintarkastusyhteisö ei ole joutumassa vastuuseen tapahtuneesta. Mutta voidaanko tilintarkastajaa syyttää tappioista?

Deloitte lopetti Finavian tilintarkastajana elokuussa 2011. Uutena tilintarkastajana aloitti E&Y. Valtaosa johdannaissopimuksista oli tehty elokuuhun 2011 mennessä eli ajanjaksona, jolloin tilintarkastaja toimi Deloitte.

Berner viittasi eduskunnassa siihen, että E&Y:tä kohtaan voidaan vielä nostaa vahingonkorvauskanne.

“Tämän lisäksi vuoden 2011 tilintarkastajaa, joka on vastannut siitä lopusta ajasta, vastaan on kanneoikeus edelleen voimassa. Siitä vielä tarvitaan harkintaa”, Berner sanoi.

Kanteen nostaminen vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä. E&Y vastasi vuoden 2011 tilinpäätöksen valmistelusta, joka valmistui kevättalvella 2012.

E&Y havaitsi johdannaisiin liittyvät ongelmat ja raportoi niistä yhtiön johdolle. Tämän jälkeen Finavia aloitti pankkien kanssa neuvottelut sopimusten irtisanomisesta.

E&Y siis puuttui asiaan heti. Yhtiö jatkaa edelleen Finavian tilintarkastajana, joka viittaa siihen, että Finaviassa luotetaan E&Y:hyn.

Virhe mutta ei rikos

Tilintarkastajan tehtäviin ei kuulu valvoa ajantasaisesti sitä, minkälaisia sopimuksia yhtiön johto tekee. Tämä valvontavastuu kuuluu yhtiön operatiiviselle johdolle eli toimitusjohtajalle ja muille ylimpään johtoon kuuluville. Osakeyhtiölain mukaan hallituksen taas pitää huolehtia yhtiön hallinnosta ja sen asianmukaisesta järjestämisestä.

Ketä sotkusta sitten pitäisi syyttää? Ennen kaikkea Finavian varatoimitusjohtajaa ja rahoituspäällikköä, joiden vastuulla tappiot synnyttäneiden sopimusten teko oli.

Heitä vastaan nostettu syyte kaatui Helsingin käräjäoikeudessa tammikuussa 2017. Käräjäoikeus mielestä Finavian työntekijöiden toiminnassa ei ollut merkkejä toiminnan tahallisuudesta. Oikeuden mielestä sopimukset tehnyt rahoituspäällikkö ei tiennyt, että sopimuksista aiheutuu Finavialle mittavat tappiot.

Kyse oli suuren mittaluokan virheestä, mutta ei rikollisesta toiminnasta.

Kansanedustajien sitaatit on poimittu eduskunnan verkkosivuilta täysistunnon pöytäkirjasta.