Järvi vilisee jättiahvenia ja suuria lohia – SM-pilkissä kaikki 1 700 osanottajaa ovat suosikkeja

Tämän vuoden SM-pilkki käydään järvellä, joka voi antaa kookkaita ahvenia ja komeita järvilohia yhdestä ja samasta reiästä. Rantasalmen Kolkonjärvelle kirmaa lauantaiaamuna 1 700 onkijaa.

luonto
Isoja pilkkiahventen onkiminen on taitolaji.
Yle

Suomen suurin vuosittainen pilkkitapahtuma on viety tällä kertaa järvelle, jossa voi tapahtua lähes mitä tahansa. Rantasalmellla, Juvan ja Savonlinnan välillä sijaitseva Kolkonjärvi on syvä, karu ja kirkas 2 000 hehtaarin allas, joka saa vetensä pitkälti lähteistä.

– Tämä on kuin iso lähde, hirveän mielenkiintoinen pilkkipaikka. Joskus saa, joskus ei, SM-pilkin varajohtaja, 44:n SM-pilkin mies Tapani Kurki sanoo.

Järvessä on erityisen paljon ravintoa ahvenen ja lohikalojen kaltaisille petokaloille, joita järvessä vilisee runsain mitoin. Hyvällä syönnillä kookasta pilkkiahventa tulee sankokaupalla, mutta huonolla syönnillä avannon äärelle voi vaikka nukahtaa.

– Tässä on järvikatkaa, muikkua ja kuoretta, joiden perässä iso ahven liikkuu. Jossakin vaiheessa iso ahven tankkaa itsensä täyteen ja sulattelee pari viikkoa. Kiersin pari vuotta sitten järveä ilman nykyn nykyä. Sitten puhkaisin vielä yhden reiän, kalaa tuli parissa tunnissa kolmekymmentä kiloa. Ei mitään jättiläisiä, mutta suurin oli 800 grammaa ja pienin 250 grammaa.

Ajoahventa välivedestä

Siinä missä harrastelija pudottaa normioloissa pilkin pohjaan ja rullaa muutaman kierroksen pohjan yläpuolelle, Kolkonjärvellä suurahvenia haetaan välivedestä.

– Se on koko porukan yhteinen haaste, että mistä kalaa lähtee hakemaan. Pientä ahventa saa jokainen matalasta, mutta jos haluaa etsiä isoa ajoahventa, pitää mennä syvälle ja kokeilla välivedestä. Veikkaisin, että ajoahven on 12–18 metrin syvyisessä vedessä kolme, neljä metriä pohjan yläpuolella.

Harrastajan kannalta haastavaa Kolkonjärvellä on se, että huonossa syönnillä isoa ahventa pitää narrata pelkällä mormyskalla. Se vaatii ohuita siimoja, herkkää vapaa ja helliä käsiä. Iso mormyska liikkuu kohtuullisen nopeasti pilkkijän sormista yli kymmeneen metriin ja takaisin, jos käytössä on uppoavaa 0,18-millistä siimaa ja morri painaa nelisen grammaa, Kurki vakuuttaa.

– Jos syönti on parempi, pitää olla raskas, hyvin liikkuva pystypilkki, jossa on pitkä tapsi ja siinä suhteellisen iso mormyska. Parhaat onkii 70-senttisellä tapsilla, itse käytän kolmekymmensenttistä

Suurlohet ovat Kolkolla yleisiä

Kolkonjärven yksi erityispiirre on vahva järvilohikanta. Muutamia vuosia sitten istutettu lohi liikkuu rasvaisten muikkujen, katkojen ja kuoreiden seassa kuin kala vedessä.

– Viime talvena tuli hirveän paljon lohikaloja. Tänne tehtiin massiivinen istutus. Istukas kasvaa neljässä vuodessa kymppikiloiseksi.

Monta kertaa se lohi kävi näkyvillä, mutta lopulta siimat petti. Olen varma, että jonkun kohdalle sellainen sattuu myös SM-kisassa.

Tapani Kurki

Kurki ei itse ole suurta lohta vielä jäälle saanut, mutta oli vieressä auttamassa kaveria ison lohen nostamisessa.

– Monta kertaa se lohi kävi näkyvillä, mutta lopulta siimat petti. Olen varma, että jonkun kohdalle sellainen sattuu myös SM-kisassa, Tapani Kurki aprikoi.

Kolkonjärvelllä on aina ollut oma kiivas kannattajakuntansa. Ne, joiden hermo ei kestä hiljaisuutta, pysyvät sieltä poissa. Se, joka jaksaa istua odottamassa isoa vonkaletta tuntikaupalla, palaa Kolkolle vuodesta toiseen.

– Minä olen kulkenut täällä kymmeniä vuosia, tämä on mielijärveni. Täällä on aina se ison mahdollisuus ja sitä voi tulla paljonkin. Täällä aloitetaan pilkkikausi heti jäiden tultua, Tapani Kurki sanoo.

SM-pilkin esikisoissa helmikuun puolivälissä saaliit jäivät kohtuullisen vaisuiksi. Päivän suurin saalis oli reilut neljä kiloa. Loppuviikosta Kuus-Hukkalan kisakeskuksessa kerrottiin tarinaa pilkkijästä, joka nykäisi kahdeksan ahventa, joiden yhteispaino oli pitkälle toistakymmentä kiloa.

– Nooh, kalajutut ovat aina kalajuttuja, mutta ei se mahdotonta ole, Tapani Kurki virnistää.

Rantasalmella lauantain tapahtumaa odotetaan toiveikkain ja levollisin mielin. Kilpailupaikat ovat valmiina.

Vanhemmat jäävät tähän lähistölle, mutta nuoremmat painavat suu vaahdossa tuonne kuuden kilometrin päähän.

Kalevi Sallinen

– Suvikeli alensi hangen pintaa ja jäällä on hyvä liikkua. Toivottavasti ei nosta vettä enempää jäälle, kilpailunjohtaja Kalevi Sallinen arvioi.

Lähtö on jo erikoinen näytelmä

SM-pilkin järjestelyissä on kaksi seuraa, Savonlinnan Urheilukalastajat ja VaPa Varkaudesta. SM-pilkki on edelleen huimannäköinen tapahtuma, kun 1 700 pilkkijää tömistelee yhtä aikaa jäälle. Kolkonjärvelläkin on lauantaina nähtävissä melkoinen näytelmä.

– Vanhemmat jäävät tähän lähistölle, mutta nuoremmat painavat suu vaahdossa tuonne kuuden kilometrin päähän.

Huippuvuosinaan SM-pilkki keräsi koolle pitkälti yli 6 000 onkijaa. Viime vuosina osanottajamäärä on pyörinyt alle 2 000 pilkkijässä.

– Tänne tullaan edelleen ympäri Suomea. Oma pisin kilpailumatkani oli Inarinjärven Veskonniemeen. Kalaa taisi tulla 90 grammaa, Kalevi Sallinen naurahtaa.

Kilpailun mahdollisia suosikkeja miehet eivät suin surminkaan lähde arvailemaan.

– Yleensä voittaja valikoittuu noin sadan hengen joukosta, mutta täällä suosikkeja ovat kaikki noin 1 700 osanottajaa. Kenelle se ajoahventen parvi sattuu kohdalle, Tapani Kurki aprikoi.