Räppiä ja huutometallia, pappi palasi juurilleen: "Mieluummin olen rauhaton täällä kuin Helsingissä"

Teologian tohtori Lauri Kemppaisen mielestä yhtä aikaa voi tehdä jumaluusoppinutta räppiä, örinämetallia, kirjoittaa kaikesta maan ja taivaan väliltä sekä työskennellä pastorina.

teologia
Lauri Kemppainen katsoo kameraan.
Lauri Kemppainen on palannut kotiseudulleen Kainuun Hyrynsalmeen. Elisa Kinnunen / Yle

HyrynsalmiLauri Kemppainen on ohjeistanut etukäteen, miten perille löytää. Siltikin määränpäähän saapuva miettii vielä viimeisillä metreillä, onko suunta oikea? Lopulta tien perältä löytyy punainen mökki.

Kun Kemppainen kertoi viime syksynä muuttavansa perheensä kanssa vanhempiensa mökille kotikonnuille, oli vastaanotto kaksijakoista. Osa ystävistä nimitti liikettä muuttaa Helsingistä vuodeksi takaisin Kainuun Hyrynsalmelle "äärimmäiseksi vedoksi". Osa puolestaan toivoi, että itsellä olisi mahdollisuus samanlaiseen irtiottoon.

Jos minut pitäisi yhdellä ilmaisulla kategorioida, olisin rukoileva kädellinen.

Lauri Kemppainen

Lauri Kemppainen kutsuu irtiottoaan "vaihtovuodeksi". Se kruunaa 12 vuotta kestäneet opinnot, teologian tohtorin väitöskirjan työstön, pappisvihkimyksen, kirjan julkaisun ja tauon kahdesta artistiurasta.

– Tajusin, että ei minun identiteettini näytä seuraavan samalla lailla perässä kuin asumisratkaisuni. Jotenkin mielenmaisema, joka heijastuu biiseihini ja kirjoihini, on kainuulainen. Kainuulaisen luonnon ja tietynlaisen olemisen tavan heijastumaa. Biiseissäni eivät raitiovaunut kolise ja metrot kiidä, vaan pieni ihminen rämpii suolla ja huutaa jumalansa puoleen vaaran laella.

Innostus heräsi lukioikäisenä

On vuosi 1999.

Kemppainen on muuttanut Hyrynsalmelta Kajaaniin aloittaakseen lukio-opinnot kaupungissa. Radiossa soivat kotimaisista etenkin Fintelligens sekä ulkomaalaisista Limp Bizkit ja Rage Against the Machine. Kemppainen kiinnostuu molemmista musiikillisista tyyleistä, ja harrastaminen kulminoituu nu-metallia esittäviin Snail On The Plate ja Asenneprojekti -bändeihin.

Samaan aikaan Kemppainen pohtii filosofisia ja teologisia kysymyksiä, kiitos ammattitaitoisen opettajan Raija Väyrysen. Kemppaista kiehtoo myös Torsti Lehtisen tapa tuottaa tekstiä. Ylöspäin hän katsoo artisteja, joiden tematiikka kestää aikaa eikä perustu hokemaan. Tällaisia ovat esimerkiksi A.W. Yrjänä ja Herra Ylppö.

Kemppainen tekee sanoituksia lukemastaan ja mietinnöistään bändeille, joista tulee aikansa kajaanilaisia ilmiöitä. Paikalliset suuruudet lämmittelevät muun muassa YUP:tä ja Palefacea.

Jotenkin mielenmaisema, joka heijastuu biiseihini ja kirjoihini, on kainuulainen.

Lauri Kemppainen

Kemppaiselle musiikki ei ollut yksi polku ja teologia toinen, vaan nämä kaksi asiaa kietoutuvat alusta lähtien yhdeksi isoksi tieksi.

Vuonna 2004 Kemppainen muuttaa Helsinkiin. Daikinin ensimmäinen levy ilmestyy samana vuonna. Tämän jälkeen Daikinilta ilmestyy vielä kaksi levyä. Pappi-nimellä Kemppainen on julkaissut Syvyys-nimisen levyn vuonna 2013.

