Raamatun ja Koraanin tutkijat tarjoavat maahanmuuttokeskusteluun historiallisen näkökulman

Oma ryhmä nähdään moninaisena, vieraat halutaan helpommin niputtaa, sanoo Uuden testamentin tutkija Nina Nikki.

uskonto
Henkilö selaa Koraania.
Yle

Vihapuheesta muslimeja vastaan on viime kuukausina langetettu kolme tuomiota suomalaispoliitikoille. Vihapuheen harrastajat eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka katsovat karsaasti islamilaisia maahanmuuttajia: Iltalehden (siirryt toiseen palveluun) viime vuoden lopulla teettämässä kyselyssä suomalaisten enemmistö ei uskonut, että he voivat sopeutua Suomeen.

Harvalla kantasuomalaisella lienee henkilökohtaista yhteyttä islaminuskoisiin tulokkaisiin. Voinee myös olettaa, ettei kovinkaan moni ole perillä siitä, miten monimuotoista maailman puolentoista miljardin muslimin uskonto on – yhtä lailla kuin 2,4 miljardin kristityn suhde omaan uskontoonsa.

Kaksi Helsingin yliopiston tutkijatohtoria päätti ryhtyä ennakkoluulojen kitkemiseen omasta eli historiallisesta näkökulmastaan.

Nina Nikki
Uuden testamentin eksegetiikan tutkijatohtori Nina Nikki Helsingin yliopistosta.Sami Nikki

Kristinuskolla ja islamilla on yhteinen perintö

Uuden testamentin eksegetiikan tutkijatohtori Nina Nikki ja arabian kielen ja islamin tutkimuksen tutkijatohtori Ilkka Lindstedt vetävät kesän korvalla avoimessa yliopistossa (siirryt toiseen palveluun) kurssin, jossa vertaillaan Raamattua ja Koraania ja niiden syntyhistoriaa.

– Koraani ja Raamattu muodostavat hirveän hyvän vertailuparin, koska niissä on hyvin mukavalla tavalla sekä paljon yhteistä että myös kiinnostavia eroja. Niissä on hyvin paljon samaa traditiotaustaa ja samanlaisia perususkomuksia. Ne rakentavat samojen aiheiden pohjalle ja vievät tarinoita eteenpäin, sanoo Nina Nikki.

Islamille ja kristinuskolle yhteinen perusajatus on, että on vain yksi Jumala. Hän ohjailee historian kulkua, ja aika päättyy tuomiopäivään. Kristinuskoa ja islamia voi pitää sisarusparina, joka on saanut saman perinnön mutta käyttänyt sitä eri tavalla.

Raamattu.
Ismo Pekkarinen / AOP

Jeesuksen rooli erottaa islamia ja kristinuskoa

Yhteisiä Koraanille ja Raamatulle ovat myös monet henkilöt, Abrahamista Mariaan, vaikka tarinat eivät aina ole yhteneväisiä.

– Uudessa testamentissa Paavali ottaa Abrahamin kristittyjen esikuvaksi ja jollakin tavalla alku-uskovaiseksi. Koraanissakin Abraham otetaan esille. Kysymys on oikeastaan siitä, kuka tarjoaa näistä hahmoista oikean tulkinnan. Tavallaan kilpaillaan siitä, että kuka tulkitsee oikein ja kuka siinä mielessä omistaa tämän pitkän tradition ja historian, Nikki sanoo.

Suurin ero liittyy Jeesuksen rooliin.

– Jeesus on Koraanissa arvostettu henkilö, yksi Jumalan lähettämistä profeetoista, mutta se kiistetään ehdottomasti, että hän olisi Jumalan poika, Ilkka Lindstedt kertoo.

Hänen mukaansa islamilaiset teologit katsovat, että Jeesuksen tuoma viesti oli pitkälti samanlainen Koraanin kanssa, mutta kun pyhiä tekstejä välitettiin eteenpäin, juutalaiset ja kristityt turmelivat viestin joko vahingossa tai tahallaan.

Koraani syntyi parissa vuosikymmenessä, Raamattu pala palalta

Koraanissa ja Raamatussa on myös sellainen ero, joka on nähtävissä yhdellä vilkaisulla: Raamatussa on tekstiä paljon enemmän. Taustalla on syntyhistoria.

– Koraanin syntyhistoria on parinkymmenen vuoden mittainen. Historiantutkijat siitä vähän kiistelevät, mutta lähtökohtaisesti ajatellaan, että Koraani on profeetta Muhammedin saamaa ilmoitusta 610–630-luvuilla. Muutama vuosikymmen myöhemmin nämä ilmoitukset koottiin kirjaksi, Lindstedt kertoo.

Raamatun kirjoituksissa sen sijaan näkyy ihmisen kädenjälki pitkältä ajalta.

– Koraani on yksi aika tasalaatuinen teos, kun taas Raamatussa on hyvin pitkällä ajalla syntyneitä kirjoja ja kirjoituksia, jotka edustavat eri tyylejä: proosaa, runoja, sananlaskuja, sukuluetteloita, lakeja ja säädöksiä. Monissa näkyy hyvin vahvasti tilanne, jossa ne on kirjoitettu, kertoo Nikki.

Ilkka Lindstedt
Arabian kielen ja islamin tutkimuksen tutkijatohtori Ilkka Lindstedt Helsingin yliopistosta. Veikko Somerpuro

Vieraat nähdään helposti yhtenä joukkona

Entä miten hyvin tavallinen muslimi tuntee Koraaninsa? Paremmin kuin tapakristitty Raamatun?

– Kyllä se saattaa pitää paikkansa. Ne, jotka tekevät rituaalirukouksen viisi kertaa päivässä, liittävät siihen aina jotakin Koraanin jakeita, aika pitkälti vapaavalintaisia, Lindstedt sanoo.

Rukoushetket ja muut islamin ulkoiset tunnusmerkit lienevät omiaan lisäämään suomalaisissa sitä käsitystä, että uskonnolla on muslimien elämässä hyvin korostunut asema. Ihmisillä on tapana tulkita toisen uskonnon edustajia vahvasti juuri uskonnon kautta, Nikki sanoo.

– Oma ryhmä nähdään moninaisena, kun taas toinen ryhmä halutaan helpommin niputtaa tietynlaiseksi ja nähdä vieraana ja yhdenmukaisena. Islamin sisällä on varmasti yhtä paljon erilaisia yksilöitä ja ryhmiä kuin kristinuskossakin.

Huivilla on monta merkitystä

Suomalainen on tottunut siihen, ettei kristinusko näy kuin korkeintaan pienenä ristinä kaulassa. Ristiä kantavat tapaavat olla joko uskossaan epätavallisen hartaita tai nuoria, jotka ovat vastikään käyneet rippikoulun. Ehkä musliminaisten ja -tyttöjen huivia sen takia pidetään ennen muuta uskonnollisena.

– Ei kaikille varmaankaan ole näillä ulkoisilla merkeillä hyvin syvää uskonnollista merkitystä. Ne ovat traditioita ja merkkejä perinteeseen ja perheeseen, sukuun ja taustaan kuulumisesta, sanoo Nina Nikki.

Tässäkin asiassa on paljon vaihtelua, eivätkä kaikki musliminaiset edes käytä huivia, Ilkka Lindstedt muistuttaa. Hänellä on huiviin uskontotieteilijän näkökulma:

– Uskontotieteilijät pitkälti lähtevät siitä, että uskonto on pikemminkin perinteitä, erilaisia riittejä ja käytänteitä, eikä niinkään opinkappaleita.