Saman teeman ympärillä eri tavoin

Lauri Kemppainen on siis pappi, teologian tohtori, joka myös tekee musiikkia eri artistinimillä ja kirjoittaa kirjoja sekä tuottaa tekstiä freelancerina erinäisiin julkaisuihin. Hänen mielestään nämä asiat eivät sulje toisiaan pois.

Itse asiassa hän kokee pyörivänsä saman teeman ympärillä koko ajan eritavoin: käsittelevänsä uskoon ja ihmisenä olemisen isoihin kokemuksiin ja teemoihin liittyviä asioita.

– Leonard Cohen sanoi jossakin lehtijutussa, että joillakin artisteilla on seisova pöytä, joista he ottavat erilaisista kulhoista erilaisia asioita ja operoivat niiden kanssa. Cohen taas itse on aina kokenut, että hänellä on yksi kuppi, jota hän raaputtaa pohjaa myöten. Tämä kuvaa sitä kokemusta, joka minulla on itselläkin ollut, Kemppainen valaisee.

Kemppainen ei siis mielellään laita itseään mihinkään lokeroon. Mutta jos niin pitäisi tehdä, on lokero mietittynä.

– Jos minut pitäisi yhdellä ilmaisulla kategorioida, olisin rukoileva kädellinen, Kemppainen viittaa tällä vuonna 2013 ilmestyneen kirjansa nimeen.

Mies kirjoittaa tietokoneella.
Lauri Kemppainen työstää toista kirjaansa.Elisa Kinnunen / Yle

Voisi kuvitella, että muut ihmiset olisivat helposti niputtaneet räppäävän ja "huutavan" papin johonkin muottiin. Näin ei Kemppaisen mukaan ole käynyt.

– Onkohan se sitten sitä, että ne jotka kokevat tämän jotenkin outona, vääränlaisena huseeraamisena, eivät edes lähesty minua. He tietävät jo valmiiksi, että tuo on se räppäävä pappi tai huutava teologi.

Kemppainen kertoo pelanneensa asian suhteen mahdollisimman avoimin kortein. Esimerkiksi kun hän aloitti viime vuonna Myrskylän ja Pukkilan yhteisenä, kerran kuussa viikon ajan työskentelevänä seurakuntapastorina, piti hän rap-messun.

– Näissä asioissa hyökkäys on paras puolustus, Kemppainen huomauttaa.

Välillä uskoa on liikaa, välillä liian vähän

Toisinaan Kemppainen painii kovastikin sen kanssa, miten pitäisi uskoa. Hänestä tuntuu useasti, että hän uskoo joko liikaa tai liian vähän.

Ehkä hän uskoo liian vähän kirkolliseen kulttuuriin. Hän ei pengo luterilaisia tunnustuskirjoja ja käske ihmisiä toimimaan niiden mukaan. Sen sijaan hän haluaa pohtia uskontoa perinteisestä poikkeavilla foorumeilla. Kemppaiselle uskonnolliset asiat saattavat ilmetä muissa kuin ennalta arvattavissa konteksteissa.

Kemppainen toi tätä seikkaa esiin vuonna 2013 julkaistussa Rukoileva kädellinen -kirjassaan. Kirjassa vilisi esimerkkejä populaarikulttuurista, televisiosarjoista ja musiikista, koska hän halusi tuoda esille sen, ettei uskonnossa ole kyse "uskonnollisten ihmisten häröilystä omissa piireissä, vaan ne jutut tulevat esille taiteissa ja kulttuurissa".

Kemppainen halusi siis tuoda esille sen, että rukoilevia kädellisiä on joka puolella.

Täydet stadionit kelpaisivat

Kemppaisen musiikkikuviot ovat olleet "tuumaustauolla". Nyt hän aikoo viritellä kuvioita uudelleen. Siihen ja kaikkeen muuhun kirjoittamiseen on mahdollisuus Hyrynsalmen rauhassa.

– Nyt on Daikinille työn alla yksi musiikkivideo kevääksi ja mahdollisesti jotain muutakin. En oikein tiedä, mihin lähtisin niitä juttuja viemään, mutta houkuttaisi tehdä Pappi-nimellä uusi levy ja tehdä siitä tosi raskas, pelkkää huutoa, ei ollenkaan räppiä.

Eri artistinimillä tehtävä musiikki painii keskenään eri kentillä. On fakta, ettei seurakunnallinen räppi ikinä pysty täyttämään niitä mittareita, joilla musiikkia yleensä mitataan.

– Selkeimmin se näkyi siinä, kun Syvyys-levy julkaistiin, se noteerattiin Rumbassa, Soundissa ja muissa rockmedioissa, kun taas Daikinia ei ole koskaan noteerattu sekulaarisella puolella.

Kismittääkö tämä Kemppaista? Enemmän ehkä nuorempana, mutta tänä päivänä ei niinkään.

Luova työ on aina sellaista epätoivon kanssa taistelemista.

Lauri Kemppainen

Kemppaisen puhe eksyy amerikkalaiseen räppäriin Commoniin. Tämä riimittelee Jumalasta, kritisoi räväkästi yhteiskuntaa ja räppää seksistä. Amerikkalainen artisti voi tehdä musiikkia vapaasti eri aiheista ilman kristillisen artistin leimaa, vaikka tätä genreä juuri edustaakin.

– Koen, että siellä on paljon enemmän vapautta tehdä kuin Suomessa. Jos täällä teet Kaunis Jeesus -biisin (siirryt toiseen palveluun) (YouTube), kuten minä olen tehnyt, on aika selvää, ettei sitä kauheasti noteerata kristillisten kuvioiden ulkopuolella, vaan se jää eräänlaiseen ghettoon. Vaikka se on yksi aihe, ja käsittelen monenlaisia aiheita biiseissä.

Kemppaiselle musiikin tekemisen päätavoite eivät ole listasijoitukset. Mutta hän myös myöntää, että olisi tekopyhää sanoa, etteivätkö ne kiinnostaisi laisinkaan. Siksihän hän tekee musiikkia, että saa kommunikoitua ihmisten kanssa niistä asioista, jotka kokee itse tärkeiksi.

– Jos saisin tehdä täsmälleen tällaista musiikkia, jota teen ja minulta kysyttäisiin, että haluaisinko, että se soi radioissa ympäri Suomen? Vai haluaisinko, että se on pienen piirin pahe? Totta kai haluaisin, että se olisi joka puolella.

– Jos saisin vedettyä kaksi loppunmyytyä keikkaa Olympiastadionille, olisin vain, että yes, nyt siellä on stadionillinen jengiä Kaunista Jeesusta vetämässä.

Mieluummin rauhaton Kainuussa kuin Helsingissä

Palataan Hyrynsalmelle ja siellä sijaitsevaan Lauri Kemppaisen perheen tukikohtaan. Tuon punaisen mökin suojassa Kemppainen muun muassa kirjoitti neljä vuotta sitten julkaistun Rukoileva kädellinen -kirjansa. Nyt hän työstää kirjalle jatkoa. Tai "itsenäistä teosta samalla tematiikalla", kuten hän itse määrittelee.

– Luova työ on aina sellaista epätoivon kanssa taistelemista. Kirjoitustyö on hyvinkin vaiheessa, ja vielä ei uskalla edes ajatella sinne asti, että siitä tulisi joskus valmis kirja.

He tietävät jo valmiiksi, että tuo on se räppäävä pappi tai huutava teologi.

Lauri Kemppainen

Kemppainen ei halua romantisoida ympäristön vaikutusta luomisprosessiin, mutta tutut maisemat, halonhakkuu, kävelyretket koirien kanssa pakkastaivaan alla ja rantasaunan lämmitys saavat ainakin ajatukset paremmin liikkeelle kuin klikkailukulttuurissa eläminen.

Juuri nyt perheellä ei ole kaipuuta kehä kolmosen sisäpuolelle. Eikä ole lainkaan varmaa, että Kemppaiset muuttaisivat kahden pienen lapsensa kanssa takaisin Helsinkiin vuoden lopussa.

Kainuussa pienenä luontokappaleena oleminen on nyt hedelmällistä Lauri Kemppaiselle.

– Ympäristö voi olla rauhoittava, mutta rauhattomuus voi tulla sisältäpäin. Mieluummin olen rauhaton täällä kuin Helsingissä.